Flunssankarkotusjuoma

Flunssa voi tulla kun kehossa on myrkkyjä tai immuniteetti on alentunut. Flunssa on yksi kehon keinoista pyrkiä pääsemään eroon myrkyistä, kun niitä on kertynyt kehoon nopeammin kuin kehoparka on pystynyt niitä poistamaan. Niin ikävää kuin jatkuva niistely ja liman kröhiminen onkin, limaa erittyy juuri siksi, että myrkkyjä voisi sen mukana poistua. Ei siis kannata hakea apteekista mitään limastopparia vaan pikemminkin auttaa elimistöä.  

Itselläni ei ole neljään vuoteen ollut flunssaa, mikä on valtava helpotus elämässä. Vielä silloin kun olin vegaani mutta en vielä raakailija, flunssat olivat suunnilleen yhtä kamalia kuin sekaaninakin (sekaruokailijana). Ne saattoivat kestää puolitoista kuukautta. Pääasiassa raakaruoalle siirryttyäni flunssat alkoivat harveta ja helpottua, ennen kuin loppuivat.

Heti ensioireissa kannattaa olla tärppinä ja tankata lisää C-vitamiinia ja antioksidantteja marjoina. Jotta ruuansulatuksen ei tarvitsisi tehdä paljon töitä, on hyvä nauttia pääasiassa hedelmiä ja kasviksia ja kasviksiakin mielellään myös mehulingon tai -puristimen kautta, jos sellaisen omistaa. Oikeasti tuoreessa mehussa ovat tallella ravintoaineet ja kalorit. Koska mehussa ei ole kuituja, ravintoaineet imeytyvät verenkiertoon nopeasti ja todella hyvin. Kasvikset puhdistavat kehoa. Flunssaisena ei syömisen kanssa ole höperön nuukaa vaan voi olla hyvä pitää kevytpaastoa ja antaa elimistön puhdistua ja levätä. Juoda pitää. 

Jo nuorena innostuin yrteistä. Keräilin niitä Inkoossa ja kuivatin. Tein kirjoista paljon muistiinpanoja vahakantiseen vihkoon, joka on onneksi tallella. Kirjoitin siihen yrttien ja erilaisten kaupasta ostettavien ruoka-aineiden terveys- ja lääkinnällisistä vaikutuksista. Luin, mitkä ainekset tappoivat viruksia ja taudinaiheuttajabakteereja ja kokosin niistä 26 vuotta sitten tällaisen flunssankarkotusjuoman:

lasillinen vettä

valkosipulinkynsi puristettuna

1 tl raastettua inkivääriä

½ - 1 sitruunan mehu

10 tippaa tabascoa (helpompaa käyttää kuin tuoreet chilit)

Nyt lisäisin siihen myös jotain lehtivihreää kuten spirulina- tai klorellajauhetta, ne ovat makean veden leviä. Chili supistaa turvonneita limakalvoja ja helpottaa näin oloa, mikä on todella mukavaa jos tuntuu, että koko pää on sisäänpäin turvonnut. Juodaan Pohjanmaan kautta. Se pitää nimenomaan juoda kerralla, koska silloin chili tuntuu kurkussa vasta kun lasi on tyhjä. Jos sitä alkaa maistella pikkukulauksin, hommasta ei ehkä tule mitään. Ei se kauan kurkussa tunnu, hetken vain.

On tärkeää reagoida jo ensioireisiin, vaikka keskellä yötä kun huomaa että kurkkua on karhea tai nenä tukkoinen ja pää raskaan oloinen. Jos ei kaikkia aineksia löydy kaapista, käytä niitä joita on. Tätä voi tehdä ison pullollisen ja juoda usean lasillisen päivässä, jos vatsa kestää vahvoja aineksia. Ei tämä silti kaikille auta, kuten eivät auta Carmolis-tipat tai ukonhattu-uutekaan tai muut valmisteet ja yrtit.

Teen lähes joka aamu ½ - 1 litran mehun ja juon sen heti kerralla, jotta ravintoaineet eivät pääse tuhoutumaan. Tänä aamuna mehuuni meni

- muutama porkkana, jossa on A-vitamiinin esiastetta eli karoteenia
- 2 kurkkua 
- puolikas parsakaalia. Lehtivihreä on hyvin tärkeää, eikä sen yliannostuksesta ole vaaraa. 
- mukillinen sulatettuja aroniamarjoja, jotka ovat terveellisimpiä marjojamme
- valkosipulinkynsi
- peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

Mehuun lorotin teelusikallisen kylmäpuristettua öljyä, koska se auttaa karoteenia imeytymään paremmin. Saan mehusta valtavan ravintoainepläjäyksen heti aamusta. Eikä tee mieli kahvia.

Miten uudenvuodenlupauksen voi pitää?

Uuudenvuodenlupauksia tehdään leikillään, puolileikillään ja tosissaan. Kevyestikin heitetyissä "lupauksissa" on toivonsiemen, että voisi ne toteuttaa, tai edes mennä parempaan suuntaan, pysyvästi. Tavallisimmin lupaukset koskevat tupakanpolton lopettamista, raitistumista tai ainakin alkoholin juomisen vähentämistä, säännöllisen liikunnan aloittamista tai lisäämistä, laihtumista tai ruokavalion parantamista. Monessa perheessä on myös tivattu puolisoa lupaamaan, että ensi vuonna vietetään enemmän aikaa perheen kanssa.

Pitääkö joku pyhiä päätöksiään viikkoa pidempään? Vai sortuvatko ne ensimmäiseen kiusaukseen? Jos olet monta kertaa luvannut itsellesi tehdä muutoksia uutenavuotena tai muulloin ja aina epäonnistunut, on paikallaan toimia toisin. Samalla tavalla toimimisesta nimittäin saa samanlaisia tuloksia.

 

Miten olisivat lupausten sijaan uudenvuodentavoitteet? Sellaiset, joita istuu ensin miettimään kynän ja paperin kanssa ja joita myös haluaa tosissaan toteuttaa?

Ei maagisia voimia 

Uusi neitseellisen puhdas vuosi edessä, nyt repäisen ja alan laihduttaa/liikkua/kirjoittaa sitä romaania. Vahinko vain, että repäisyllä tuskin on toivottua lumipalloefektiä, koska vuodenvaihteella ei ole mitään maagista voimaa käynnistää motivaatiomoottoriamme. Tottakai jotkut ovat lopettaneet tupakoinnin uudeltavuodelta tai onnistuneet jossain muussa muutoksessa. Isäni oli yrittänyt lopettaa tupakointia moneen otteeseen ja kertonut siitä ympäristölleen aina lopettamiseen ryhtyessään. Joillakuilla toimii hyvin, että epäonnistumisen häpeää välttääkseen on onnistuttava lupauksessaan jota on toisille kuulutellut. Tupakka oli kuitenkin lujassa. Isäni onnistui viimein, kun lopetti kaikessa hiljaisuudessa ja yllätti muut. Siitä on parikymmentä vuotta. 

