Kotimaisia aineksia, etnisiä makuja

Jos haluaa luoda kasviksista kaukomaisia makuja, tässä on avuksi kirja Vegesato! Maailman parhaat maut satokauden kasviksista (Into, 2019). Reseptit ja kirjallisen työn on tehnyt Sanna Autere ja valokuvaajana toiminut Sanna Peurakoski. Resepteissä on käytetty runsaasti kotimaisia viljeltyjä kasviksia. On myös poikettu metsän puolelle keräämään sieniä sekä noukittu niityiltä villivihanneksia. Ruokien makua ei arvaa ennen maistamista, koska niissä on käytetty runsaasti etnisiä mausteita ja maustetahnoja ja -kastikkeita. Ruokaohjeita on Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Kokonaisia chilejä suosivalle kirjassa on paljon reseptejä. Kaikki ohjeet ovat vegaanisia, eli eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia.

Ruokaohjeet on koottu vuodenaikojen mukaan: kesällä ruokaan lisätään voikukannupuista tehtyjä "kapriksia", syksyllä hillotaan sieniä, talvella voi rullata injeraleipään kaalipataa ja keväällä tehdä parsarisottoa. Intialaisia makeisia voi tehdä kikhernejauhoista, ja kotiin päin voi vetää keittämällä omena-pihlajanmarjamarmeladeja.

Teksti on selkeälukuista ja kuvat teräväpiirteisiä, mitä osaan arvostaa. Pidän myös aina siitä, että ruokakirjoissa kunkin reseptin alussa kuvataan ruokalajia parilla virkkeellä.

Minulla oli haasteita löytää resepti, jonka olisin halunnut kustantajan pyytämää kirja-arviota varten tehdä. En halua käyttää vehnää (poikkeuksena viimeaikaiset spelttipullakokeiluni) enkä omista tällä hetkellä paistinpannua. Haluan kokata ilman valmiita maustetahnoja ja -kastikkeita ja käyttää mausteita, jotka löytyvät keskikokoisen kaupungin marketista. En myöskään juurikaan käytä juustojen kaltaisiksi tarkoitettuja vegaanivalmisteita enkä chilejä. Valitsen useimmiten valmistaa yksinkertaisia ruokia. Vegesato!-kirjan useat ateriaohjeet olivat moniosaisia ja siten aikaaviepiä, kuten vaikkapa nyytit ja erilaiset täytteet niihin. Villivihannesvarastoni oli jo ehtynyt, joten niitä sisältäviä ruokiakaan en voinut nyt testata.

Valitsin tehdä kaalipadan. Siinä käytettiin kotimaisia kasviksia. Kokonaisista miedoista chileistä ajattelin nivertää vain hieman tuntumaa pataan. En tehnyt oikeutta ruokaohjeelle, koska kaalipata kuului injeraleivän täytteeksi. Muita täytteitä olivat linssipata ja tomaattisalaatti. Paistinpannua ei ollut lättyleipien paistamiseen. Ajattelin kuitenkin, että kaalipata on hyvää arkiruokaa, se riittää minulle sellaisenaan hyvin.

Lisäsin vettä jonkin verran, mutta jouduin kuitenkin kypsentämään ruokaa pidempään kuin ohjeessa mainittiin. Leikkelin pataan hieman chilihitusia ja maistoin. Suu ja ruokatorvi korventuivat niin, että jouduin noukkimaan hituset pois. Söin padan sellaisenaan.

Kirjan kirjoittaja Sanna Autere sanoo nauttivansa kiireettömästä kokkaamisesta. Kohtuupaljon käsitöitä useat hänen ohjeistaan vaativatkin. Juuri sellaisesta innostuneelle sekä monenlaisia maustesekoituksia mielellään käyttävälle Vegesato! voikin olla oiva kirja, varsinkin jos haluaa panna pöytään jotain uudenlaista tarjottavaa.

Vegaanisia munia voileipäpöytään

Eikö muka ole vegaanisia munia? Senkin epäilevät Tuomaat. No, pääsiäinen on tulossa, ja vegaanisia suklaamunia on, mutta eivät käy ruokapöytään. Idea vegaanisesta munasta kyti mielessäni vuosia, ja heti tänään toteutin sen.

Aineksina käytin

kypsiä avokadoja

cannellinipapuja 

mantelijauhetta (cashewpähkinä käy myös, 

sen voi jauhaa kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa)

kurkumajauhetta

curryä

munan makuista mustaa suolaa

sipulijauhetta

Sauvasekoittimella olisi voinut tehdä pienen erän, mutta minulla on vain monitoimikone. Kaadoin siihen purkillisen eli noin 2½ dl cannellinipapuja, koska ovat vaaleita ja niistä saa maustamalla oikean keltuaisen värin. Papujen rakenne muistuttaa keitettyä keltuaista. Varoin liemen joutumista mukaan. Lisäsin yllämainittuja mausteita pikkuhiljaa ja maistelin välillä. Kurkumaa ja curryä sen verran, että väristä tuli hyvä ja curry maistui. Kalaharisuolaa sen verran, että tuli munan makua mukaan ja oli reippaan suolainen. Sipulijauhetta ilmankin pärjäisi, mutta tuntui sopivan mukaan. 

Sekoitin pavut mausteineen mahdollisimman tasaiseksi. Koska koostumus jäi veteläksi, lisäsin 8 rkl mantelijauhoa ja sekoitin uudelleen. Jos olisin jaksanut odottaa tunnin verran, massa olisi jäykistynyt enemmän kovaksi keitetyn munan keltuaista muistuttavaksi. Mutta kun oli jo vuosia lykännyt munaversion tekemistä, ei millään voinut odottaa 20 minuuttia kauempaa. 

Avokado halki ja kivi pois. Minulla on pyöreä lusikka, johon saattoi kauhaista hyvän muotoisen erän tahnaa koloon. Juuri atrialle asettuessa voi pusertaa avokadon päälle sitruunaa. Sitä ei kannata lisätä aikaisemmin, jottei tahna leviä.

Tarjottimellinen avokadomunia näyttää kivalta pääsiäisruokapöydässä tai missä tahansa puhvetissa.

Hyvää elämää kivuista huolimatta

Kivun huippuasiantuntijan ja terveystieteiden tohtori Tapio Ojalan kirjoittama kirja Kivun kanssa (Vastapaino, 2018) tarjoaa henkisiä työkaluja sekä tärkeää tietoa niille, jotka joutuvat elämään jatkuvissa kroonisissa kivuissa. Myös lääkäreiden, fysioterapeuttien ja muiden kipupotilaita auttamaan pyrkivien ammattilaisten olisi tarpeen lukea kirja. Kivunhoidon kun pitäisi olla yksilöllistä, ja kroonista kipua on vaikea ja usein mahdoton poistaa. 

Tapio Ojala valmistui fysioterapeutiksi yli 30 vuotta sitten. Viimeiset 20 vuotta hän on tehnyt yhteistyötä kipukroonikkojen kanssa. Lisäksi hän on hankkinut muuta terapiakoulutusta.  Vuonna 2010 hän valmistui terveystieteiden maisteriksi ja väitteli kroonisen kivun kokemisesta tohtoriksi 2015. Kirja perustuu tähän väitöskirjaan, mutta Ojala on onnistunut tekemään kirjasta helppolukuisen ja puhuttelevan. Kirja on läpeensä tiukkaa asiaa, mutta kirjoittaja puhuu lukijalleen lämpimästi ja sympaattisesti. Haluan kertoa kirjasta blogissani, sillä asiakkaissani on ollut kroonisista kivuista kärsiviä. Aihe koskettaa myös kaikkia, jotka kipuilijoiden kanssa elävät ja toimivat. Kipukroonikkoa voi olla vaikea ymmärtää, ellei itsellä ole kokemusta pitkäaikaisista toimintoja rajoittavista kivuista.

Kipu on yleistä ja kallista

Otsikko on kirjan erään luvun nimi. Kivunhoito menee Ojalan mukaan harvoin niin kuin Strömsössä, varsinkin kun on kyseessä krooninen kipu. Kivun syytä ei aina tutkimuksista huolimatta löydetä. Jos esim. kaularangasta löytyy kuvantamalla poikkeavuus, ajatellaan kivun johtuvan tästä. Silti toisella ihmisellä saattaa olla sama poikkeavuus kivuttomana, eikä kivulloinenkaan poikkeavuus välttämättä tarkoita, että kipu johtuisi juuri siitä. Isosta vammasta ei myöskään aina tule iso kipu tai pienestä vammasta pieni kipu. Kuitenkin valitaan sama hoitomenetelmä samoihin löydöksiin periaatteella ”yksi koko käy kaikille”.  Tehdään myös hyödyttömiä ja kalliita kirurgisia operaatioita, kun fysioterapeutti olisi ollut oikea osoite. Ojala sanoo, että hoidon näkökulmasta akuutilla ja kroonisella kivulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sana kipu. Totuus onkin, että ”one size fits nobody” eli yksi koko ei sovi kenellekään. Silti sekä akuuttisia että kroonisia kipuja hoidetaan yleensä samoin periaattein. Valitettavan moni on myös joutunut kuulemaan lääkärinsä epäilevän, että kipu onkin mielikuvituksen tuotetta.

Ojala kritisoikin pelkkään diagnoosiin pohjautuvaa ajattelutapaa. Hän sanoo, että ”Vastaanotolla lääkärin, terapeutin tai hoitajan tulee seurustella enemmän sinun kuin tietokoneen kanssa”. Valitettavasti potilaan omaa kokemusta ei yleensä kirjata, vaikka hän on kipunsa asiantuntija. Hoitoon osallistuvien ammattilaisten tulisi toimia yhdessä keskenään ja niin, että joku myös koordinoi hoitoa, kroonikko mukaan luettuna. Eräs kroonikko kuvasi hoitokäytäntöä pingpong-peliksi, oli vaiva mikä tahansa. Hänestä ei ollut ottanut vastuuta kirurgian poliklinikka eikä kipupoliklinikka. Kuntoutuspoliklinikan oli viime kädessä pakko ottaa vastuu. 

Suomessa lääkkeet ovat usein ensimmäinen tai jopa ainoa kivun hoitomuoto, reseptin kirjoittaminenhan on nopeaa ja helppoa. Kansainvälisesti jo suositellaan lääkkeetöntä hoitoa. Kipulääkkeiden runsaasta käytöstä tulee uusia ongelmia kuten sisäelinvaurioita mm. maksaan, suolistoon ja sydämeen sekä haittavaikutuksia mieleen, ajatteluun ja muistiin. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean arvion mukaan tulehduskipulääkkeet aiheuttavat vuosittain Suomessa jopa 300 ihmisen kuoleman. Pitkään käytettyinä kipulääkkeet menettävät myös usein tehonsa. 

Kun kipua ei pystytä parantamaan, on tärkeää auttaa henkilöä parantamaan toimintakykyään. Fysio- tai toimintaterapeutti auttaa silloin henkilöä pysymään toimintakuntoisena ja selviämään arjessa. Masennusta kannattaisi pyrkiä ehkäisemään ja hoitamaan, sillä masennus altistaa krooniselle kivulle.

Kipu vaikuttaa koko ihmiseen

Ojala painottaa, että kipu on aina koko ihmisessä, ei vain jossakin kohdassa kehoa. Itse olin pyrkinyt etäännyttämään sairautta itsestäni ajattelemalla, että ainoastaan jalkateräni on pitkällä sairauslomalla, kun taas muu minä olen terve. Todellisuudessa kipuun liittyy paljon muitakin tunteita ja ajatuksia, pelkoja ja odotuksia. Kun vaivani eivät tuntuneetkaan kuukausien kuntoutuksesta paranevan, täytyi alkaa miettiä, miten elämä muuttuu. Jos ei ihmettä tapahdu, en juokse enkä hyppele enää koskaan, en myöskään vaella rinkka selässä. Joudun miettimään päivittäin, mitkä asiat pystyn sinä päivänä tekemään jalan rasittumatta ja kipeytymättä liikaa. Nyttemmin kipu on noussut selkään, mikä hankaloittaa istumista. Terveellinen ravinto ja liikunta eivät ole pystyneet ehkäisemään kymmenien vuosien kehitystä synnynnäisessä jalkaterien ongelmallisessa luustorakenteessa. 

Kiputuntemus on eri asia kuin kipukokemus. Usealla ihmisellä voi olla samanlaisia kiputuntemuksia, mutta heidän kokemuksensa ovat erilaiset, koska heidän elämänsä on erilainen. Jollakulla voi olla kovia kipuja, mutta hän voi olla onnellinen, jos hän osaa asennoitua elämään myönteisesti.

Kipuun vaikuttavat monet asiat. Jos elämässä kokee enemmän myönteisiä tunteita, kielteisiä tunteita on silloin vähemmän. Ojala kehottaa tekemään asioita, joista saa myönteisiä tunteita. Yksinkertaista. Kirjassa on paljon kipukroonikkojen lausuntoja. Usein toistuu kokemus, että kun kokee tai tekee jotain mieluisaa, kipu vaimenee, jopa unohtuu. ”Lapset, perhe ja rakkaus. Kun ne on kohallaan silloin kestää ja sietää paljon paremmin. Myös kipua.”

Voiko kivun hyväksyä?

Jossain vaiheessa on paikallaan alkaa miettiä, miten voisi hyväksyä tilanteensa. Hyväksyminen ei merkitse luovuttamista, vaan pärjäämistä, sopeutumista, selviytymistä, sovussa elämistä. Hyväksyminen ei ole heikkoutta. 

Monet meistä ovat tottuneet ajattelemaan, että kipua vastaan tulee taistella. Mielestämme kipua ei kuulu hyväksyä, vaan siitä pitäisi päästä eroon. Jokaisella on tästä kokemusta. Kun kipu on kova, olo on tuskainen ja lisäksi menettää hallinnan moneen asiaan. Mutta entä kun taistelu on jatkunut tuloksetta pitkään, onko kivun parantaminen enää realistinen tavoite? Ojala heittää kysymyksiä: "Miten taistelu kipua vastaan on helpottanut elämääsi? Onko se tullut paremmaksi? Haluatko elää vai taistella? ...Taistelu kipua vastaan vie voimia ja rahaa, ja siinä useammin pettyy pahasti kuin yllättyy positiivisesti.” Tunnemme kaikki ihmisiä – tai kuulumme itse heihin – jotka sanovat yrittäneensä tuloksetta lukuisia eri lääkkeitä, muita tuotteita sekä hoitoja. Luemme toiveikkaina kaikki vastaan tulevat artikkelit, joissa puhutaan uusista tuotteista ja hoitomenetelmistä. Istumme tuntikausia netissä tietoa ja mahdollista apua etsien. 

Kivun ja elämäntilanteen hyväksyminen ei Ojalan mukaan ole joko-tai-käsite vaan prosessi, johon voi mennä vuosia. Kannattaa kartoittaa, mitä hyvää elämässä edelleen on ja mitä hyviltä ja merkitseviltä tuntuvia asioita voi edelleen tehdä ja kokemuksia hankkia. Hyväksyminen on sen tunnustamista ja sisäistämistä, että entiseen ei ole paluuta. On mietittävä, mikä on uusi normaali. 

Tarkkana lausuntoja tehdessä

Ojala antaa neuvoja myös lausuntojen tekemiseen. Jos kipukroonikko ei ole työkykyinen, hän saattaa jäädä vaille tukia ja korvauksia vain siksi, että lausunnot ovat virheellisiä tai puutteellisia. Sairas ja työkyvytön eivät ole sama asia, joten ei riitä, että lääkäri kirjoittaa lausuntoon sairauksista. On selvitettävä, miten sairaus ja kivut aiheuttavat henkilölle työkyvyttömyyden, tai muuten lausunto voi tulla hylkynä takaisin. Näin voi käydä myös, jos kivulle ei ole löytynyt lääketieteellisesti todennettavaa syytä. Kroonikon onkin itse huolehdittava, että lausunto on oikein kirjoitettu. Hänen oletetaan myös perehtyvän lainsäädäntöön voidakseen saada korvaukset, joihin hän on oikeutettu. 

Kirjani on täynnä alleviivauksia ja merkintöjäni. Olen saanut siitä paljon tietoa, uusia katsantokantoja sekä lohtua. Se on ollut kädessäni monta kertaa ja tulee jatkossakin kulkemaan mukana elämänmuutoksessani. Tapio Ojala sanoo eräässä haastattelussa olevansa itsekin kipukroonikko, koska ”selkä on romuna”. Hän on siis myös kokemusasiantuntija. Kirjassa hän ei tätä mainitse.

Villivihanneksiin totuttelu

Menestyksekkäin keino kokeilla uutta ruoka-ainetta ei liene sen pistäminen suuhun siltään. En itsekään haluaisi mutustaa pelkkää vuohenputkea, voikukkaa tai hapankaalia, vaikka niitä mielelläni ruoissa käytänkin. En pidä monenkaan villivihanneksen mausta. Niissä on kuitenkin niin paljon ravinto- ja muita hyviä aineita - joita monia emme varmaan vielä edes tunne - että haluan kerätä niitä ruoakseni. Villiäisten hyödyntäminen on myös ekologista ja sillä säästää paljon rahaa.

Jos uusiin ruoka-aineisiin totuttelu on sinulle tai ruokittavillesi hankalaa, tehosekoitin, mehupuristin tai -linko helpottavat sitä huomattavasti. Voit lisätä mehuun, smuutiin tai raakapuuroon villilehtiä vaikka vain muutaman, etkä huomaa eroa maussa. Makua voi totuttaa helposti. Myöhemmin panet tehosekoittimeen ja mehustimeen villivihanneksia vaikka ison täyden kourallisen. Moni on huomannut, että keho alkaa suorastaan kaivata vihreää. Lehtivihreää pitäisikin nauttia usealla aterialla päivässä. Sen hyödyt ovat lukemattomat.

Tänä aamuna hain takapihaltani sekalaisen valikoiman vihreitä lehtiä aamumehuani ja puuroani varten, jonka syön myöhemmin.

Mehuni

kourallinen villiäisiä

iso lohko vanhan sadon keräkaalia

muutama porkkana

luomuappelsiini, osa kuorta mukana

pakastimesta kurkuman- sekä pala inkiväärinjuurta, jotka annoin ensin sulaa

loraus neitsytoliiviöljyä A-vitamiinin imeytymistä auttamaan

Suosittelen mehupuristinta mieluummin kuin mehulinkoa, sillä mehupuristin saa villivihanneksista enemmän mehua irti. Villivihannesten lisääminen kannattaa tehdä varovasti. Villivihreät ovat niin voimakkaan puhdistavia, että tottumattomalle voi tulla kohta mehun nauttimisesta huimausta tai pahoinvointia. Vihreään tottunut sen sijaan voi saada mukavan energiarysäyksen, ja aamukahvi jääkin kuppiin. Lehtivihreä on hyvin terapeuttista, ja sitä kannattaa nauttia runsaasti. Jotkin sairaukset tai lääkitykset voivat kuitenkin rajoittaa sen nauttimista.

Päivän puuroni

villivihanneksia, itse panin vajaan kourallisen

2 rkl pellavansiemeniä yön yli liossa olleena, liotusvesi mukana

eilistä keitettyä kaurapuuroa (ei toki ole raakaruokaa tämä)

mukillinen mustikoita ja mansikoita puolisulaneina

luomubanaani kuorineen, kovat päät poistettuna

jokunen taateli, kivet poistettuna

pihlajanmarjarouhetta puistomarjoista

hyppysellinen kelp-merilevää

jos haluan herkumpaa, lisään lakritsijauhetta

vähän vettä

Tehosekoittimessa sileäksi. Paitsi että pellavansiemenissä on arvokasta omega-3-rasvahappoa, ne antavat kiisselimäistä koostumusta.

Olen käytellyt viime kesänä kuivaamiani ruusun- ja mesiangervonkukkia ja pihlajanmarjoja turhan säästeliäästi, kun niitä on vieläkin runsaasti. Nokkosrouhetta ja -jauhettakin riittää edelleen. Kirjassani Hellattoman kokin elävä raakaravinto (Moreenikustannus, 2017) on ohjeita ja vinkkejä villivihannesten keräämiseen ja kuivatukseen, kuten kuivurin monipuoliseen käyttöön muutenkin. Kuivatus on sekin helppo tapa totuttautua villivihanneksiin. Niitä voi panna krakkeritaikinaan ja kuivattaa, toki uunissakin voi keksejä paistaa. 

Jouluruokaohjeita kirjasta Hellattoman kokin elävä raakaravinto

Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassani Hellattoman kokin elävä raakaravinto on oma lukunsa jouluruoille. Varsinaisia kevytruokia ne eivät ole, kuten eivät jouluruoat yleensäkään. Seuraavassa muutama makeapainoitteinen resepti. Raakaruokia kuten muitakaan vegaaniruokia ei liene tarpeen kantaa pöytään kuuluttamalla kovaäänisesti: "Tässä on sitten sitä RAAKAruokaa/VEGAANIruokaa". Sen kuin vain pistää tarjolle ja toteaa, miten ruoka hupenee parempiin suihin. 

Kirja on liki 300-sivuinen opus, joka sisältää noin 180 reseptiä ja ravitsemusasiaa. Kuten resepteistä näkyy, pelkästään itukirja se ei ole. Nälkä lähtee ja maut ovat tuttuja, samat mausteethan ovat käytössä kuumennetunkin ruoan keittiössä. Raakaruokaa ja elävää ravintoa on itse kunkin hyvä lisätä omaan ruokavalioonsa. Raakaruoan ja elävän ravinnon ero on siinä, että elävä ravinto on raakaravinnon terapeuttisin tapa syödä. Elävä ravinto sisältää paljon ravintoaineita mahdollisimman hyvin sulavassa ja imeytyvässä muodossa. Raakaruoka sen sijaan on mitä tahansa kuumentamatonta ruokaa. Kirja sisältää molempia. Ruoat ovat pääasiassa helppotekoisia. Tekstin lopusta löydät kirjan sisällysluettelon. Hyvä joululahja itselle tai toisille ruoanlaitosta ja terveydestä huolehtimisesta kiinnostuneille.

Joulupuuro 1

Tee riittävän iso annos jouluna. Tässä on vain yhdelle. Parhaiten keho hyödyntää chiansiemenet, jos ne on ensin jauhettu. Mielestäni mukavin puurorakenne tulee kuitenkin kokonaisista chiansiemenistä.

2 dl manteli-, kaura-, hasselpähkinä-, cashew- tai hamppumaitoa

3 rkl chiansiemeniä tai jauhettuja chiansiemeniä

muutama tippa steviaa/2 tl vaahterasiirappia/kookossokeria

½ tl kanelia

ripaus suolaa

Valmista maito kasvimaitoluvun ohjeilla. (Maidon ohjeita täällä:)

hellatonkokki.blogspot.com/2016/06/tee-itse-tuore-kasvimaito.html

Sekoita chiansiemenet hyvin maitoon mausteiden kanssa kulhossa lusikalla. Sekoita 5 minuutin päästä uudelleen, jotta puuro ei paakkuunnu. Anna puuron tekeytyä 8-10 h, jotta chiansiemenet ehtivät kunnolla turvota. Valmista luumusoppa.

Luumusoppa

Luumujen lisäksi soppaan sopivat muutkin kuivahedelmät, mitä nyt yleensä sekahedelmäsoppaan käytetään. Riittää parille. On niin hyvää, ettei tämän jälkeen tule kiisseliä keittäneeksi.

1½ dl kuivattuja luumuja

2 dl vettä

(kirpakampaa makua haluava puristaa 
osaksi nestettä appelsiinin mehun ja raastaa hieman kuorta mukaan)

Liota luumuja 2 dl:ssa vettä yön yli. Ota puolet luumuista erilleen ja säästä ne kokonaisina luumusoppaan. Soseuta muut ainekset lioteusveden kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi. Lisää kokonaiset luumut sopan kanssa tarjoilukulhoon.

Jos haluat vielä "kermavaahtoa" puurolle, tee tämän luvun sorbettitortun ohjeessa olevaa ihanaa cashewvaahtoa.

Joulupuuro 2

Tällaista puuroa tein ennen kuin käytin chiansiementä.

2 isoa kesäkurpitsaa kuorittuna ja paloiteltuina

1½ dl kuorittuja manteleita tai cashewpähkinöitä

½ dl taateleita, poista kivet

1½ tl luomukanelia

½ tl hyvää suolaa

vettä

Voit käyttää valmista mantelijauhoa. Muussa tapauksessa jauha mantelit tai cashewpähkinät tehosekoittimessa jauhoksi. Kaada jauhot kulhoon ja pane tehosekoittimeen muut ainekset ja vajaa 1 dl vettä. Käytä vettä mahdollisimman vähän, jotta puurosta tulee paksua. Soseuta ainekset tasaiseksi. Lisää manteli- tai pähkinäjauho ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä jos tarpeen. Tee luumusoppa.

Tofferomeo-suklaa

Vaihtamalla kookosöljyosuudenkin kaakaovoihin saat suklaasta kovempaa. Käytän suklaan tekoon tavallista kaakaojauhetta. Voit valita sen tai raakakaakaojauheen. Carobjauhe muistuttaa kaakaota, mutta ei ole kitkerää vaan makeaa. Hampunsiemenet rouskuvat hampaissa kuin krokantti, ja mulperimarjat muistuttavat toffeeta. Pidän raakasuklaasta, jos maustan sen raastetulla sitruksenkuorella, minttu-uutteella tai jollain muulla voimakkaalla maulla.

Suklaat vasemmalla. Kuva: Tuukka Kiviranta.

1 dl kaakaovoita

1 dl raakakookosöljyä

¾ dl carobjauhetta

½ dl kaakaojauhetta

¾ dl mulperimarjoja

1½ rkl kuorellisia hampunsiemeniä

2 rkl vaahterasiirappia

½ tl luomuappelsiinin kuorta raastettuna

1 tl vaniljajauhetta

(pöhäys cayennepippuria)

hyppysellinen hyvää suolaa

Sulata rasvat vesihauteessa, tai jos haluat olla nopea, levyn pienimmällä lämmöllä. Sekoita rasvaan huolella kaikki muut ainekset. Kaada suklaa muotteihin tai laakealle lautaselle. Pakastin jäähdyttää suklaan nopeasti, ja siinä tai jääkaapissa voit myös suklaata säilyttää.

Sorbettitorttu

Voit tehdä tortunpäällyksen myös tuoreista tai sulista marjoista soseuttamalla ne tai sitten valmistaa sorbettipäällyksen. Voit tehdä minkä kokoisen tortun haluat seuraavien ohjeiden pohjalta:

Kuva: Tuukka Kiviranta

Pohja:

1 osa kuivattuja viikunoita, poista niistä kannat (myös kuivatut taatelit käyvät)

1 osa siemen-/pähkinäaineksia: jonkin verran kookoshiutaleita sekä jotain seuraavista: pekaani-, saksan- tai parapähkinöitä, manteleita tai auringonkukansiemeniä

mausteita kuten esim. vaniljaa, kanelia, kardemummaa

Sinulla on siis esim. 4 dl viikunoita sekä yhteensä 4 dl siemen-/pähkinäaineksia.

Jauha siemenet, pähkinät tai mantelit kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa jauheeksi. Sekoita monitoimikoneessa kaikki ainekset torttupohjaksi. Taikina saa jäädä hieman rouheiseksi. Jos sinulla ei ole monitoimikonetta, voit jauhamisen jälkeen saksia viikunat pikku silpuksi ja vaivata käsin kaikki ainekset massaksi. Jos massa vielä vaikuttaa kuivalta painella torttupohjaksi, lisää 1 rkl vettä. Testaa maku ja lisää mausteita jos tarvis.

Levitä laakealle tarjoilulautaselle "korppujauhoiksi" pari rkl kookoshiutaleita. Ala keskeltä lautasta painella massaa vähän vajaan 1 cm:n paksuiseksi kerrokseksi. Muotoile torttuun pienet reunat.

Kerma

Tämän kerman rakenne on todella hieno ja paksu.

1 osa cashewpähkinöitä

2 osaa kypsää avokadoa

vaahterasiirappia, kookossokeria tai steviaa makeutteeksi maun mukaan

vaniljaa

vettä sen verran kuin tehosekoitin toimiakseen vaatii

Jauha kuivat cashewpähkinät kuivassa tehosekoittimessa jauheeksi. Halkaise avokado, poista kivi ja kaavi hedelmä kuorestaan sekoittimeen. Lisää vähän valitsemaasi makeutetta ja vaniljaa sekä vähän vettä. Sekoita aineksista paksu kerma ja lisää vettä sen verran kuin tehosekoitin toimiakseen tarvitsee. Kukin voi annostella kermaa itse torttupalalleen.

Sorbetti

Ota pakastimesta mansikoita muutamaksi minuutiksi ensin huoneenlämpöön. Sekoita mansikat tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa massaksi, jolloin saat sorbettia. Lisää puristus sitruunasta. Joudut ehkä välillä sulkemaan koneen ja kaapimaan massaa reunoilta alas. Halutessasi voit sekoitusvaiheessa myös makeuttaa mansikoita esim. puolituoreilla taateleilla tai vaahterasiirapilla. Kuvan torttuun panin myös hieman puolukoita. Levitä sorbetti tortulle ja tarjoile heti.

Lanttukeksit ja -skonssit 

Samasta taikinasta voi tehdä keksejä tai skonsseja, korkeita teeleipiä. Keksit ovat ihanan rapeita ja skonssit muhevia. Rapeus pehmenee nopeasti. Silloin voit käyttää niitä uudestaan kuivurissa.

Lanttukrakkereita ja -skonsseja löytyy ylempää suklaakuvastakin.

 8 dl lanttupalasia

5 dl cashewpähkinöitä, manteleita tai auringonkukansiemeniä (jos haluat päästä helpommalla joulun alla, käytä valmista mantelijauhetta)

2 dl auringonkukansiemeniä (tämänkin voi korvata mantelijauheella)

3/4 tl hyvää suolaa

n. 1/3 tl muskottipähkinää

Jauha pähkinät, mantelit ja siemenet tehosekoittimessa jauhoksi. Voit joutua välillä pysäyttämään koneen ja kaapimaan seosta kannun reunoilta alas.

Mehuta mehulingossa tai -pusertimessa lanttu ja sekoita mehuun myös lantun kuitu. Jos sinulla ei ole mehustinta, raasta lanttu hienolla terällä ja sekoita se vielä yksinään massaksi tehosekoittimessa. Lisää hieman vettä, jos tehosekoitin tarvitsee sitä hienontaakseen raasteen.

Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneella taikinaksi. Jos ei ole monitoimikonetta, sekoita kulhossa käsin kaikki ainekset yhteen taikinaksi. Muotoile taikinasta n. 7 cm:n läpimittaisia lieriön muotoisia skonsseja. Kuivata niitä kuivurissa korkeahkolla lämmöllä muutama tunti, käännä ne ylösalaisin ja jatka kuivattamista, kunnes skonssit halkeilevat pinnasta mutta ovat sisältä meheviä. Jos teet keksejä, muotoile massasta palloja ja litistä ne n. 5 mm:n paksuisiksi. Kuivata kuivurissa muutama tunti, kunnes pystyt kääntämään ne ylösalaisin. Jatka kuivatusta, kunnes keksit ovat rapeita. Säilytä keksejä tiiviisti suljetussa peltirasiassa tai lasipurkissa.

Kuvat kanteen ottanut Tuukka Kiviranta 

ja kannen sekä kirjan graafisen suunnittelun sekä taiton 

tehnyt Timo Numminen.