perjantai 7. helmikuuta 2014

Miksi kannattaa idättää

Kuvitteellinen mainos sanomalehdessä:

"Miljoonapalkkio tiedosta, joka johtaa sellaisen syötävän kasvin keksimiseen, joka kasvaa kaikissa ilmastoissa, vetää ravinnepitoisuudessaan vertoja naudanlihalle, kypsyy 3-5 päivässä, voidaan kasvattaa milloin tahansa, ei vaadi maata eikä auringonpaistetta, sisältää yhtä paljon C-vitamiinia kuin appelsiini ja tomaatti, josta ei kerry jätettä, joka voidaan syödä valmistamatta ja prosessoimatta, on hyvin sulava, edullinen, säilyy useita päiviä ilman jääkaappia, on vähäkalorinen sekä sisältää täydellistä proteiinia, kasvi, joka on testattu ja jota on jo käytetty sekä ruokana että lääkkeenä tuhansia vuosia."

Tällaisen ajatusleikin tarjosi elävän ravinnon ruokaohjelman kehittäjä Ann Wigmore kirjassaan The Hippocrates Diet and Health Program (suomennos omani).

Idut ovat täydellistä ja edullista ruokaa. Kerrostaloasukaskin voi ruveta itufarmariksi ja harjoittaa sisäviljelyä vaikka yksiössä ja saada tuoreinta mahdollista ruokaa keskellä talveakin. Siemenet tuottavat muutamassa päivässä moninkertaisen sadon ituina. Itujen proteiinit ja muut ravintoaineet sulavat ja imeytyvät hyvin. Ituja voi lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan, mutta niitä ei kannata kuumentaa.

Miksi ituja on väheksytty ja niitä harvoin ruoissa näkee? Sanotaan, että ei niillä nälkä lähde. Pienen koon takia vai? Suuri osa maailman väestöä puputtaa vehnä- ym. leipää, joka on tehty jauhoista, joka on tehty pienistä jyvistä. 

 Mungpavunituja idätysastiassa.

Kuivattu siemen on horrostilassa. Kastuessaan siemenen sisällä oleva alkio alkaa käyttää siemenen vararavintoa ja alkaa itäminen. Siemen kasvaa veden avulla ensimmäiset päivät, ennen kuin se alkaa muodostaa juuria ja ottaa ravintoaineita mullasta. Idätysprosessissa idun ravintoaineet moninkertaistuvat, jopa monisatakertaistuvat. Folaatti-niminen B-vitamiini voi lisääntyä 600-prosenttisesti itämisen aikana. Linssissä C-vitamiinin määrä lisääntyy 2 mg:sta 23 mg:aan ja alfalfassa eli sinimailasessa 7 mg:sta 39 mg:aan. Idussa kehittyy myös sellaisia ravintoaineita, joita siemenessä ei vielä edes ollut. Ei ihme, että itu on niin ravintopitoinen. Siinä on kasvin alku.

Useimmat pavunidut on kuitenkin tarpeen myös nopeasti keittää, koska ne ovat kypsentämättöminä vaaraksi terveydelle. Mungpavunituja voi syödä kuumentamattomina, ja ne ovatkin ehkä suosituimpia ituja. Niiden maku muistuttaa hernettä.

Media ei paljon ituja ole esille ottanut paitsi salmonellatapauksissa. Itujen aiheuttamat tartunnat ovat kuitenkin häviävän pieni osa muiden ruokien aiheuttamista salmonellatartunnoista. Esimerkiksi suklaa on rasvaisuudessaan ja sokerisuudessaan oiva kasvualusta salmonellabakteerille, mutta pitkän hyllyajan vuoksi suklaapatukkaa on vaikea jäljittää salmonellan lähteeksi. Idättäminen on turvallista, kun huolehtii hygieniasta, huuhtoo siemenet ja idut kunnolla ja säilyttää valmiit idut varastoimisen ajan kylmässä.

Tavallisin idätystapa on väh. puolen litran kokoinen lasipurkki tai idätysastia. Muitakin on.

Lasipurkki: kiinnitä purkin suulle tiukasti kumilenkillä idätyksen ajaksi kerros tekokuituharsoa (puuvillaharsoon voi tulla haitallista bakteerikasvua) tai kaistale ohutta sukkahousua. Hyttysverkkoakin voi käyttää. 

Idätysastia: näitä saa ostaa luomu-, eko- ja luontaistuotekaupoista. Idätysastian pohjassa olevista rei'istä ylimääräinen vesi pääsee tippumaan pois.

Idätysohjeet

Tässä postauksessa annan ohjeet mungpavun idätykseen. Jotkut ihmiset ovat arkoja alkamaan idätyksen, joten ei kaikkea kerralla. Periaatteessa kaikki siemenet idätetään samalla tavoin, mutta liotus- ja idätysajat vaihtelevat, samoin jotkin muut yksityiskohdat.

