Elävän ravinnon instituutissa kouluttamassa

Moni halajaa matkustaa joka kesä Ahvenanmaalle Fiskööseen Elävän ravinnon instituuttiin, jossa pidetään kursseja vuodessa viiden viikon ajan heinäkuun alusta lähtien. Monelle sinne pääseminen on myös haave mennä "sitten joskus". Herkullisen elävän ravinnon syöminen, opetukseen osallistuminen, yhteiselo, kauniissa ympäristössä lenkkeily ja uinti sekä arjen velvollisuuksien taakse jättäminen ovat monelle kesän ellei peräti vuoden kohokohta. Vanhaa kansakoulurakennusta emännöi ja isännöi ihastuttava pariskunta Eila ja Erkki Vuokila, jotka tekevät kaikkensa vieraittensa viihtymiseksi.

Silti en onnistunut kuuklettamaan kuin pari blogitekstiä Fiskö-viikosta, kun olin menossa sinne ensimmäistä kertaa viime kesänä, en kurssilaiseksi vaan opettamaan. Kerronpa siis vähän. Viesti rauhaisasta paikasta jossa sielu lepää leviää tosin puskaradion kautta, mutta ilmoittautua kannattaa mahdollisimman aikaisin, jotta pääsee mieluiselle kurssille.

Tässä vaiheessa vastuu siirtyy lukijalle. Kursseista on jo yli kuukausi, ja helteen pehmittämät aivoni ovat saattaneet aiheuttaa pieniä muistihimmentymiä. Olennainen välittynee.

Saapumistani edeltävä viikko oli ollut lähes talvinen. Kun tulin pitämään kaksi viikon mittaista kurssia (ma-pe), helle oli herpaannuttava. Kaupunkilaisena olin hieman huolissani punkkien runsaudesta. Ensimmäisen illan infotilaisuudessa kerroin, että teemme joka ilta punkkitarkastuksen. Kokoonnumme saliin ja jokainen astuu eteen yksi kerrallaan syynättäväksi. Ei tarvitse ujostella. Siihen sitä paitsi tottuu nopeasti, koska jotta emme joutuisi koko ajan pyykkäämään hiestä märkiä vaatteitamme, toteutamme kurssin nudistileirinä. Kurssilaiset voivat sitten levittää sanaa eteenpäin, ja ensi kesänä kurssit täyttyvät tunnissa. Hintojakin pystytään nostamaan.

Ensimmäisen viikon kurssilaiset vaikuttivat ilmoituksestani riemastuneilta. Toisen viikon kurssi-infossa vallitsi sellainen hiljaisuus, että arvelin väen vielä samana iltana katsovan, milloin lähtee seuraava lautta mannerta kohti...

Kaikki kuitenkin pyörsivät aikeensa, koska illalla tarjottiin jäätelöä. Tämä oli ihan suunniteltu juttu.

 Nameja ei suinkaan tarjoiltu joka päivä. Saimme monta lajia ituja ja versoja, erilaisia salaatteja kastikkeineen, pateita ja pyörylöitä.

 Kurssilaiset joutuivat opiskelemaan hiki hatussa.

Mutta jaksoihan sitä, kun oli syönyt reilun lautasellisen aamupuuroa ja hedelmiä.

Hieman pääsivät kurssilaisetkin laittamaan ruokaa, esimerkiksi puolukka-rahkatorttua.

Toisella tai oikeastaan ensimmäisellä kurssilla oli vähän toiset metodit kakkua valmistettaessa.

Aterioiden alussa laulettiin aina ruokarukous, ja sen jälkeen kokki keittiötalkoolaisineen kertoi, mistä aineksista ruoat on tehty. Mikko-kokki Adinan ja Anskun kanssa. Mikko oli ihan valmis tv-persoona.

Mikko ja Adina olivat menneet naimisiin kuukautta aikaisemmin, ja se kyllä näkyi ruoissa. Sydämiä joka paikassa.

Mutta pääasiassa siis syötiin muuta kuin kakkuja. Ja Mean punapulleroitahan siinä keskellä!

Tehtiin reissu saareen venheellä. Nähtiin merimetsoja ja jotain pilkkulintuja, mitäs ne nyt oli. No nälkähän sielläkin tietysti tuli.

