Elävän ravinnon instituutissa kouluttamassa

Moni halajaa matkustaa joka kesä Ahvenanmaalle Fiskööseen Elävän ravinnon instituuttiin, jossa pidetään kursseja vuodessa viiden viikon ajan heinäkuun alusta lähtien. Monelle sinne pääseminen on myös haave mennä "sitten joskus". Herkullisen elävän ravinnon syöminen, opetukseen osallistuminen, yhteiselo, kauniissa ympäristössä lenkkeily ja uinti sekä arjen velvollisuuksien taakse jättäminen ovat monelle kesän ellei peräti vuoden kohokohta. Vanhaa kansakoulurakennusta emännöi ja isännöi ihastuttava pariskunta Eila ja Erkki Vuokila, jotka tekevät kaikkensa vieraittensa viihtymiseksi.

Silti en onnistunut kuuklettamaan kuin pari blogitekstiä Fiskö-viikosta, kun olin menossa sinne ensimmäistä kertaa viime kesänä, en kurssilaiseksi vaan opettamaan. Kerronpa siis vähän. Viesti rauhaisasta paikasta jossa sielu lepää leviää tosin puskaradion kautta, mutta ilmoittautua kannattaa mahdollisimman aikaisin, jotta pääsee mieluiselle kurssille.

Tässä vaiheessa vastuu siirtyy lukijalle. Kursseista on jo yli kuukausi, ja helteen pehmittämät aivoni ovat saattaneet aiheuttaa pieniä muistihimmentymiä. Olennainen välittynee.

Saapumistani edeltävä viikko oli ollut lähes talvinen. Kun tulin pitämään kaksi viikon mittaista kurssia (ma-pe), helle oli herpaannuttava. Kaupunkilaisena olin hieman huolissani punkkien runsaudesta. Ensimmäisen illan infotilaisuudessa kerroin, että teemme joka ilta punkkitarkastuksen. Kokoonnumme saliin ja jokainen astuu eteen yksi kerrallaan syynättäväksi. Ei tarvitse ujostella. Siihen sitä paitsi tottuu nopeasti, koska jotta emme joutuisi koko ajan pyykkäämään hiestä märkiä vaatteitamme, toteutamme kurssin nudistileirinä. Kurssilaiset voivat sitten levittää sanaa eteenpäin, ja ensi kesänä kurssit täyttyvät tunnissa. Hintojakin pystytään nostamaan.

Ensimmäisen viikon kurssilaiset vaikuttivat ilmoituksestani riemastuneilta. Toisen viikon kurssi-infossa vallitsi sellainen hiljaisuus, että arvelin väen vielä samana iltana katsovan, milloin lähtee seuraava lautta mannerta kohti...

Kaikki kuitenkin pyörsivät aikeensa, koska illalla tarjottiin jäätelöä. Tämä oli ihan suunniteltu juttu.

 Nameja ei suinkaan tarjoiltu joka päivä. Saimme monta lajia ituja ja versoja, erilaisia salaatteja kastikkeineen, pateita ja pyörylöitä.

 Kurssilaiset joutuivat opiskelemaan hiki hatussa.

Mutta jaksoihan sitä, kun oli syönyt reilun lautasellisen aamupuuroa ja hedelmiä.

Hieman pääsivät kurssilaisetkin laittamaan ruokaa, esimerkiksi puolukka-rahkatorttua.

Toisella tai oikeastaan ensimmäisellä kurssilla oli vähän toiset metodit kakkua valmistettaessa.

Aterioiden alussa laulettiin aina ruokarukous, ja sen jälkeen kokki keittiötalkoolaisineen kertoi, mistä aineksista ruoat on tehty. Mikko-kokki Adinan ja Anskun kanssa. Mikko oli ihan valmis tv-persoona.

Mikko ja Adina olivat menneet naimisiin kuukautta aikaisemmin, ja se kyllä näkyi ruoissa. Sydämiä joka paikassa.

Mutta pääasiassa siis syötiin muuta kuin kakkuja. Ja Mean punapulleroitahan siinä keskellä!

Tehtiin reissu saareen venheellä. Nähtiin merimetsoja ja jotain pilkkulintuja, mitäs ne nyt oli. No nälkähän sielläkin tietysti tuli.