 

Onnistumiseen johtanut päätös on yleensä vaatinut harkintaa ja kypsynyt vihdoin toteutukseensa. Impulsiivisesti keksityt lupaukset tuskin johtavat tuloksiin, ne ovat pikemminkin toivehduksia. Kova halukaan ei riitä. Jos tahtoo esim. laihtua tai kirjoittaa sen mielessään kehittelemänsä romaanin, täytyy myös miettiä, mitä tekee silloin kun tielle tulee vastuksia ja kiusauksia. Kun ei huvita syödä vähärasvaista ruokaa tai lähteä harrastamaan yhtään minkäänlaista liikuntaa, tai tv vetää puoleensa enemmän kuin romaanihenkilöiden järjestäminen mehevään liemeen. Moni haluaa muutoksen mutta harva on valmis tekemään matkaa sinne. Moni haluaa olla vaikkapa raakailija, voida paremmin ja olla energisempi, mutta se mikä halutaan on valmis tulos, ei pitkäaikaista pienten mutta määrätietoisten askelien ottamista, lähtökitkan voittamista yhä uudelleen ja uusissa tilanteissa uusien valintojen tekemistä vanhojen automaatioiden sijaan. 

 

 

Millä motivoida itsensä pysyvästi esim. uusiin ruokatottumuksiin, niin että jäljelle ei jää vain taas yhtä laihdutuspyrähdystä, jonka jälkeen tuntuu ainoastaan kohtuulliselta ottaa pari päivää lomaa ruokasäännöstelystä ja syödä mitä ja miten paljon tahansa tekeekin mieli? Miten saada itsensä kuntoilemaan, kun päivä olisi täynnä muita askareita? Miksi istuisin selvittämään romaanini kuvitteellisten henkilöiden suhdevyyhtejä?

Tällaisiin kysymyksiin on hyvä vastata paperilla itselleen, niin niistä saa kiinni. Kun näkee perustelut, saa myönteisen lähtökohdan pyrkiä tavoitteisiinsa.

Haluan taas mahtua viisi vuotta vanhoihin farkkuihini.

Haluan lisää energiaa niin, että töiden jälkeen jaksan vielä nauttia vapaa-ajasta tekemällä jotain kivaa.

Haluan nähdä, millaisen romaanin saan kirjoitettua ja miten onnistun suuressa haaveessani.
Brittiläinen raakaravintovalmennusvalmentajani (phiuu mikä sana!) Karen Knowler tekee uudenvuoden tienoilla aina uudenvuodensuunnitelman. Hän kirjaa, mitä asioita hän haluaa saavuttaa yksityiselämässään ja työssään. Hänen työnsä on edennyt ja kasvanut kuin raketti, ja hänellä on paitsi raakaravintovalmennettavia myös elämäntapa- sekä bisnesvalmennettavia pitkin maailmaa. Hänen kerrottuaan suunnitelmastaan meille, ensimmäisille valmentajavalmennettavilleen, tein itse oman suunnitelmani heti seuraavana uutenavuotena. Tein sen jopa samoin kuin hän, sängyllä loikoen. Se piti yllä tiettyä rentoutta. Kirjoitin sensuroimatta pitkän listan asioista, joita halusin tapahtuvan lähivuosina tai joihin halusin yltää. Ainoastaan nimesin asiat enkä kirjoittanut niistä sen pidempää suunnitelmaa tai jakanut osatavoitteisiin.

Jokin aika sitten papereitani kollastaessani käsiini osui tämä toivelista. Luin listan läpi. Monet toiveet ja tavoitteet olivat vuosien aikana toteutuneet, toiset onneksi eivät. En onneksi muuttanut maaseudulle, vaikka kävin katsastamassa muutaman talosen. Kun valitsee joitakin asioita, rajaa samalla väistämättä toisia pois. 

Miten asettaa tavoitteet?

On tärkeää pysähtyä ja varata aikaa toiveidensa ja tarpeidensa kuuntelemiseen. Tavoitteet voi ensin muotoilla tarpeiksi tai elämässään kokemikseen puutteiksi.

Mitä tarvitsen, kaipaan, mitä minulta puuttuu tai ei ole tarpeeksi? Nimeämiensä asioiden alle voi jättää tilaa täydennystä varten.

Mitkä ovat muutoksen esteitä? Mitä voin tehdä niille?

Mikä pidättää, hidastaa, epävarmentaa, huolestuttaa minua?

Mitkä näistä ovat ulkoisia ja olosuhteista tai muista ihmisistä johtuvia pidäkkeitä, mitkä omia, sisäisiä jarrujani? Meillä on herkästi taipumus panna olosuhteiden tai muiden ihmisten syyksi asioita, jotka ovat viime kädessä omia valintojamme.

Mitkä ovat elämäni aikasyöppöjä? Kaupoissa kuljeskelu ja tavaroiden hypistely (myös nettikauppojen selailu), turha tv:n katselu, postien ja erilaisten kommenttien jatkuva tarkistaminen tietokoneelta?

Mitkä asiat vievät voimiani? Onko elämässäni aikuisia ihmisiä, jotka vaativat kohtuuttomasti ja loputtomasti huomiotani, apuani ja kuulevaa korvaa? Voisiko heille asettaa rajoja? Vai ovatko jotkut ihmissuhteet jopa niin vahingollisia, että ne olisi parempi päättää?

Tavoitteille ja uusille asioille täytyy luoda tila, jossa ne mahtuvat toteutumaan. Täyteen vuorokauteen ei voi ahtaa mitään. Uudistukset eivät tule väkisin elämäämme. Mitä vanhaa joutaa pois? Tavoitteiden täytyy saada konkreettinen muoto ja tapahtumisaika, ja elämämme asioiden tärkeysjärjestyksen tulee olla kirkas.

Repsahdukset kuuluvat kehitykseen: kolme askelta eteenpäin, yksi taaksepäin, ja eteenpäin mennään. Täytyy kestää pettymyksiä jos repsahtaa, ja aloittaa uudelleen saman tien. Repsahdettuaan täytyy vastustaa itsensä helpolla päästämistä ja läskiksi lyömistä. Keskeyttämiseen on voimakas kiusaus, ja yleensä syväksi uraksi asteltu polku valmiina. Valmistaudu vastuksiin edeltä käsin. Huippu-urheilijatkin pitävät tavoitteen kirkkaana mielessään ja tekevät mielikuvaharjoituksia, myös pahojen loukkaantumisten jälkeen ja mahdollisesti pitkinäkin toipumisaikoina.