Osa ruoasta kerättiin itse. Villivihanneksia löytyi monenmoisia, samoin asuja. Jotkut turvautuivat hankkimiinsa punkkisuoja-saasteentorjunta-avaruuspukuihin. Toiset taas elivät vaarallisesti.

Välillä piti syödä että jaksoi.

Näimme luontokappaleita, kuten tiellä kyyn, joka eli mutta ei halunnut liikkua. Hei, saisinko kuvan, mulla ei ollut kameraa? Näin myös koulun tontilla mäyrän, olen ihan varma että se oli mäyrä, joka minut nähdessään löntysti kallion taa. Joku sanoi, että supejakin on. Ja joku kuvasi kai jonkin Nakke Nakuttajan.

Jotta koko viikko ei olisi ollut pelkkää raskasta opiskelua, järjestimme myös taide-esityksiä. Esim. trubaduuri Carmea lauloi rap-ryhmä Kaalinpäiden kanssa maailmanensi-illassa biisin (kuvassa Erkki-isäntä toinen oikealta)

FISKÖ
(sanat Carmea, sävel J. Leskisen kappaleesta Sika)

Raakakurssimme alkoi heinäkuussa
on meidän jengillä versot suussa
toiset ne leipää illansuussa kissanrasvan kanssa syö

Fiskö se kasvaa orasta
Fiskö voit sitä purasta
Fiskö (kuiskaten) sä saat myös kahvia
Fiskö miksei oo sahtia

Takatalvi on menny ja tullu on helle
Rexonat virtaa vyötäiselle
jumppatirallaa rasva se pallaa
keppiä saadaan ja porkkanaa

Fiskö ei näjy futista
Fiskö on pakko mutista
Fiskö ei ole diskoa
Fiskö ei karaokea

Eipä hättää ko meillä on Eila ja Erkki
piisalle ruokaa nii meillä on kaikki
seuraa kyllin pälpäti pälpän
aina ei saa suunvuoroa

Fiskö on monikielinen
Fiskö on avomielinen
Fiskö ja ensi vuonna taas
Fiskö me tullaan uudestaan

Saapi lisätä, jos jotain olennaista jäi kertomatta. Kuvia saisi lähettää minulle kiitos, mea.salo(ät)netikka.fi

Mustikkakakkuset

Kakut ovat sisältä muhevia, päältä vähän paistuneempia, suuta hyväileviä. Maistuvat paistetuilta banaaneilta, kakkumausteilta ja mustikoilta. Ja vielä joltain. Jokaiselle oma kakku. Niin pehmeitä, että nassuttaa vaikka ilman hampaita.

Kannattaa ehkä tehdä isommasta taikinasta, koska osa siitä tulee kaavittua suuhun. Nämä eivät ole ihan yhtä makeita kuin uunileivonnaiset, joten jos haluat yhtä makeaa, lisää vielä pari viikunaa ja maista taikinaa. Mantelit voi vaihtaa myös vaikka auringonkukansiemeniin tai saksan- tai pekaanipähkinöihin. Jos mustikat ovat ehtineet jo pakkaseen asti, pistä ne taikinaan sulattamatta.

2 banaania
2 dl manteleita jauhettuna (käy valmis mantelijauhokin)
1 dl pellavansiemeniä jauhettuna (tai valmista kaupparouhetta)
½ dl kookosjauhoa
pari dl mustikoita tai sen verran kuin taikina vetää, vadelmat eivät taatusti ole pahoja nekään
4 kuivattua viikunaa miel. pari tuntia liotettuna, poista kova kanta
1 tl kanelia
1/4 tl inkivääriä
hyppysellinen neilikkaa
1/3 tl kardemummaa
pari hyppysellistä ruusu- tms. hyvää suolaa
n. 1 dl viikunoiden liotusvettä eli sen verran, että tulee paksu levitettävä taikina. Jos vettä on enemmän, kuivuminen pitkittyy.




Maistele taikinaa ja tee tarvittaessa lisäyksiä.
Jos on monitoimikone, sekoita siinä banaanit ja viikunat suhteellisen tasaiseksi. Vettä voi lisätä tarpeen vaatiessa. Lisää mustikoita lukuun ottamatta loput aineksista ja sekoita tasaiseksi. Lisää mustikat ja kääntele ne kokonaisina taikinaan.