Osa ruoasta kerättiin itse. Villivihanneksia löytyi monenmoisia, samoin asuja. Jotkut turvautuivat hankkimiinsa punkkisuoja-saasteentorjunta-avaruuspukuihin. Toiset taas elivät vaarallisesti.

Välillä piti syödä että jaksoi.

Näimme luontokappaleita, kuten tiellä kyyn, joka eli mutta ei halunnut liikkua. Hei, saisinko kuvan, mulla ei ollut kameraa? Näin myös koulun tontilla mäyrän, olen ihan varma että se oli mäyrä, joka minut nähdessään löntysti kallion taa. Joku sanoi, että supejakin on. Ja joku kuvasi kai jonkin Nakke Nakuttajan.

Jotta koko viikko ei olisi ollut pelkkää raskasta opiskelua, järjestimme myös taide-esityksiä. Esim. trubaduuri Carmea lauloi rap-ryhmä Kaalinpäiden kanssa maailmanensi-illassa biisin (kuvassa Erkki-isäntä toinen oikealta)

FISKÖ
(sanat Carmea, sävel J. Leskisen kappaleesta Sika)

Raakakurssimme alkoi heinäkuussa
on meidän jengillä versot suussa
toiset ne leipää illansuussa kissanrasvan kanssa syö

Fiskö se kasvaa orasta
Fiskö voit sitä purasta
Fiskö (kuiskaten) sä saat myös kahvia
Fiskö miksei oo sahtia

Takatalvi on menny ja tullu on helle
Rexonat virtaa vyötäiselle
jumppatirallaa rasva se pallaa
keppiä saadaan ja porkkanaa

Fiskö ei näjy futista
Fiskö on pakko mutista
Fiskö ei ole diskoa
Fiskö ei karaokea

Eipä hättää ko meillä on Eila ja Erkki
piisalle ruokaa nii meillä on kaikki
seuraa kyllin pälpäti pälpän
aina ei saa suunvuoroa

Fiskö on monikielinen
Fiskö on avomielinen
Fiskö ja ensi vuonna taas
Fiskö me tullaan uudestaan

Saapi lisätä, jos jotain olennaista jäi kertomatta. Kuvia saisi lähettää minulle kiitos, mea.salo(ät)netikka.fi

Miesten "pikkutakista" naisen syystakki

Toteutin lyhytaikaisen haaveeni muokata miesten puvuntakista itselleni lämmin syystakki. Kirpparilta lähti parikin takkia, koko X-suurenmoinen. Olisipahan kerrankin takissa riittävän pitkät hihat. En pysty antamaan tarkkoja teko-ohjeita, koska meuhkasin vimmalla erehtyen ja oppien. Menetelmää voi suositella.

Tämä onkin postauksen vapautunein kuva. Kun takki on valmis, seuraa pönötyskuvia.

Takki oli vanhaa suomalaista tekoa, joten hartiamuhkurat eivät olleet light-mallia, jotka voi irrottaa kaksi ommelta katkaisemalla. Piti avata olka- ja hihasaumat ja perata monta kerrosta erilaisia kudoksia. Ensi kerralla taidan tyynesti saksia saumojen kohdasta sentin irti ja nopeuttaa hommaa. Pitäähän saumoista joka tapauksessa ottaa sisään kun on pikkanen likka.

En tunne takkien anatomiaa enkä osaa ommella vaatteita. Koulujen käsityötunnit olivat tuskallisia. Edelleen kaikenlaisten teko-ohjeiden seuraaminen tuottaa minulle itkupotkuraivareita. Huomaan usein puutteita erilaisissa käyttö-, kokoamis- ja valmistusohjeissa, mutta joskus puute on ymmärryksessäni. Siispä vaatteiden tuunauksessa funtsin toteutustapoja mieluiten itse. Jos olisin onnistunut kaikissa työskentelyvaiheissa heti ensimmäisellä kerralla, olisin viikonlopun aikana ehtinyt muokata tämän yhden kappaleen sijasta kuusi takkia. Käsitöissä minulla kuitenkin on lehmänhermot, kunhan vain näen työn etenevän. Olen joskus tehnyt paljon kortteja kollaasitekniikalla. Se sopii minulle, koska ajattelunikin etenee jotenkin palasina. Olen parempi näkemään yksityiskohtia kuin hahmottamaan kokonaisuuksia. Kanssaihmiset löytävät siitä joskus sanomista...

