sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kotimaisia aineksia, etnisiä makuja

Jos haluaa luoda kasviksista kaukomaisia makuja, tässä on avuksi kirja Vegesato! Maailman parhaat maut satokauden kasviksista (Into, 2019). Reseptit ja kirjallisen työn on tehnyt Sanna Autere ja valokuvaajana toiminut Sanna Peurakoski. Resepteissä on käytetty runsaasti kotimaisia viljeltyjä kasviksia. On myös poikettu metsän puolelle keräämään sieniä sekä noukittu niityiltä villivihanneksia. Ruokien makua ei arvaa ennen maistamista, koska niissä on käytetty runsaasti etnisiä mausteita ja maustetahnoja ja -kastikkeita. Ruokaohjeita on Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Kokonaisia chilejä suosivalle kirjassa on paljon reseptejä. Kaikki ohjeet ovat vegaanisia, eli eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia.


Ruokaohjeet on koottu vuodenaikojen mukaan: kesällä ruokaan lisätään voikukannupuista tehtyjä "kapriksia", syksyllä hillotaan sieniä, talvella voi rullata injeraleipään kaalipataa ja keväällä tehdä parsarisottoa. Intialaisia makeisia voi tehdä kikhernejauhoista, ja kotiin päin voi vetää keittämällä omena-pihlajanmarjamarmeladeja.

Teksti on selkeälukuista ja kuvat teräväpiirteisiä, mitä osaan arvostaa. Pidän myös aina siitä, että ruokakirjoissa kunkin reseptin alussa kuvataan ruokalajia parilla virkkeellä.

Minulla oli haasteita löytää resepti, jonka olisin halunnut kustantajan pyytämää kirja-arviota varten tehdä. En halua käyttää vehnää (poikkeuksena viimeaikaiset spelttipullakokeiluni) enkä omista tällä hetkellä paistinpannua. Haluan kokata ilman valmiita maustetahnoja ja -kastikkeita ja käyttää mausteita, jotka löytyvät keskikokoisen kaupungin marketista. En myöskään juurikaan käytä juustojen kaltaisiksi tarkoitettuja vegaanivalmisteita enkä chilejä. Valitsen useimmiten valmistaa yksinkertaisia ruokia. Vegesato!-kirjan useat ateriaohjeet olivat moniosaisia ja siten aikaaviepiä, kuten vaikkapa nyytit ja erilaiset täytteet niihin. Villivihannesvarastoni oli jo ehtynyt, joten niitä sisältäviä ruokiakaan en voinut nyt testata.

Valitsin tehdä kaalipadan. Siinä käytettiin kotimaisia kasviksia. Kokonaisista miedoista chileistä ajattelin nivertää vain hieman tuntumaa pataan. En tehnyt oikeutta ruokaohjeelle, koska kaalipata kuului injeraleivän täytteeksi. Muita täytteitä olivat linssipata ja tomaattisalaatti. Paistinpannua ei ollut lättyleipien paistamiseen. Ajattelin kuitenkin, että kaalipata on hyvää arkiruokaa, se riittää minulle sellaisenaan hyvin.


Lisäsin vettä jonkin verran, mutta jouduin kuitenkin kypsentämään ruokaa pidempään kuin ohjeessa mainittiin. Leikkelin pataan hieman chilihitusia ja maistoin. Suu ja ruokatorvi korventuivat niin, että jouduin noukkimaan hituset pois. Söin padan sellaisenaan.

Kirjan kirjoittaja Sanna Autere sanoo nauttivansa kiireettömästä kokkaamisesta. Kohtuupaljon käsitöitä useat hänen ohjeistaan vaativatkin. Juuri sellaisesta innostuneelle sekä monenlaisia maustesekoituksia mielellään käyttävälle Vegesato! voikin olla oiva kirja, varsinkin jos haluaa panna pöytään jotain uudenlaista tarjottavaa.



lauantai 6. huhtikuuta 2019

Vegaanisia munia voileipäpöytään

Eikö muka ole vegaanisia munia? Senkin epäilevät Tuomaat. No, pääsiäinen on tulossa, ja vegaanisia suklaamunia on, mutta eivät käy ruokapöytään. Idea vegaanisesta munasta kyti mielessäni vuosia, ja heti tänään toteutin sen.


Aineksina käytin
kypsiä avokadoja
cannellinipapuja 
mantelijauhetta (cashewpähkinä käy myös, 
sen voi jauhaa kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa)
kurkumajauhetta
curryä
munan makuista mustaa suolaa
sipulijauhetta

Sauvasekoittimella olisi voinut tehdä pienen erän, mutta minulla on vain monitoimikone. Kaadoin siihen purkillisen eli noin 2½ dl cannellinipapuja, koska ovat vaaleita ja niistä saa maustamalla oikean keltuaisen värin. Papujen rakenne muistuttaa keitettyä keltuaista. Varoin liemen joutumista mukaan. Lisäsin yllämainittuja mausteita pikkuhiljaa ja maistelin välillä. Kurkumaa ja curryä sen verran, että väristä tuli hyvä ja curry maistui. Kalaharisuolaa sen verran, että tuli munan makua mukaan ja oli reippaan suolainen. Sipulijauhetta ilmankin pärjäisi, mutta tuntui sopivan mukaan. 

Sekoitin pavut mausteineen mahdollisimman tasaiseksi. Koska koostumus jäi veteläksi, lisäsin 8 rkl mantelijauhoa ja sekoitin uudelleen. Jos olisin jaksanut odottaa tunnin verran, massa olisi jäykistynyt enemmän kovaksi keitetyn munan keltuaista muistuttavaksi. Mutta kun oli jo vuosia lykännyt munaversion tekemistä, ei millään voinut odottaa 20 minuuttia kauempaa. 

Avokado halki ja kivi pois. Minulla on pyöreä lusikka, johon saattoi kauhaista hyvän muotoisen erän tahnaa koloon. Juuri atrialle asettuessa voi pusertaa avokadon päälle sitruunaa. Sitä ei kannata lisätä aikaisemmin, jottei tahna leviä.

Tarjottimellinen avokadomunia näyttää kivalta pääsiäisruokapöydässä tai missä tahansa puhvetissa.