Jos ei ole monitoimikonetta, sekoita banaanit, viikunat ja vesi ensin yhdessä tasaiseksi tehosekoittimessa. Yhdistä mustikoita lukuun ottamatta kaikki ainekset kulhossa. Lisää mustikat ja vain kääntele ne taikinaan.
Ota lusikalla tai lastalla taikinaa kuivurialustalle ja levitä n. ½ cm (tai vähän yli) paksuiksi kakkusiksi. Kuivata kuivurissa muutama tunti. Käännä kakut, kun ne eivät enää tartu alustaansa. Kuivata, kunnes eivät ole sisältä enää taikinaiset. Halutessasi voit kuivattaa ne myös pikkuleipämäisiksi eli kovemmiksi.

Kerää nokkosensiemeniä!

Nokkosensiemenissä on samoja hyviä ominaisuuksia kuin nokkosenlehdissäkin mutta vielä tiiviimmässä muodossa. Meillä Pohjolassa kasvaa omia valtavan ravinnetiheitä ja sairauksilta suojaavia aineita sisältäviä luonnonkasveja kaikkien ilmaiseksi kerätä. Nokkosta voidaan aiheesta nimittää superruoaksi.
Oikea aika kerätä nokkosensiemeniä on, kun siementertut riippuvat alaspäin. Niitä on helppo riipiä hanskat kädessä. Joitakin lehtiä tulee mukaan, mutta ei haittaa. Näitä on nopea kerätä.

Toinen tapa on kerätä nokkoset varsineen yläosasta, niputtaa varsia yhteen ja antaa niiden kuivua langasta riippuen lämpimässä paikassa.

Levittele ensin sato talouspaperille ja ulkosalle muutamaksi tunniksi, jotta eläinkunnan edustajat ehtivät hakea itselleen uuden olosijan. Yrttiterapeutti Henriette Kress kertoo sivuillaan
 www.henriettes-herb.com/fi
 levittäneensä tuoreen sadon ohueksi kerrokseksi ja raportoi, että ensimmäisen päivän jälkeen oli vielä liikettä nähtävissä. Hän odotti toisen päivän, ja vieläkin kuhisi. Ja vielä viikonkin päästä! Hän palautti nokkoset metsään. Toki hän tykkää proteiineista mutta ei liikkuvassa muodossa kuten en minäkään. Itse olen kuitenkin tainnut löytää siemeniä sellaisesta paikasta, jossa ei erityisen paljon hyönteisiä ole nokkosissa asunut. Ilmiön huomaa myös esim. maitohorsmassa: jostain voi löytää puhtaan esiintymän, kun taas naapurissa saattavat horsmat kuhista jo nuorina.

Nokkosta vaivaan kuin vaivaan

Nokkosensiemenet nostavat energiatasoa, niiden on raportoitu auttavan stressinsietokykyyn, heikkouteen, masennukseen, ahdistukseen ja munuaisongelmiin ja kymmeniin eri vaivoihin. Herkille ihmisille suositellaan annokseksi kerrallaan vain hyppysellinen, muille ruokalusikalliseen asti. Tuoreilla siemenillä on sanottu olevan stimuloiva vaikutus, joten niitä on hyvä välttää iltaisin. Olen pannut tuoretta siemen-lehtiseosta hedelmä-marjamiksiini varmaan puolen desilitran verran tuntematta kuitenkaan mitään tavallista poikkeavaa. En ole erityisen herkkä. Kuivattuja siemeniä käytän mieluiten salaatissa tai tuorekeiton päällä, koska siemenet antavat herkullista makua. Smuutiin siementen maku saattaa hukkua. Nokkosensiemeniä voi käyttää ruokiin yhdessä nokkosenlehtien kanssa.

Nokkosessa on paljon mineraaleja, esim. runsaasti kalsiumia ja rautaa. Nokkosen tekee kuitenkin hyväksi rautalähteeksi myös sen sisältämä runsas C-vitamiini, joka auttaa rautaa imeytymään. Karoteenia on myös. Nokkosta kannattaa käyttää paljon varsinkin niiden, jotka eivät halua nauttia kalsiumia kovin rasvaisessa muodossa kuten siemenissä ja pähkinöissä. Maito taas vain heikentää luita.