Nyt eikä hamassa tulevaisuudessa

Kehotan aina raakaravintokurssilaisiani ryhtymään uusien ruoanlaittorutiinien luomiseen heti kurssin jälkeen, kun ruoanlaittotavat ovat tuoreena muistissa. Muuten muutosten teko saattaa jäädä vanhojen tottumusten ja kiireen jalkoihin, ja kurssi jää vain kurssiksi muiden joukkoon. Kerran kysyin kurssilaisilta, milloin he alkavat tehdä näitä uusia ruokia. Eräs raakaruoanlaitosta innostunut ja raakaruoista pitänyt monisairas yli viisikymppinen nainen huokasi raskaasti ja sanoi: "En tiedä. Ehkä sitten eläkkeellä ehtii". Hänen ikätoverinsa tokaisi leikillään: "No eläkkeellä ei ainakaan ehdi!".

Sanailu oli ehkä tarkoitettu puolittain leikiksi, mutta tulkitsin siinä itsensä uhriuttamista. "Kyllähän minä haluaisin ja tämä olisi tärkeääkin, mutta ei näiden ruokien laittamiselle jää aikaa, kun pitää aina tehdä toisille ja minun tarpeeni tulevat aina viimeisinä."

Joihinkin tavoitteisiinsa voi saada mukaansa toisiakin, ainakin jonkun kaverin. Yhteinen tsemppi vahvistaa. 

Jossain vaiheessa alkaa myös herätä siihen, että ihan kaikkea ei ehdi tehdä elämänsä aikana. Silloin viimeistään on hyvä alkaa miettiä, minkälaiset tekemiset olisivat hyviä juuri minulle, mikä taas ehkä turhaa haikailua.

Jos haluat tehdä elämässäsi ruokamuutoksen raakaravintoon ja kasvisruokaan päin, voin suositella netissä 12.2. alkavaa ja toteutuvaa ravintoremonttia TUORETTA TALVEEN

 http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/12/mea-salon-raakaravintovalmennus-netissa.html

Kun teet haluamasi kaltaisia muutoksia ohjauksessa, sinun ei tarvitse tehdä kaikkia virheitä, joita minä tein, tai kaikkia niitä jotka olet tehnyt aikaisemmin. Raakaruoat ja kuumennetut vegaaniruoat valmistuvat helposti. Kun sinulla jo on motivaatiota muutokseen, siihen pystyy puhaltamaan lisää hönkää. Laitat uusia ruokia ja luot uusia rutiineja. Otat ruokailun haltuusi niin, että et enää ole makeanhimon tai ylensyömisen halun ja muiden vahingollisten tarpeiden heiteltävänä. Sinulle hyvää tekevien ruokien valitseminen ja sopivien annosten syömiseen pystyminen on mahtava vapauden tunne.

Toivotan hyvää vuotta raakastelijoille ja muillekin!

Vegaanin keittokirjalle on aina tilaus

Likeltä kysyttiin, haluaisinko arvioida Liken ja Animalian yhdessä kustantamansa Vegaanin keittokirjan. Vegaanin keittokirja on uudistettu painos jo 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran julkaistusta kirjasta, jonka nimi oli silloin Vegaanin kasviskeittokirja. Kirjaa on päivitetty uusintapainosten myötä.

 


Alkuperäinen Mirka Muukkosen ja Anna Särkisillan tekemä kirja oli toistakymmentä vuotta sitten vegaaniksi siirryttyäni tärkeä. Ruokaohjeet olivat yksinkertaisia, samoin ainekset. Kirjaa oli elävöitetty eläinhahmoilla ja kasviksilla sympaattisine musta-valkopiirroksineen. Kirja oli tiiviydessään ekologinen reseptikirja; tilaa ei ollut hukattu. Useimpien ruokien raaka-aineluettelokin oli hyvin lyhyt. Joitakin soijatuotteita lukuun ottamatta ainekset löytyivät silloinkin jo normaalikokoisista marketeista muuallakin kuin yliopistokaupungeissa. Vaikka jo kahdeksan vuotta olen syönyt suurimmaksi osaksi raakaruokaa, tästä kirjasta en luovu! 

Uusi Vegaanin keittokirja on Inna Somersalon toimittama. Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara sanoo alkupuheessa, että kirja ei enää juurikaan muistuta alkuperäistä. Ja toden totta: se on ihan eri kirja. Ei kuitenkaan pelkästään värikkyytensä ja kokosivun nelivärikuviensa ansiosta, vaan myös reseptit ovat aivan uusia. Minulla ei kuitenkaan ole vertailussa alkuperäistä lukuun ottamatta muita painoksia, joten en tiedä, onko muutos tapahtunut vähitellen.

Uudenkin kirjan reseptit näyttävät ohjeita lukien selkeiltä ja yksinkertaisilta. Tekstiä ei ole tarvittu pitkästi. Raaka-aineluettelot sen sijaan ovat hieman pidempiä kuin alkuperäisessä Vegaanin kasviskeittokirjassa. Alkuperäinen vegaanikeittokirja on todellinen perusteos, josta soisi otettavan jatkossa uusia painoksia. Uusi kirja sopii sille hyvin pariksi, kun saatavilla on enemmän aineksia ja mausteita. On hyvä, että uuden kirjan ruoissa on käytetty kasviksia, mausteita ja nykyään ainakin isoimpien kaupunkien isoimmista kaupoista ja erikoiskaupoista löytyviä aineksia. Innokas harrastajakokkikin löytänee kirjasta uutta kokeiltavaa, ja vegaaniruokaan tutustuva sekaani näkee, että maut ja mahdollisuudet eivät lopu kesken. On erilaisia soijatuotteita, jotka taipuvat ruoanlaitossa erehdyttävästi eläintuotteita muistuttaviksi, joten näitä makuja ja rakenteita kaipaava saa haluamansa. Käytössä ovat myös vehnägluteenijauhot, joista voi tehdä kokolihan ja makkaran kaltaista ruokaa, jos ko. jauhoja on saatavilla. Kikhernejauhoista saa omeletin, on savuaromia, vihreitä chilejä, mustia sinapinsiemeniä. Kyllä tämä uusikin on hyvä sisäänajokirja vegaaniseen ruokaan, vaikkei ensimmäiseen painokseen olisi tutustunut.

On ymmärrettävää, että vegaaniruoista kirjoja tekevät menevät eteenpäin ja käyttävät uusia aineksia ruoissaan. Ajattelen silti sitä ihmistä, joka ei vielä tunne vegaaniruokaa ja ehkä muukin ruoanlaitto on hapuilevaa. Ja sitä, joka vielä sattuu asumaan autottomana maaseudulla, josta harvoin pääsee riittävän isoon taajamaan ostaakseen tuoretuotteita, tai pos... Itellaan hakemaan kuivatuotteita. Ainakin tällainen henkilö laittaisi mieluiten aluksi ruokaa tutuista aineksista ilman riskiä, että jotain hyvin vierailta tuntuvia ja maistuvia aineksia jää hyllyn perälle. Tällaisia tutun oloisia aineksiltaan yksinkertaisia ruokaohjeita olisi mielestäni kirjassa ollut hyvä olla enemmän. Voi tietenkin pyytää uusia tuotteita omaan lähikauppaan. Ne pysyvät tarjonnassa kuitenkin vain, jos niitä ostetaan riittävän usein. On myös paljon ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää paljon prosessoituja soijatuotteita, niin mukavia kuin ne monen vegaanin mielestä ovatkin käyttää. Kirja nojaa proteiinilähteenä vahvasti soijaan, vaikka pavutkin mainitaan ja niistä on ohjeita. Liemikuutioita käytetään myös runsaasti. Kirja palveleekin pääasiassa niitä, jotka käyttävät epäröimättä ja runsaasti prosessoituja tuotteita. 

Vaikka aineksia on käytetty monipuolisesti, on hyvä nähdä, että kotoista perunaamme ja juureksiakin on mukana. Samoin suositaan usein kaurakermaa ja -jogurttia soijan sijaan.

Kirjan lopussa on sopiva ravitsemustietousosuus, joissa oikaistaan yleisimpiä väärinkäsityksiä vegaaniruoan ravitsemuksellisesta riittävyydestä hyvin myönteiseen sävyyn. Käsitellään myös vauvan ja urheilijan vegaaniruokaa. Ruokapyramidista on nykyään olemassa erilaisiakin painotuksia kuin mitä kirjan vanha pyramidi on. Tässä vanhassa pyramidissa perustana ovat viljat. Sen yläpuolella ovat kirjan pyramidissa palkokasvit, siemenet ja pähkinät, ja vasta sen jälkeen tulevat kasvikset ja hedelmät. Ituja ei mainita. Monissa uusissa ehdotuksissa pyramidin perustan muodostavat kasvikset ja hedelmät. Vaikka kiinnostus raakaravinnon lisäämiseen on kasvanut jo ainakin kuusi vuotta ja suuri osa ihmisistä tekee mielellään raakavegaanisia smuuteja, ei kirjassa ole yhtäkään raakaruokareseptiä, ei edes namiosastolla. Makeat herkut tehdään sokerista, vehnäjauhoista ja margariinista. Mitä mainioin hedelmä avokado taidetaan mainita yhdessä reseptissä, vaikka se olisi mainio raaka-aine sekä suolaisissa että makeissa ruoissa.

Vaikka vegaanius ei itsestään selvästi ollenkaan merkitse kiinnostusta terveelliseen ruokaan eikä raakaruokaan, olisi odottanut kirjaan mahtuvan esittelyn omaisesti joitakin raakaruokia jo siksikin, että ne ovat usein vegaanisia ja smuuteja, salaatteja ja raakakakkua syövät mielellään sekaanitkin. Yhä enemmän on myös ihmisiää, jotka eivät halua tai voi syödä gluteeniviljoja, eikä heidän vatsansa kestä soijaakaan. Minusta olisi ollut hyvä ottaa huomioon nämäkin ihmiset, joista jotkut esim. eläinoikeussyistä haluaisivat siirtyä vegaaneiksi mutta eivät löydä itselleen sopivia ruokaohjeita kuumennetun ruoan maailmasta.

Ruokakuvat ovat läheltä otettuja ja suurennoksiksi tehtyjä, joten kuvissa on pääosassa ruoka. Ruokien rakenteet näkyvät näin hyvin, mikä palvelee henkilöä, jolle vegaaniruoka on vielä uutta. Joka aukeamalla ei ole kuvaa, eikä ole tarpeenkaan. Oransseilla ja vihreillä väripohjilla olevat reseptit ovat valkeatekstisiä. Loput reseptit ovat mustalla tekstillä kaksivärisillä vaalea-ruskeavärisillä sivuilla. En tiedä, onko nuorten helppo lukea tekstejä tällaisilta pohjilta. Tällaista taittoahan harrastetaan paljon aikakauslehdissä. Lukunäköni ilman silmälaseja on hyvä, mutta lukeminen oli minulle työlästä, varsinkin kun raaka-aineluettelot olivat ohutta kursiivia. Ruokakirjoja pitäisi voida lukea keittiössä seisten, kun kirja on pöydällä.

Myös tieteis- ja tietokirjailija Risto Isomäki, Luontoliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius ja monet muut ovat antaneet panoksensa kirjaan. Isomäki nimeää lihan syönnin lisääntymisen maailman suurimmaksi ongelmaksi. Maailmassa on miljardi aliravittua ihmistä, koska suurin piirtein koko ihmiskunnan ravintontarvetta vastaava määrä ruokaa syötetään karjalle. Karjanlannan takia myös Itämeren ennuste on huono. "Jos haluat pelastaa Itämeren, lopeta lihansyönti!", Isomäki kehottaa suoraan. Leo Stranius kiteyttää hyvin lihansyönnin vaikutukset ilmastoon: liha aiheuttaa kolmanneksen suomalaisen ruuan ekologisesta selkärepusta, vaikka vain kymmenesosa syödystä ruuasta on lihaa. Hän kertoo myös hyvän esimerkin ruoan poisheittämisen vahingollisuudesta. Suomalaisissa kotitalouksissa heitetään ruokaa roskiin vuosittain noin 120-160 miljoonaa kiloa. Se vastaa noin 100 000 henkilöauton päästöjä vuodessa!

Useimmiten mainitaan juuri lihansyönnin lopettaminen tai vähentäminen hyväksi ekologiseksi tai eläinystävälliseksi teoksi. Jostain syystä maidontuotannosta ei puhuta ollenkaan niin usein. Lieneekö syy ihmisten voimakkaista mieltymyksistä maitotuotteisiin? Lehmien pitäminen maidontuotantokoneina on yhtä epäekologista ja aiheuttaa yhtä paljon kärsimystä eläimille kuin lihantuotantokin. Lehmä poi'itetaan maidontuotantoa varten vuosittain, ja vasikka riistetään emältään pian syntymän jälkeen. Molemmat kaipaavat toisiaan suunnattomasti. Sonneiksi syntyneet teurastetaan aivan nuorina. Lehmät eivät saa juurikaan liikkua surullisen epäelämänsä aikana ja ne sairastelevat paljon.

Kananlihaa suositellaan syömään ekologisesti pienemmän jalanjäljen takia, mutta kanojen elämä on surkea. Ei myöskään ole olemassa onnellisia kanoja eikä onnellisia munia. "Vapaina" lattialla tai ei, kanoilla ei ole riittävän suurta reviiriä, ja ne nokkivat toisiaan onnettomina. Munijakanat tapetaan jo nuorina, kun ne eivät enää muni riittävästi. Kukonpojat murskataan kuoliaiksi heti syntymänsä jälkeen, koska ne eivät muni.

Suurin osa vegaaneiksi siirtyvistä ihmisistä tekee päätöksen eläinoikeussyistä. Siksi, että eläinten ei tarvitsisi kärsiä meidän ihmisten nautintojen tähden. Vegaanisen ruoan laittaminen on yhtä helppoa kuin sekaruoankin. Joten kiitos kirjasta, tekijät ja kustantajat!

Vegaaninen aamuomeletti

  kahdelle

200 g tofua

1 ½ dl gram- eli kikhernejauhoja

1 ½ dl vettä

½ sipulia silputtuna

soijakastiketta

juustokuminaa

paprikamaustetta

grillimaustetta 

 

Murusta tofu. Sekoita kaikki ainek­set keskenään. 

Kaada noin puolet seoksesta pannulle ja paista, kunnes pinta on hyytynyt. Käännä (onnis­tuu helpoiten kahdella lastalla) ja paista vielä hetki.

Paista toinen annos.

Mea: Onnistui helposti. Omeletti taipui hyvin, joten pistin sisälle vihersalaattia, hapankaalia ja mungpavunituja ja taitoin kaksinkerroin. Oli aamiaiseksi erittäin täyttävä. Nopea tehdä ja sopii sellaiselle, jonka täytyy jaksaa hyvin monta tuntia aamiaisen jälkeen. Sopii mielestäni päivän muiksikin aterioiksi salaattilisukkeiden kanssa.

 

Kasvis-makaronivuoka

neljälle

  1 dl soijarouhetta + 2 dl vettä

4–5 dl keittämätöntä täysjyvämakaronia

neitsytoliiviöljyä

puolikas purjo suikaloituna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

juureksia, esimerkiksi kaksi porkkanaa ja puolikas lanttu suikaloituna

½ dl vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

yrttejä, esimerkiksi oreganoa, basilikaa, timjamia

4 dl kaura- tai soijakermaa

tai 2 dl kaura- tai soijakermaa ja 2 dl makeuttamatonta soijamaitoa

(soijajuustoa) 

 

Turvota soijarouhetta vedessä. Keitä makaronit kypsiksi suolatussa vedessä.

Kuullota kasviksia öljyssä, lisää puo­lisen desiä vettä ja murenna sekaan kasvisliemikuutio. Kypsennä hetki ja lisää soijarouhe ja mausteet. Kypsennä vielä muutama minuutti. Jos käytät tuoreita yrttejä, silppua ne seokseen vasta lopuksi.

Valuta makaronit ja sekoita ne kasvis­seokseen. Laita seos isoon uunivuo­kaan ja kaada päälle kasvikerma-soi­jamaitoseos. (Jos käytät soijajuustoa, kaada vuokaan ensin puolet seoksesta, sitten soijajuustoviipaleita, sitten loput seoksesta ja viimeiseksi kasvikerma ja lisää soijajuustoviipaleita.)

Kypsennä uunissa 225 asteessa 35–40 minuuttia.

Uuniruokia tehdessäsi varaa vuoan voiteluun vegaanista margariinia. Energiaa säästyy, kun käytät hyväksesi uunin jälkilämpöä: voit sammuttaa uunista virran vaikkapat 15 minuuttia ennen ruoan valmistumista.

Mea: makaronilaatikko on monen mieliruoka. On hyvä, että sitä voi keventää kasviksilla. Hyvä keino saada lapset syömään niitä! Minulla oli nauriita, joten käytin niitä lantun sijasta ja maistuivat hyvältä. Auttaisi mukavasti, jos reseptin tekijät antaisivat vaihtoehtoja. Rutinoituneet kokkaajat eivät aina ymmärrä, että on paljon sellaisiakin ruoanlaittajia, jotka eivät osaa soveltaa ja vaihdella aineksia. Ymmärrän heitä hyvin, sillä sekaanina eli sekaruokailijana osasin ainoastaan seurata reseptejä orjallisesti. Olin täysin neuvoton, jos minulta puuttui jokin ainesosa.

Kasvisliemikuutioita vuosiin käyttämättömältä tuli niiden maku laatikossa esiin ensimmäisenä. Olisi myös kovin tärkeää, että reseptin kirjoittaja antaisi jonkinlaiset ohjeet, minkä verran lisätä pippuria, yrttejä ja kaikkea. On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa arvioida sopivia määriä varsinkaan, jos halutaan laittaa vegaaniruokaa sekaruoan sijasta. En osannut arvioida sopivaa mausteiden määrää, ja maku jäi miedoksi.

Soijarouheen määrä oli pieni ja lisäsin sitä ½ dl. Silti tuntui, että söi lähinnä makaronia juuresten kanssa. Seuraavana päivänä lämmittäessäni lisäsin soijajuustoa ja yrttejä, ja maku parani huomattavasti.

Aloo gobi kikherneillä

 

neljälle

pieni kukkakaali

öljyä

1 rkl juustokuminansiemeniä tai mustia sinapinsiemeniä

1 sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

2 cm:n pala tuoretta inkivääriä

4 keskikokoista perunaa

2 dl esikeitettyjä kikherneitä

1 rkl kurkumaa

2 tl garam masalaa

1 rkl curryä

2 rkl sitruunanmehua

korianterinlehtiä

tuoreita herneitä

Esikeitä kukkakaalinnuput pikaisesti 1-2 min suolalla maustetussa vedessä. Valuta nuput ja ota keitinvesi talteen.

Kuumenna reipas loraus öljyä pannussa ja lisää juustokuminansiemenet. Anna siementen poksahdella ja lisää sipuli joukkoon.