1. Ota esim. 2 dl mungpapuja. Näitä kuten useita idättämiseen käyviä siemeniä saa useista marketeista, joistakin myös luomuna. Ei-luomut siemenet itävät myös. Pienten siementen kuten alfalfan tulisi vain peittää purkin pohja. Isojen siementen ei pitäisi täyttää astiaa yli kahdeksasosan. Poista siementen joukosta näkyvät roskat, torajyvät ja vioittuneet siemenet. Kaada siemenet leveäsuiseen lasipurkkiin ja täytä vedellä. Peitä astia.

2. Pane mungpavut likoon n. 80-asteiseen veteen 12 tunniksi. Vesi tietenkin jäähtyy vähitellen. Veden täytyy peittää siemenet reilusti myös liotuksen lopussa. Vesi voi olla lähes kiehuvaa, ja itäminen alkaa silti. Kuuma vesi edesauttaa mungpapujen itämistä. Kylmässä vedessä liotettujen papujen joukkoon saattaa jäädä itämättömiä papuja, jotka pureskellessa saattavat rikkoa hampaan tai paikan. Ikävä kokemus.

3. Kaada liotusvesi pois. Vettä ei saa juoda tai käyttää ruoanlaitossa. Sen sijaan se on ravinteikasta viherkasvien kasteluvettä. Huuhdo siemenet useassa vedessä hyvin, kunnes vesi on kirkasta eikä synny enää vaahtoa. Jotkut pesevät pavut ja jyvät vielä hieromalla niitä kämmentensä välissä.

4. Valuta ja ravistele vesi hyvin pois. Pavut ja siemenet eivät saa jäädä makaamaan märkyyteen. Itujen yleisin kuolinsyy on hukkuminen. Tarkimpana täytyy olla pienimpien siementen kanssa. Idut eivät myöskään saa täysin kuivua.

5. Siirrä purkki esim. astiakaappiin kaltevasti ylösalaisin noin 45 asteen kulmaan. Näin ylimääräinen kosteus pääsee vielä valumaan pois, mutta siemenet eivät peitä koko suuaukkoa, vaan ilma pääsee kiertämään. Varsinaista idätysastiaa käyttäessäsi pane rei'itetty kansi astian päälle ja astian pohjan alle toiselle sivulle vaikka pullonkorkki nostamaan astian pohja kaltevaksi. Parasta olisi idättää pimeässä, mutta älä pane idätyspurkkia suljettuun kaappiin. Astiakaapissa ilma kiertää hyvin. Itäminen onnistuu päivänvalossakin, varjoisassa paikassa.

6. Huuhdo mungpavun idut noin 12 tunnin välein eli aamuin illoin. Jo vuorokausi idättämisestä voit halutessasi syödä kuormasta. Idätysaika 2-3 vrk.

Varastoi idut jääkaappiin 8-12 h viimeisestä huuhtelusta, jotta idut ovat ehtineet kuivua riittävästi.

Uusin kirjani Hellattoman kokin elävä raakaravinto -kirjasta (Moreeni, 2017) löydät paljon tietoja idättämisestä ja elävästä ravinnosta muutenkin. Kirjassa on n. 180 reseptiä ja 288 sivua.

Simppeli salaatti

Omat salaattini syntyvät yleensä otetaan-mitä-on-reseptistä, muutamasta aineksesta. Vaikkapa näistä:


Mungpavunituja, salaattifenkoli, avokado, hapankaali. Vähäsokerinen salaatti.

En omiin salaatteihini useinkaan tee erityistä salaatinkastiketta. Hapankaali hoitaa kosteuden, happamuuden ja mukavan makulisän. Sitä saa olla paljon enemmänkin kuin kuvassa. Avokado tuo rasvaisuutta, E-vitamiineja ja mukavaa pehmeää rakennetta. Salaattifenkoli maistuu anikselta ja lakritsalta, joten se on mielikasvikseni. Sen päällys on kovakuituinen, joten kuori se kuorimaveitsellä. Leikkaa ensin pois vihreät "sormet", niin ne on helppo kuoria yksitellen. Leikkaa pois n. 4 mm kovaa pohjaa. Viipaloi ohuesti.

Alakuvassa makeampi salaatti. Jos kaipaat totuttelua itujen makuun, vähennä niiden määrää ja lisää salaattiin voimakasmakuisia ja/tai makeita aineksia. Sekoita ainekset.

Salaatissa pohjalla pinaattia, päällä hapankaalia, pieneksi raastettua porkkanaa, avokadoa, mungpavunituja ja ananasta (ei tölkki- vaan tuore-).

LISÄYS MYÖHEMMIN: Heinäkuussa 2017 alkaa viimeinen nettivalmennukseni. Tule mukaan, jos haluat lisätä raakaravintoa ruokavalioosi, oppia juuri itsellesi sopivat hyvät ruoanlaittorutiinit ja voida paremmin. Ilmoittaudu pian. Lisätiedot täältä:
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2017/05/hellattoman-kokin-raakaravintovalmennus.html


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti