Likeltä kysyttiin, haluaisinko
arvioida Liken ja Animalian yhdessä kustantamansa Vegaanin
keittokirjan. Vegaanin keittokirja on uudistettu painos jo 15 vuotta
sitten ensimmäisen kerran julkaistusta kirjasta, jonka nimi oli
silloin Vegaanin kasviskeittokirja. Kirjaa on päivitetty
uusintapainosten myötä.
Alkuperäinen Mirka Muukkosen ja Anna
Särkisillan tekemä kirja oli toistakymmentä vuotta sitten
vegaaniksi siirryttyäni tärkeä. Ruokaohjeet olivat yksinkertaisia,
samoin ainekset. Kirjaa oli elävöitetty eläinhahmoilla ja
kasviksilla sympaattisine musta-valkopiirroksineen. Kirja oli
tiiviydessään ekologinen reseptikirja; tilaa ei ollut hukattu.
Useimpien ruokien raaka-aineluettelokin oli hyvin lyhyt. Joitakin
soijatuotteita lukuun ottamatta ainekset löytyivät silloinkin jo
normaalikokoisista marketeista muuallakin kuin yliopistokaupungeissa.
Vaikka jo kahdeksan vuotta olen syönyt suurimmaksi osaksi
raakaruokaa, tästä kirjasta en luovu!
Uusi Vegaanin keittokirja on Inna
Somersalon toimittama. Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara
sanoo alkupuheessa, että kirja ei enää juurikaan muistuta
alkuperäistä. Ja toden totta: se on ihan eri kirja. Ei kuitenkaan
pelkästään värikkyytensä ja kokosivun nelivärikuviensa
ansiosta, vaan myös reseptit ovat aivan uusia. Minulla ei kuitenkaan
ole vertailussa alkuperäistä lukuun ottamatta muita painoksia,
joten en tiedä, onko muutos tapahtunut vähitellen.
Uudenkin kirjan reseptit näyttävät
ohjeita lukien selkeiltä ja yksinkertaisilta. Tekstiä ei ole
tarvittu pitkästi. Raaka-aineluettelot sen sijaan ovat hieman
pidempiä kuin alkuperäisessä Vegaanin kasviskeittokirjassa.
Alkuperäinen vegaanikeittokirja on todellinen perusteos, josta soisi
otettavan jatkossa uusia painoksia. Uusi kirja sopii sille hyvin
pariksi, kun saatavilla on enemmän aineksia ja mausteita. On hyvä,
että uuden kirjan ruoissa on käytetty kasviksia, mausteita ja
nykyään ainakin isoimpien kaupunkien isoimmista kaupoista ja
erikoiskaupoista löytyviä aineksia. Innokas harrastajakokkikin
löytänee kirjasta uutta kokeiltavaa, ja vegaaniruokaan tutustuva
sekaani näkee, että maut ja mahdollisuudet eivät lopu kesken. On
erilaisia soijatuotteita, jotka taipuvat ruoanlaitossa erehdyttävästi
eläintuotteita muistuttaviksi, joten näitä makuja ja rakenteita
kaipaava saa haluamansa. Käytössä ovat myös vehnägluteenijauhot,
joista voi tehdä kokolihan ja makkaran kaltaista ruokaa, jos ko.
jauhoja on saatavilla. Kikhernejauhoista saa omeletin, on savuaromia,
vihreitä chilejä, mustia sinapinsiemeniä. Kyllä tämä uusikin on
hyvä sisäänajokirja vegaaniseen ruokaan, vaikkei ensimmäiseen
painokseen olisi tutustunut.
On ymmärrettävää, että
vegaaniruoista kirjoja tekevät menevät eteenpäin ja käyttävät
uusia aineksia ruoissaan. Ajattelen silti sitä ihmistä, joka ei
vielä tunne vegaaniruokaa ja ehkä muukin ruoanlaitto on hapuilevaa.