Lisää seuraavaksi pilkotut valkosipulit, chili, inkivääri ja perunat pannulle. Kaada pannulle kukkakaalin keitinvettä niin,että perunat juuri peittyvät. Lisää tarvittaessa vettä. Kun perunat ovat pehmenneet, lisää joukkoon kukkakaali, kikehrneet ja loput mausteet. Sekoita hyvin ja anna hautua vielä hetken. Voit halutessasi lisätä joukkoon vielä kookoskermaa. 

Koristele korianterinlehdillä ja tuoreilla herneillä ja tarjoile riisin kera. 

Mea: En ole varma, kirjoitetaanko ruoan nimi noin, koska kirjaan valittu otsikkofontti on vaikealukuinen. En löytänyt juustokuminan- tai mustia sinapinsiemeniä, joten käytin jeerajauhetta. Tuli maukasta ruokaa ilman riisiäkin. Kookoskerma olisi pehmentänyt makua. En voi syödä tuoretta korianteria, mutta oli hyvää ilman sitäkin.

 

Punajuurirotit

8 kpl

2 ¼ dl hienoksi raastettua punajuurta

1 hienoksi pilkottu sipuli

1 tl hienoksi raastettua inkivääriä

1 hienoksi pilkottu vihreä chili tai chilijauhetta

1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä

4 ½ dl grahamjauhoja

¾ tl garam masalaa

hieman kurkumaa

hieman suolaa

(3–4 tl hienoksi silputtua tuoretta korianteria)

reilu 1 dl haaleaa vettä

rypsiöljyä paistamiseen  

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää sen verran vettä, että saat jäykän taikinan. On hyvä, jos jak­sat vaivata taikinaa, kunnes se on rakenteeltaan kimmoisaa. Anna tai­kinan levätä peitettynä mieluiten 1 ½–2 tuntia. 

 

Jauhota leivinalusta. Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyöritä palloiksi. Kauli vajaan paistinpannun kokoi­siksi ohuiksi lätyiksi.

Öljyä paistinpannu ja paista leivät yksi kerrallaan kummaltakin puo­lelta kypsiksi, lisää öljyä tarvittaessa. Pidä valmiit leivät lämpimässä lau­tasella kattilan kannen alla. Tarjoa lämpiminä.

Punajuuren voi korvata perunalla tai herneillä tai tehdä perusroteja ilman juureksia ja mausteita.

Mea: Hienoa, että annettiin vaihtoehtoja punajuuriainekseen. Vihreitä chilejä ei ollut isossa Citymarketissa, joten pistin hieman vaihtoehdoksi annettua chilijauhetta, määrää ei ollut annettu. Jeeransiemeniä ei siellä myöskään ollut, joten käytin jauhetta. 

Yritän tulla toimeen vähällä tavaramäärällä enkä omista kaulinta. Kaulimen hommaa hoiti muki. Sillä sain venytettyä tästä jäykästä taikinasta neljä litteää leipästä, jotka paistoin. "Roti" on minulle ihan uusi ruoka. En tiedä, olisiko täytynyt pystyä kaulitsemaan vielä litteämpi tulos ja saada aikaan rasvasta tirisevä levy. 

Suolan määrää ei annettu. Tuloksena oli leipäsen kaltainen taipumaton miedon makuinen lätty. Söin kaksi sellaista salaatin kanssa, jossa oli keräkaalia, ituja, hapankaalia ja vegaanista majoneesia. Sopi hyvin roteihin. Oli täyttävä ruoka.

Suklaa-kesäkurpitsakakku

3 dl vehnäjauhoja

¾ dl kaakaojauhetta

2 dl sokeria

1 dl öljyä

2 ½ dl karkealla terällä raastettua kesäkurpitsaa

1 dl mantelilastuja tai -rouhetta

1 tl ruokasoodaa

¼ tl suolaa

½ tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 ¼ dl soijamaitoa

1 rkl perunajauhoja

Kuorrutus

65 g tummaa vegaanista suklaata

25 g vegaanista margariinia 

 

Sekoita kaikki ainekset ja kaada taikina voideltuun ja korppujauho­tettuun kakkuvuokaan.

Paista alatasolla noin 180 asteessa 40–45 minuuttia.

Tee sillä välin kuorrutus: sulata kattilassa suklaa ja margariini, sekoita ja levitä jäähtyneen kakun päälle.

Mea: Mahtaako olla vaikeaa arvata, että tämä oli suosikkini? Olin joskus maistanut uunisuklaakakkua, jossa oli kesäkurpitsaa, joten halusin kokeilla tätä. Tämä oli helppo tehdä, ei tarvinnut vatkata, kunnes vaahtoaa tms. Kakun mehevä rakenne lienee ollut kesäkurpitsan ansiota. Kurpitsaraaste ei kuitenkaan ollenkaan erottunut kakusta, vaan rakenne oli tasainen. Joku saattaisi selittää itselleen, että tulee päivän terveellinen salaatti nautituksi... Eräs kriittinen maistaja sanoi, että kakku hajoili hieman leikatessa niin, että mieluummin hän olisi syönyt tätä muffinivuoassa. Minusta kakku oli täydellinen. 

Joulun raakaruokia

Jouluruoan ainekset ja mausteet ovat vanhoja tuttuja, myös raakaravinnossa. Ruoka maistuu hyvältä ja siitä tulee ravituksi. Mitä jos joulupöydästä voisikin nousta energisenä? Kukin kotikokki voi laittaa omanlaisensa joulupöydän. Jos ruokkii ison poppoon, joukossa on luultavasti monia perinteisistä jouluruoista pitäviä. Voi kuitenkin myös luoda uusia omia perinteitä tai voi suunnitella joka jouluksi perinneruokien lisäksi uutta syötävää. Tai joulun juuresvuokia voi laittaa uudella tuoreella tavalla. 

Pane joulupöytään muiden lisäksi suuri kulhollinen raikasta salaattia. Se saattaa saada kiitollisen vastaanoton. Joulun aikana on hyvä tarjoilla eri aterioilla vähän eri ruokia pikemminkin kuin tuoda joka kerralla kaikki pöytään. Ruoansulatukselle on pienempi urakka sulattaa ateriaa, joka ei sisällä kaikkea mahdollista. Syö rauhallisesti ja pureskele ruoka hyvin, niin autat ruoansulatustasi. Varsinkin raakaravinto tulee hienontaa hyvin jo suussa. 

Olen kristitty ja pidän joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Uskon, että Jumala antoi ihmiskunnalle ruokavalio-ohjeen jo Raamatun ensimmäisessä luvussa. I Mooseksen kirja 1:29 "Jumala sanoi vielä: 'Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne." Ruokaa, joka ei sisällä eläinperäisiä aineksia sanotaan vegaaniseksi. Se ei siis sisällä eläinkudoksia, maitotuotteita, munia tai hunajaa. Vegaanin tapa syödä on empaattinen eläimiä kohtaan. Vegaaniruoasta saa runsaasti ja riittävästi energiaa ja ravintoaineita; ainoastaan D- ja B12-vitamiini on tarpeen ottaa lisäravinteena.

Hellaton kokki toivottaa hyvää joulua, hellalla ja ilman! 

Pullerot

Massan voi pyöritellä palleroiksi tai muovailla pihveiksi tai pateeksi. Jos on aikaa tehdä juhlavamman näköinen ruoka, voit painella massan silikonimuotteihin ja antaa jähmettyä siinä ensin. Pateenkin voi toki painella vaikka kelmuvuorattuun kakkuvuokaan ja antaa jähmettyä. 

Mantelit tai siemenet voi jauhaa itse tehosekoittimessa tai myllyssä tai voi ostaa valmista mantelijauhetta marketin leivontaosastolta. Maku vielä paranee, jos on mahdollista kuivattaa pulleroita muutama tunti kuivurissa. Muuten on hyväksi, jos pullerot saavat maustua muutaman tunnin tai seuraavaan päivään. Kuvan annoksessa on keitetyistä perunoista tehtyä tavallista perunasalaattia lisättynä mungpavuniduilla ja hapankaalilla. Kannattaa kokeilla sitäkin!

2 dl raastettua punajuurta

2 dl hienoksi raastettua porkkanaa

3 rkl punasipulia hienoksi hakattuna

2 dl jauhettuna kuorittuja manteleita tai auringonkukansiemeniä

0,75 dl aurinkokuivattua tomaattia

½ tl timjamia

runsas 1 tl ruusupippuria (= rosepippuri)

jos kaipaat lisää suolaa, lisää sitä

Jauha kuivassa tehosekoittimessa kuivat mantelit tai auringonkukansiemenet jauheeksi. Saksi aurinkokuivattu tomaatti pikku palasiksi. Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa. Jos ei ole monitoimikonetta, hienonna aurinkokuivattu tomaatti mahdollisimman pieneksi ja sekoita ainekset yhteen käsin. Tarkista maku. Muotoile. Kuvan punajuurikukkaset ovat muotoutuneet silikonimuoteissa.

Lanttupatee

Lanttupateessa on lanttulaatikon tutut mausteet muskottipähkinä ja inkivääri. Pateen voi yhtä hyvin pyöritellä palleroiksi tai muotoilla pihveiksi. Anna pateen maustua vähintään muutama tunti tai kuivata pihvejä kuivurissa muutama tunti, jos mahdollista. 

 

4 dl lanttu- tai naurisraastetta

2 dl porkkanaraastetta

3 dl cashewpähkinöitä tai kuorittuja manteleita

1½ aurinkokuivatun tomaatin puolikasta

1 rkl tuoretta inkivääriä hienoksi raastettuna

hyppysellinen muskottipähkinää

(2 rkl vaahterasiirappia)

½ tl suolaa

Jauha tehosekoittimessa tai jossain myllyssä pähkinät tai mantelit jauheeksi paitsi jos käytät valmista mantelijauhoa. Saksi kuivatomaatti pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset hyvin monitoimikoneessa. Jos ei ole monitoimikonetta, saksi aurinkokuivattu tomaatti mahdollisimman pieneksi ja yhdistä kulhossa kaikki ainekset käsin taikinaksi. Muotoile ja koristele.

Sienipata

Tämä on oikeastaan jälkiruoka, jollaista en olisi itse koskaan keksinyt. Se sopii kuitenkin myös ruokapöytään. Olen ottanut ohjeen Elävän ravinnon yhdistyksen julkaisemasta kirjasta Herkutellaan elävällä ravinnolla ja muunnellut hiukan. Aineksina ovat tuoreet herkkusienet, banaanit, mustaherukat ja vaahterasiirappi. 

Viipaloi ohueksi pieniä herkkusieniä. Viipaloi banaaneja. Makeuta mustaherukat vaahterasiirapilla, jotta ne eivät ole liian kirpeitä. Jos soseutat marjat siirapin kanssa, saat kastikkeen, joka sekoittuu hyvin sieniin ja banaaniin. Minusta kokonaiset marjat kuitenkin näyttävät hauskemmilta. Lado aineksia lasiseen tarjoiluastiaan kerroksittain, päällimmäisiksi marjaseos. Olemme tehneet tätä monilla kursseilla, ja astia on aina tyhjentynyt!

Kukkakaaliriisi

Ruokapöydän väriläikkä, jota voi varioida monella tavalla. Tee iso annos.

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/05/kukkakaalipepu.html

  

Sipsit

Jouluna tulee syötyä herkästi liikaa makeaa, ja tulee suolaisen kaipuu. Lehtikaalissa on paljon lehtivihreää ja mineraaleja, ja sipsit lienevät herkullisin tapa syödä sitä. Mustakaali on lehtikaalin tummempi ja vähän ohutlehtisempi versio. Currysipsit voit tehdä paitsi kuivurissa myös uunissa paistamalla niitä 150 asteessa 15 minuuttia. Tillisipsit valmistuvat kuivurissa.

Pussillinen musta- tai lehtikaalia sipseiksi. Pese kaalinlehdet, irrota niistä kova keskiruoti (käytä se vaikka keittämällä kuumennettuun ruokaan) ja revi lehdet palasiksi.

Currysipsit

1½ rkl öljyä

1½ rkl curryä

vajaa ½ tl suolaa

n. 1/8 tl cayennepippuria

Sekoita ainekset keskenään ja hiero tai sekoita ne hyvin kaalipalasiin. Kuivata rapeiksi.

Tillisipsit

2½ dl cashewpähkinöitä tai kuorittuja manteleita tai mantelijauhetta, casheweista tulee juustomman makuisia

2 dl vettä

1 dl tuoretta tilliä tiukkaan puristettuna, myös varret

3 rkl sitruunanmehua

2 rkl kapriksia

2 tl sipulijauhetta

1 rkl misotahnaa, voit myös jättää pois ja lisätä hieman enemmän suolaa

½ tl suolaa

hyppysellinen valkopippuria

Liota pähkinöitä pari tuntia tai manteleita yön yli vedessä jos ehdit. Silloin tarvitset hieman vähemmän vettä. Kaada liotusvesi pois. 

Jos et ole liottanut pähkinöitä tai manteleita, jauha ne ensin kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa jauhoksi.