Hihat olivat siis irti. Kavensin takkia sivuista pari kertaa niin ylös, että hiha-aukko pienentyi sopivasti. Sovitin hihan kainalopään leveyttä hiha-aukkoon ja kavensin hihat. Koska osat ovat kaarevat, homma oli vähän silmämääräistä. Neuloitin hihan kiinni aukkoon ja sain selville tarkemmin, mitä pitää pienentää ja paljonko. Mutkat menivät vähän niin ja näin, koska minulla ei ole ompeluajokorttia.

Pääsin riemuhommaani, värien ja osasten suunnitteluun. Alkusuunnitelma oli tehdä takista epäsymmetrinen ja kiinnittää toiselle puolelle iso kiiltävä kangas. Se näyttää kuvissa pikemminkin ruskealta, vaikka on pikem-
minkin kellanvihreä. Neuloitin sen
takkiin ja ompelin ihan päältä. Olisi ollut liian vaikeaa sovitella naftia palaa hihojen kiinniompeluvaiheessa.

Halusin käyttää erilaisia punaisia, mutta tuntui, että kiiltävä puoli olisi jäänyt varjoon. Punainenhan lähentää ja viileät värit etäännyttävät. Löysin turkoosin samettitakin ja käytin sitä. Osan paloista ompelin käsin, koska huomasin sen olevan joskus joutuisampaa. Sametti vänkyröi ja jouduin purkamaan koneompeleita. Käsin neulominen oli stressittömämpää.

Jouduin lyhentämään hihoja. Koska sauma tulisi joka tapauksessa näkymään, pistin sinnekin palat sametista.

Jos jonkin palan saattoi ommella jotenkin nurin- tai muuten väärinpäin, niin yleensä myös kävi, kuten tarkkaavainen lukija kuvasta huomaa.

Jo yksistään värien ja osasten suunnittelussa sain kulumaan tunnin poikineen, mutta nautin siitä. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä takkiin lämmittävä vuorikin, mutta luovuin siitä urakasta. Jätin takin riittävän isoksi, jotta voisin pukea alle "irtovuorin".

Kauluksesta sai lämmittävän yksinkertaisesti nostamalla kaulukset pystyyn ja ompelemalla ylös napin. Musta tukikappale oli jo itsestään somistus ja ryhdittää kaulusta.

Sitten vähän pönötystä. Taitto pönöttää myös, koska en onnistu saamaan kuvia vierekkäin kuten haluaisin, mikä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy.

Kauluksen voi nostaa myös puoliksi pystyyn, mistä tulee hauska efekti. Näin kävi itsestään, kun napitin ylänapin.

Kaulus pysyy hyvin pystyssä valmiina olleen kaulusvahvikkeen kanssa. Jonkin kiekuran tuohon mustaan osaankin voisi vielä ommella. No tulipas näistä nyt samaan suuntaan tuijottavia ja tuosta viereisestä kuvasta tulee mieleen joku sotamarsalkka...

Kumpi paree, kurkkunappi auki vai kiinni?

Takaosaan pistin tampin.

 Aika onnellinen. Takki maksoi kirpparilla 1,50 € ja sininen samettitakki muutaman euron. Samettitakkia ja kiiltävää kangasta on vielä paljon jäljellä muihin projekteihin.

Mitähän mä tästä alakaasin tekemähän?
Jospa nyt niitä oikeeta töitä ensin. Jäläkiruuaksi saa sitten tuunailla.

Tuunaushulluus ja lakritsainen itusalaatti

Olen vihdoin noussut takaisin pinnalle maakuopasta hellepakolaisuudesta. Silmiä häikäisee. Tässä postauksessa vähemmän raakaruokaa ja enemmän raakaelämää eli rättien tuunausta tällä kertaa. Kuten J. Leskinen sanoi: Mun on pakko luoda vaikka talikolla. Jos et halua katsella vaatteissa keikistelyäni niin rullaa alas salaattiin.