Ja sitä, joka vielä sattuu asumaan autottomana maaseudulla, josta
harvoin pääsee riittävän isoon taajamaan ostaakseen
tuoretuotteita, tai pos... Itellaan hakemaan kuivatuotteita. Ainakin
tällainen henkilö laittaisi mieluiten aluksi ruokaa tutuista
aineksista ilman riskiä, että jotain hyvin vierailta tuntuvia ja
maistuvia aineksia jää hyllyn perälle. Tällaisia tutun oloisia
aineksiltaan yksinkertaisia ruokaohjeita olisi mielestäni kirjassa
ollut hyvä olla enemmän. Voi tietenkin pyytää uusia tuotteita
omaan lähikauppaan. Ne pysyvät tarjonnassa kuitenkin vain, jos
niitä ostetaan riittävän usein. On myös paljon ihmisiä, jotka
eivät syystä tai toisesta halua käyttää paljon prosessoituja
soijatuotteita, niin mukavia kuin ne monen vegaanin mielestä ovatkin
käyttää. Kirja nojaa proteiinilähteenä vahvasti soijaan, vaikka
pavutkin mainitaan ja niistä on ohjeita. Liemikuutioita käytetään
myös runsaasti. Kirja palveleekin pääasiassa niitä, jotka
käyttävät epäröimättä ja runsaasti prosessoituja tuotteita.
Vaikka aineksia on käytetty
monipuolisesti, on hyvä nähdä, että kotoista perunaamme ja
juureksiakin on mukana. Samoin suositaan usein kaurakermaa ja
-jogurttia soijan sijaan.
Kirjan lopussa on sopiva
ravitsemustietousosuus, joissa oikaistaan yleisimpiä
väärinkäsityksiä vegaaniruoan ravitsemuksellisesta riittävyydestä
hyvin myönteiseen sävyyn. Käsitellään myös vauvan ja urheilijan
vegaaniruokaa. Ruokapyramidista on nykyään olemassa erilaisiakin
painotuksia kuin mitä kirjan vanha pyramidi on. Tässä vanhassa
pyramidissa perustana ovat viljat. Sen yläpuolella ovat kirjan
pyramidissa palkokasvit, siemenet ja pähkinät, ja vasta sen jälkeen
tulevat kasvikset ja hedelmät. Ituja ei mainita. Monissa uusissa
ehdotuksissa pyramidin perustan muodostavat kasvikset ja hedelmät.
Vaikka kiinnostus raakaravinnon lisäämiseen on
kasvanut jo ainakin kuusi vuotta ja suuri osa ihmisistä tekee
mielellään raakavegaanisia smuuteja, ei kirjassa ole yhtäkään
raakaruokareseptiä, ei edes namiosastolla. Makeat herkut tehdään
sokerista, vehnäjauhoista ja margariinista. Mitä mainioin hedelmä
avokado taidetaan mainita yhdessä reseptissä, vaikka se olisi
mainio raaka-aine sekä suolaisissa että makeissa ruoissa.
Vaikka vegaanius ei itsestään
selvästi ollenkaan merkitse kiinnostusta terveelliseen ruokaan eikä
raakaruokaan, olisi odottanut kirjaan mahtuvan esittelyn omaisesti
joitakin raakaruokia jo siksikin, että ne ovat usein vegaanisia ja
smuuteja, salaatteja ja raakakakkua syövät mielellään
sekaanitkin. Yhä enemmän on myös ihmisiää, jotka eivät halua
tai voi syödä gluteeniviljoja, eikä heidän vatsansa kestä
soijaakaan. Minusta olisi ollut hyvä ottaa huomioon nämäkin
ihmiset, joista jotkut esim. eläinoikeussyistä haluaisivat siirtyä
vegaaneiksi mutta eivät löydä itselleen sopivia ruokaohjeita
kuumennetun ruoan maailmasta.
Ruokakuvat ovat läheltä otettuja ja
suurennoksiksi tehtyjä, joten kuvissa on pääosassa ruoka. Ruokien
rakenteet näkyvät näin hyvin, mikä palvelee henkilöä, jolle
vegaaniruoka on vielä uutta. Joka aukeamalla ei ole kuvaa, eikä ole
tarpeenkaan. Oransseilla ja vihreillä väripohjilla olevat reseptit
ovat valkeatekstisiä. Loput reseptit ovat mustalla tekstillä
kaksivärisillä vaalea-ruskeavärisillä sivuilla. En tiedä, onko
nuorten helppo lukea tekstejä tällaisilta pohjilta. Tällaista
taittoahan harrastetaan paljon aikakauslehdissä. Lukunäköni ilman silmälaseja on hyvä, mutta lukeminen
oli minulle työlästä, varsinkin kun raaka-aineluettelot olivat ohutta
kursiivia. Ruokakirjoja pitäisi voida lukea keittiössä seisten,
kun kirja on pöydällä.
Myös tieteis- ja tietokirjailija Risto
Isomäki, Luontoliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius ja monet muut
ovat antaneet panoksensa kirjaan. Isomäki nimeää lihan syönnin
lisääntymisen maailman suurimmaksi ongelmaksi. Maailmassa on
miljardi aliravittua ihmistä, koska suurin piirtein koko ihmiskunnan
ravintontarvetta vastaava määrä ruokaa syötetään karjalle.
Karjanlannan takia myös Itämeren ennuste on huono. "Jos haluat
pelastaa Itämeren, lopeta lihansyönti!", Isomäki kehottaa
suoraan. Leo Stranius kiteyttää hyvin lihansyönnin vaikutukset
ilmastoon: liha aiheuttaa kolmanneksen suomalaisen ruuan ekologisesta
selkärepusta, vaikka vain kymmenesosa syödystä ruuasta on lihaa.
Hän kertoo myös hyvän esimerkin ruoan poisheittämisen
vahingollisuudesta. Suomalaisissa kotitalouksissa heitetään ruokaa
roskiin vuosittain noin 120-160 miljoonaa kiloa. Se vastaa noin 100
000 henkilöauton päästöjä vuodessa!
Useimmiten mainitaan juuri lihansyönnin
lopettaminen tai vähentäminen hyväksi ekologiseksi tai
eläinystävälliseksi teoksi. Jostain syystä maidontuotannosta ei
puhuta ollenkaan niin usein. Lieneekö syy ihmisten voimakkaista
mieltymyksistä maitotuotteisiin? Lehmien pitäminen
maidontuotantokoneina on yhtä epäekologista ja aiheuttaa yhtä paljon
kärsimystä eläimille kuin lihantuotantokin. Lehmä poi'itetaan
maidontuotantoa varten vuosittain, ja vasikka riistetään emältään
pian syntymän jälkeen. Molemmat kaipaavat toisiaan suunnattomasti.
Sonneiksi syntyneet teurastetaan aivan nuorina. Lehmät eivät saa
juurikaan liikkua surullisen epäelämänsä aikana ja ne
sairastelevat paljon.
Kananlihaa suositellaan syömään
ekologisesti pienemmän jalanjäljen takia, mutta kanojen elämä on
surkea. Ei myöskään ole olemassa onnellisia kanoja eikä
onnellisia munia. "Vapaina" lattialla tai ei, kanoilla ei
ole riittävän suurta reviiriä, ja ne nokkivat toisiaan
onnettomina. Munijakanat tapetaan jo nuorina, kun ne eivät enää
muni riittävästi. Kukonpojat murskataan kuoliaiksi heti
syntymänsä jälkeen, koska ne eivät muni.
Suurin osa vegaaneiksi siirtyvistä
ihmisistä tekee päätöksen eläinoikeussyistä. Siksi, että
eläinten ei tarvitsisi kärsiä meidän ihmisten nautintojen tähden.
Vegaanisen ruoan laittaminen on yhtä helppoa kuin sekaruoankin.
Joten kiitos kirjasta, tekijät ja kustantajat!
Vegaaninen aamuomeletti
kahdelle
200
g tofua
1
½ dl gram- eli kikhernejauhoja
1
½ dl vettä
½
sipulia silputtuna
soijakastiketta
juustokuminaa
paprikamaustetta
grillimaustetta
Murusta
tofu. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Kaada
noin puolet seoksesta pannulle ja paista, kunnes pinta on hyytynyt.
Käännä (onnistuu helpoiten kahdella lastalla) ja paista vielä
hetki.
Paista
toinen annos.
Mea: Onnistui helposti. Omeletti taipui hyvin, joten pistin sisälle vihersalaattia, hapankaalia ja mungpavunituja ja taitoin kaksinkerroin. Oli aamiaiseksi erittäin täyttävä. Nopea tehdä ja sopii sellaiselle, jonka täytyy jaksaa hyvin monta tuntia aamiaisen jälkeen. Sopii mielestäni päivän muiksikin aterioiksi salaattilisukkeiden kanssa.
Kasvis-makaronivuoka
neljälle
1
dl soijarouhetta + 2 dl vettä
4–5
dl keittämätöntä täysjyvämakaronia
neitsytoliiviöljyä
puolikas
purjo suikaloituna
3
valkosipulinkynttä hienonnettuna
juureksia,
esimerkiksi kaksi porkkanaa ja puolikas lanttu suikaloituna
½
dl vettä
kasvisliemikuutio
mustapippuria
yrttejä,
esimerkiksi oreganoa, basilikaa, timjamia
4
dl kaura- tai soijakermaa
tai
2 dl kaura- tai soijakermaa ja 2 dl makeuttamatonta soijamaitoa
(soijajuustoa)
Turvota
soijarouhetta vedessä. Keitä makaronit kypsiksi suolatussa vedessä.
Kuullota
kasviksia öljyssä, lisää puolisen desiä vettä ja murenna
sekaan kasvisliemikuutio. Kypsennä hetki ja lisää soijarouhe ja
mausteet. Kypsennä vielä muutama minuutti. Jos käytät tuoreita
yrttejä, silppua ne seokseen vasta lopuksi.
Valuta
makaronit ja sekoita ne kasvisseokseen. Laita seos isoon
uunivuokaan ja kaada päälle kasvikerma-soijamaitoseos.
(Jos käytät soijajuustoa, kaada vuokaan ensin puolet seoksesta,
sitten soijajuustoviipaleita, sitten loput seoksesta ja viimeiseksi
kasvikerma ja lisää soijajuustoviipaleita.)
Kypsennä
uunissa 225 asteessa 35–40 minuuttia.
Uuniruokia
tehdessäsi varaa vuoan voiteluun vegaanista margariinia. Energiaa
säästyy, kun käytät hyväksesi uunin jälkilämpöä: voit
sammuttaa uunista virran vaikkapat 15 minuuttia ennen ruoan
valmistumista.
Mea: makaronilaatikko on monen mieliruoka. On hyvä, että sitä voi keventää kasviksilla. Hyvä keino saada lapset syömään niitä! Minulla oli nauriita, joten käytin niitä lantun sijasta ja maistuivat hyvältä. Auttaisi mukavasti, jos reseptin tekijät antaisivat vaihtoehtoja. Rutinoituneet kokkaajat eivät aina ymmärrä, että on paljon sellaisiakin ruoanlaittajia, jotka eivät osaa soveltaa ja vaihdella aineksia. Ymmärrän heitä hyvin, sillä sekaanina eli sekaruokailijana osasin ainoastaan seurata reseptejä orjallisesti. Olin täysin neuvoton, jos minulta puuttui jokin ainesosa.
Kasvisliemikuutioita vuosiin käyttämättömältä tuli niiden maku laatikossa esiin ensimmäisenä. Olisi myös kovin tärkeää, että reseptin kirjoittaja antaisi jonkinlaiset ohjeet, minkä verran lisätä pippuria, yrttejä ja kaikkea. On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa arvioida sopivia määriä varsinkaan, jos halutaan laittaa vegaaniruokaa sekaruoan sijasta. En osannut arvioida sopivaa mausteiden määrää, ja maku jäi miedoksi.
Soijarouheen määrä oli pieni ja lisäsin sitä ½ dl. Silti tuntui, että söi lähinnä makaronia juuresten kanssa. Seuraavana päivänä lämmittäessäni lisäsin soijajuustoa ja yrttejä, ja maku parani huomattavasti.
Aloo gobi kikherneillä
neljälle
pieni kukkakaali
öljyä
1 rkl juustokuminansiemeniä tai mustia sinapinsiemeniä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
4 keskikokoista perunaa
2 dl esikeitettyjä kikherneitä
1 rkl kurkumaa
2 tl garam masalaa
1 rkl curryä
2 rkl sitruunanmehua
korianterinlehtiä
tuoreita herneitä
Esikeitä kukkakaalinnuput pikaisesti 1-2 min suolalla maustetussa vedessä. Valuta nuput ja ota keitinvesi talteen.
Kuumenna reipas loraus öljyä pannussa ja lisää juustokuminansiemenet. Anna siementen poksahdella ja lisää sipuli joukkoon.
Lisää seuraavaksi pilkotut valkosipulit, chili, inkivääri ja perunat pannulle. Kaada pannulle kukkakaalin keitinvettä niin,että perunat juuri peittyvät. Lisää tarvittaessa vettä. Kun perunat ovat pehmenneet, lisää joukkoon kukkakaali, kikehrneet ja loput mausteet. Sekoita hyvin ja anna hautua vielä hetken. Voit halutessasi lisätä joukkoon vielä kookoskermaa.
Koristele korianterinlehdillä ja tuoreilla herneillä ja tarjoile riisin kera.
Mea: En ole varma, kirjoitetaanko ruoan nimi noin, koska kirjaan valittu otsikkofontti on vaikealukuinen. En löytänyt juustokuminan- tai mustia sinapinsiemeniä, joten käytin jeerajauhetta. Tuli maukasta ruokaa ilman riisiäkin. Kookoskerma olisi pehmentänyt makua. En voi syödä tuoretta korianteria, mutta oli hyvää ilman sitäkin.
Punajuurirotit
8
kpl
2
¼ dl hienoksi raastettua punajuurta
1
hienoksi pilkottu sipuli
1
tl hienoksi raastettua inkivääriä
1
hienoksi pilkottu vihreä chili tai chilijauhetta
1
tl jeeran eli juustokuminan siemeniä
4
½ dl grahamjauhoja
¾
tl garam masalaa
hieman
kurkumaa
hieman
suolaa
(3–4
tl hienoksi silputtua tuoretta korianteria)
reilu
1 dl haaleaa vettä
rypsiöljyä
paistamiseen
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää sen
verran vettä, että saat jäykän taikinan. On hyvä, jos jaksat vaivata taikinaa, kunnes se on rakenteeltaan kimmoisaa. Anna
taikinan levätä peitettynä mieluiten 1 ½–2 tuntia.
Jauhota
leivinalusta. Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyöritä palloiksi.
Kauli vajaan paistinpannun kokoisiksi ohuiksi lätyiksi.
Öljyä
paistinpannu ja paista leivät yksi kerrallaan kummaltakin puolelta
kypsiksi, lisää öljyä tarvittaessa. Pidä valmiit leivät
lämpimässä lautasella kattilan kannen alla. Tarjoa lämpiminä.
Punajuuren
voi korvata perunalla tai herneillä tai tehdä perusroteja ilman
juureksia ja mausteita.
Mea: Hienoa, että annettiin vaihtoehtoja punajuuriainekseen. Vihreitä chilejä ei ollut isossa Citymarketissa, joten pistin hieman vaihtoehdoksi annettua chilijauhetta, määrää ei ollut annettu. Jeeransiemeniä ei siellä myöskään ollut, joten käytin jauhetta.
Yritän tulla toimeen vähällä tavaramäärällä enkä omista kaulinta. Kaulimen hommaa hoiti muki. Sillä sain venytettyä tästä jäykästä taikinasta neljä litteää leipästä, jotka paistoin. "Roti" on minulle ihan uusi ruoka. En tiedä, olisiko täytynyt pystyä kaulitsemaan vielä litteämpi tulos ja saada aikaan rasvasta tirisevä levy.
Suolan määrää ei annettu. Tuloksena oli leipäsen kaltainen taipumaton miedon makuinen lätty. Söin kaksi sellaista salaatin kanssa, jossa oli keräkaalia, ituja, hapankaalia ja vegaanista majoneesia. Sopi hyvin roteihin. Oli täyttävä ruoka.
Suklaa-kesäkurpitsakakku
3
dl vehnäjauhoja
¾
dl kaakaojauhetta
2
dl sokeria
1
dl öljyä
2
½ dl karkealla terällä raastettua kesäkurpitsaa
1
dl mantelilastuja tai -rouhetta
1
tl ruokasoodaa
¼
tl suolaa
½
tl leivinjauhetta
1
tl vaniljasokeria
1
¼ dl soijamaitoa
1
rkl perunajauhoja
Kuorrutus
65
g tummaa vegaanista suklaata
25
g vegaanista margariinia
Sekoita
kaikki ainekset ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun
kakkuvuokaan.
Paista
alatasolla noin 180 asteessa 40–45 minuuttia.
Tee
sillä välin kuorrutus: sulata kattilassa suklaa ja margariini,
sekoita ja levitä jäähtyneen kakun päälle.
Mea: Mahtaako olla vaikeaa arvata, että tämä oli suosikkini? Olin joskus maistanut uunisuklaakakkua, jossa oli kesäkurpitsaa, joten halusin kokeilla tätä. Tämä oli helppo tehdä, ei tarvinnut vatkata, kunnes vaahtoaa tms. Kakun mehevä rakenne lienee ollut kesäkurpitsan ansiota. Kurpitsaraaste ei kuitenkaan ollenkaan erottunut kakusta, vaan rakenne oli tasainen. Joku saattaisi selittää itselleen, että tulee päivän terveellinen salaatti nautituksi... Eräs kriittinen maistaja sanoi, että kakku hajoili hieman leikatessa niin, että mieluummin hän olisi syönyt tätä muffinivuoassa. Minusta kakku oli täydellinen.