Saksi tilli pienemmäksi ja pane kaikki ainekset tehosekoittimeen. Sekoita tasaiseksi velliksi. Lisää velli kaalipalasten joukkoon ja sekoita huolellisesti niin, että kaikki kaalipalaset saavat osansa. Kuivata kuivurissa rapeiksi. Ovat vähän liian hyviä jo hieman pehmeinäkin, mutta koeta malttaa mielesi.

Tuoreet bataattivoileivät

Voikkareita voi tehdä ilman leipääkin:

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/04/voikkareita-kuivureitta.html

Tässä kuvassa on vain pari pikku leipää, mutta teen joskus itselleni lautasellisen bataattivoikkareita ateriaksi. Niitä rouskuttaa mielellään.

 

Joulupuuro

Jos haluat puuron, jossa on riisin rakenne, teet riisistä. Tämä puuro on tasaista.

2 isoa kesäkurpitsaa kuorittuna ja paloiteltuina

1½ dl kuorittuja manteleita tai cashewpähkinöitä

½ dl taateleita, poista kivet

½ tl kanelia, miel. luomu-

½ tl laadukasta suolaa

vettä

Voit käyttää valmista mantelijauhoa jos haluat päästä helpoimmalla. Muussa tapauksessa jauha mantelit tai cashewpähkinät kuivassa tehosekoittimessa kuiviltaan jauhoksi. Kaada jauhot kulhoon ja pane tehosekoittimeen muut ainekset ja vajaa 1 dl vettä. Käytä vettä mahdollisimman vähän, jotta puurosta tulee paksua. Soseuta ainekset tasaiseksi. Lisää manteli- tai pähkinäjauho ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä jos tarpeen. Tarkista maku. 

Luumusoppa

Chiansiemenet ovat hyvä proteiininlähde. Niitä vedessä liotettaessa muodostuu limaa kuten pellavansiemenistäkin. Ne ovat lähes mauttomia eivätkä ole välttämättömiä. Voit käyttää soppaan muitakin kuivahedelmiä, mitä nyt yleensä sekahedelmäsoppaan käytetään.

1½ dl kuivattuja luumuja

2 miel. luomumandariinia tai 1 luomuappelsiini

hieman raastettua mandariinin- tai appelsiininkuorta, lisää varovasti, jottei tule liian pistävä maku!

(1 rkl chiansiemeniä)

2 dl vettä

Jos ehdit, liota luumuja ja siemeniä vedessä muutaman tunnin tai yön yli. Ota ½ dl luumuja erilleen ja säästä ne kokonaisina luumusoppaan. Soseuta muut ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi. Lisää kokonaiset luumut sopan kanssa tarjoilukulhoon.

Jos haluat vielä "kermavaahtoa" puurolle, tee mansikkatortun ohjeessa olevaa ihanaa cashewvaahtoa.

Rypälenamut

Pakasta siemenettömiä viinirypäleitä. Tarjoa jäisinä!

Mansikkatorttu (pieni)

Annoksesta riittää muutamalle hengelle. On kuitenkin helppoa lisätä aineksia ja tehdä isompi torttu. Tämä torttupohja vaivataan käsin, joten et tarvitse monitoimikonetta. Jos haluat päästä helpolla, osta leivontaosastolta mantelijauhetta. Terveellisempi vaihtoehto on jauhaa mantelit ja siemenet itse tehosekoittimella tai jollain myllyllä. Tehosekoittimen ja siementen täytyy olla kuivia jauhettaessa, ei siis esim. pesukosteita. Tuoreita taateleita löytyy hedelmäosaston kylmätiskiltä pahvirasioissa.

Pohja

2 dl tuoreita taateleita, poista kivet!

2½ dl auringonkukansiemeniä tai manteleita jauhettuna

1 tl kanelia miel. luomu

(voit lisätä halutessasi hieman myös inkivääriä ja kardemummaa)

vaniljaa

Vaivaa ainekset käsin taikinaksi ja tarkista maku. Ripottele tarjoiluastialle "korppujauhoiksi" 2 rkl manteli-/siemenjauhoa tai kookoshiutaleita. Painele taikina sormin noin 1 cm:n paksuiseksi levyksi aloittaen astian keskustasta. Kuvan torttuun käytin suurta piparimuottia. Voit muotoilla tortulle vähän reunoja, jotta mansikka ei valu.

Täyte

Levitä päälle tehosekoittimessa tai haarukalla muussattua mansikkaa. Jos haluat hillomaisen koostumuksen, sekoita isoon mukilliseen mansikoita 1 rkl chiansiemeniä tai psylliumia ja anna hilloutua 30-60 min. Chianiemeniä saa isoista marketeista ja luomu-/ekokaupoista. Psylliumia saa monista marketeista leivontaosastolta.

Cashewvaahto

½ dl cashewpähkinää, miel. 2 h liotettuna

avokado

1½ - 2 dl vettä

vaniljaa

3 rkl vaahterasiirappia

Sekoita ensin pähkinät pienen vesimäärän ja siirapin kanssa. Lisää muut ainekset ja vettä vain sen verran kuin tarvitsee. Pane vaahto erilliseen tarjoiluastiaan tai tortulle.

Maustekakku

Tätä ei uskoisi raakakakuksi. Resepti linkin takana:
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/03/naisten-paivan-maustekakku.html

Lisää makeita herkkuja ja nameja on blogissani paljon, ja sitäkin enemmän kirjassani Hellattoman kokin raaka namikirja. 

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/12/sitruunalakritsivalkoraakasuklaa.html
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/12/raaat-banaanikonvehdit.html

Joulaamun pehmiks

3 kypsää banaania, eli kuoressa jo tummuutta

1 kypsä avokado, eli pinta painuu vähän sormella painaessa

mukillinen puolukkaa

½ tl kuivattua minttua tai 1 rkl tuoretta

vaniljaa

vettä vain jos tarvitaan

Kuori banaanit. Halkaise avokado, kuopaise ruokalusikalla kivi pois ja koverra hedelmämalto teho- tai sauvasekoittimeen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi. Lisää hieman vettä, jos tehosekoitin tarvitsee sitä toimiakseen. 

 

Helmikuussa 12.2. aloitan netissä ryhmävalmennuksen TUORETTA TALVEEN. Jos haluat lisätä raakaravintoa turvallisesti ruokavalioosi ja saada roppakaupalla lisää energiaa ja ehkä laihtuakin pysyvästi, tämä voisi olla sinun starttisi. Saat myös upean ryhmän vertaistuen ja voit vaihtaa kuulumisia ja kysellä neuvoja.

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/12/mea-salon-raakaravintovalmennus-netissa.html