Tuumasta tuunaukseen. En millään hiellä saa taittoa loksahtamaan blogiin samanlaiseksi kuin se on muokkaussivulla. No, me ei pienistä.

Viereisen kuvan asu oli lähtötilanne, ei sentään uloslähtötilanne. Olen joskus leikkispäiten sovitellut vaatteita toisin kuin ne on tarkoitettu puettavan. Mutta mitäs, tuosta kun nipsaisee kauluksen pois ja ompelee tilalle vähän enemmän kangasta, meillä on haaremihousut. Spakaattia niissä ei pysty tekemään, mutta ihan hyvin kävelemään. Tämä projekti jää ensi kesäksi.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnostunut vaatteista! Olen aina ollut vähän hukassa kun on pitänyt ostaa jotain päälleen. Oltuani jo vuosia eläinoikeusvegaani alkoivat ekologisetkin asiat kiinnostaa. Siirryin hankkimaan rättini kirpparilta. Pikkukaupungissa siinä on haasteensa henkilöllä, jolle Luoja on mitannut jalkaa metritavarana ja lähes kaikki housut jäävät capreiksi. Harvemmin muutenkaan olen löytänyt sellaista, josta olisin todella pitänyt. Täkäläiset kun suosivat synkkiä värejä.

Keksin vihdoin, millaisista vaatteista pidän. Sellaisista, jotka olen tuunannut omikseni! Synkkäkin väri käy pohjaksi, kun sitä saa värittää eri kuoseilla. Vaatteiden epäsopiva koko ei haittaa. Isoja voi pienentää tai niistä voi tehdä jotain muuta. Liian pieniä vaatteita voi leventää kangaskaistaleilla, tai niistä voi käyttää osia ja kyhätä yhden vaatteen monen vaatteen eri osista. Kirpparivalikoima laajeneekin yhtäkkiä valtavaksi ITE-ajattelulla! En erityisemmin osaa ommella, mutta me ei kerrota sitä Mealle. Koneeni ei osaa sitäkään vähää. Siltä luontuu vain suoraommel ja puolaaminenkin pitää tehdä käsivoimin.

Tykkään muokkailla etenkin miesten kauluspaitoja, sellainenhan tuossa ylläkin on, ja vieressä. Paidan voi muuttaa helposti liiviksi saksimalla hihat pois niin että siksak jää hiha-aukkoon, ja kaventamalla sekä lyhentämällä sopivaksi. Viereisessä paidassa sattui kauluskin olla sopivan pieni. Helmapalasta ompelin vielä rintataskut.

Farkut ostin sovittamatta siinä mielessä, että saan niistä irrotettua paljon taskuja, vetskareita ja muita koristeita. Kotona sovitin ja huomasin, että lahkeen mitta riittää ja tykkään pöksyistä, kunhan poistan osan rautaromusta (alla) Poistettujen osien alla kangas oli haalistumattoman mustaa, joten jälkien peittämiseksi ompelin tilalle kirpparilta ostamaani verhopakkaa.

Suomalaisen suunnittelijan mustanpuhuva mekko löytyi 3 eurolla. Irrotin megalomaaniset hartiatyynyt ja pienensin tanttua. Yhdessä leveälahkeisten "uusien" farkkujeni kanssa minulle tuli mielikuva nuorena näkemieni Okalintujen salskeasta piispasta, jota näytteli Richard Chamberlain. Helmanliepeet hulmuten hän tarpoi draamasta toiseen. Ompelin siis miehustaan hieman piispalliset koristeet neljästä kangaspalasta.

















Parilla eurolla olin ostanut myös mustan trikoisen makkarankuorijuhlamekon, joka toimii kaulanlämmittäjänä, ellen ompele mekosta jotain muuta.


Haaremihousujen (alla) lahkeita pidensin syksyä varten. Ompelin alas palan liituraitakangasta ja alimmas löytämistäni poikien sortseista ehtakeltaasenviheriän-kirjavan palan. Ei ihan näjy kuvassa. Hihallisen ja röyhelöisen paidan ostin, koska kuosi muistutti vanhaa Marimerkon mekkokuosia. Siitä intaantuneena lätkin sinne eri kankaista kuosillisia taskuja, kunhan olin ensin ratkonut hihat, kauluksen ja röysyt sekä kaventanut ja lyhentänyt paitaa.

  
Verhokankaista löytyy hyviä kuoseja ja verhoja ja -kappoja saa usein halvalla kirppareilta. Kavensin miestenpaitaa parilla ompeleella ja ompelin tyylitellyn fantin selkään ja pienemmän rintamukseen.

Pinkissä paidassa oli hauska kuosi, mutta koko etumus oli yltiöfeminiinisesti rypytetty. Purin sauman ja leikkasin liiat kankaat pois saadakseni rynkyt pois. Koska pelkkä pinkki oli vähän hattara, ompelin siihen musta-valko-pinkin raidan toisesta kankaasta ja vielä alas pienen neliön kankaasta, jonka kuvat olivat lasten piirtämiä ihmishahmoja, tai ainakin jäljittelivät lasten piirustuksia. Päätöntä menoa? Huomaa mallimainen lantion asento.

Mutta syödäkin pitää. Tähän itusalaattiin voi halutessaan lisätä muitakin pilkottuja aineksia kuten kaaleja, fenkolia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja juuresraasteita. Olen hulluna lakritsan makuun, ja tässä tulee popsituksi terveysituja sitruunalakun maku kielellä. Annos näyttää pieneltä, mutta kun iduissa on paljon proteiineja ja avokadossa hyvää rasvaa, tämä riitti minulle. Pureskele huolellisesti.

Sekoita salaatiksi
iso mukillinen mungpavunituja
§ - 1 avokado kuutioina
½ dl hapankaalia
1 tl (tai maun mukaan) lakritsijauhetta
1 rkl sitruunanmehua
hieman sitruunan kuorta raastettuna, jos on luomusitruuna

Joo, raakaravinnon ryhmävalmennus suunnitteilla ja elävän ravinnon kirja tekeillä. Välillä pitää kasvattaa kirpparivaatematskukasaa ja tuunailla.

Mustikkakakkuset

Kakut ovat sisältä muhevia, päältä vähän paistuneempia, suuta hyväileviä. Maistuvat paistetuilta banaaneilta, kakkumausteilta ja mustikoilta. Ja vielä joltain. Jokaiselle oma kakku. Niin pehmeitä, että nassuttaa vaikka ilman hampaita.

Kannattaa ehkä tehdä isommasta taikinasta, koska osa siitä tulee kaavittua suuhun. Nämä eivät ole ihan yhtä makeita kuin uunileivonnaiset, joten jos haluat yhtä makeaa, lisää vielä pari viikunaa ja maista taikinaa. Mantelit voi vaihtaa myös vaikka auringonkukansiemeniin tai saksan- tai pekaanipähkinöihin. Jos mustikat ovat ehtineet jo pakkaseen asti, pistä ne taikinaan sulattamatta.

2 banaania
2 dl manteleita jauhettuna (käy valmis mantelijauhokin)
1 dl pellavansiemeniä jauhettuna (tai valmista kaupparouhetta)
½ dl kookosjauhoa
pari dl mustikoita tai sen verran kuin taikina vetää, vadelmat eivät taatusti ole pahoja nekään
4 kuivattua viikunaa miel. pari tuntia liotettuna, poista kova kanta
1 tl kanelia
1/4 tl inkivääriä
hyppysellinen neilikkaa
1/3 tl kardemummaa
pari hyppysellistä ruusu- tms. hyvää suolaa
n. 1 dl viikunoiden liotusvettä eli sen verran, että tulee paksu levitettävä taikina. Jos vettä on enemmän, kuivuminen pitkittyy.




Maistele taikinaa ja tee tarvittaessa lisäyksiä.
Jos on monitoimikone, sekoita siinä banaanit ja viikunat suhteellisen tasaiseksi. Vettä voi lisätä tarpeen vaatiessa. Lisää mustikoita lukuun ottamatta loput aineksista ja sekoita tasaiseksi. Lisää mustikat ja kääntele ne kokonaisina taikinaan.

Jos ei ole monitoimikonetta, sekoita banaanit, viikunat ja vesi ensin yhdessä tasaiseksi tehosekoittimessa. Yhdistä mustikoita lukuun ottamatta kaikki ainekset kulhossa. Lisää mustikat ja vain kääntele ne taikinaan.
Ota lusikalla tai lastalla taikinaa kuivurialustalle ja levitä n. ½ cm (tai vähän yli) paksuiksi kakkusiksi. Kuivata kuivurissa muutama tunti. Käännä kakut, kun ne eivät enää tartu alustaansa. Kuivata, kunnes eivät ole sisältä enää taikinaiset. Halutessasi voit kuivattaa ne myös pikkuleipämäisiksi eli kovemmiksi.

Kerää nokkosensiemeniä!

Nokkosensiemenissä on samoja hyviä ominaisuuksia kuin nokkosenlehdissäkin mutta vielä tiiviimmässä muodossa. Meillä Pohjolassa kasvaa omia valtavan ravinnetiheitä ja sairauksilta suojaavia aineita sisältäviä luonnonkasveja kaikkien ilmaiseksi kerätä. Nokkosta voidaan aiheesta nimittää superruoaksi.
Oikea aika kerätä nokkosensiemeniä on, kun siementertut riippuvat alaspäin. Niitä on helppo riipiä hanskat kädessä. Joitakin lehtiä tulee mukaan, mutta ei haittaa. Näitä on nopea kerätä.

Toinen tapa on kerätä nokkoset varsineen yläosasta, niputtaa varsia yhteen ja antaa niiden kuivua langasta riippuen lämpimässä paikassa.

Levittele ensin sato talouspaperille ja ulkosalle muutamaksi tunniksi, jotta eläinkunnan edustajat ehtivät hakea itselleen uuden olosijan. Yrttiterapeutti Henriette Kress kertoo sivuillaan
 www.henriettes-herb.com/fi
 levittäneensä tuoreen sadon ohueksi kerrokseksi ja raportoi, että ensimmäisen päivän jälkeen oli vielä liikettä nähtävissä. Hän odotti toisen päivän, ja vieläkin kuhisi. Ja vielä viikonkin päästä! Hän palautti nokkoset metsään. Toki hän tykkää proteiineista mutta ei liikkuvassa muodossa kuten en minäkään. Itse olen kuitenkin tainnut löytää siemeniä sellaisesta paikasta, jossa ei erityisen paljon hyönteisiä ole nokkosissa asunut. Ilmiön huomaa myös esim. maitohorsmassa: jostain voi löytää puhtaan esiintymän, kun taas naapurissa saattavat horsmat kuhista jo nuorina.

Nokkosta vaivaan kuin vaivaan

Nokkosensiemenet nostavat energiatasoa, niiden on raportoitu auttavan stressinsietokykyyn, heikkouteen, masennukseen, ahdistukseen ja munuaisongelmiin ja kymmeniin eri vaivoihin. Herkille ihmisille suositellaan annokseksi kerrallaan vain hyppysellinen, muille ruokalusikalliseen asti. Tuoreilla siemenillä on sanottu olevan stimuloiva vaikutus, joten niitä on hyvä välttää iltaisin. Olen pannut tuoretta siemen-lehtiseosta hedelmä-marjamiksiini varmaan puolen desilitran verran tuntematta kuitenkaan mitään tavallista poikkeavaa. En ole erityisen herkkä. Kuivattuja siemeniä käytän mieluiten salaatissa tai tuorekeiton päällä, koska siemenet antavat herkullista makua. Smuutiin siementen maku saattaa hukkua. Nokkosensiemeniä voi käyttää ruokiin yhdessä nokkosenlehtien kanssa.

Nokkosessa on paljon mineraaleja, esim. runsaasti kalsiumia ja rautaa. Nokkosen tekee kuitenkin hyväksi rautalähteeksi myös sen sisältämä runsas C-vitamiini, joka auttaa rautaa imeytymään. Karoteenia on myös. Nokkosta kannattaa käyttää paljon varsinkin niiden, jotka eivät halua nauttia kalsiumia kovin rasvaisessa muodossa kuten siemenissä ja pähkinöissä. Maito taas vain heikentää luita.