tiistai 30. toukokuuta 2017

Veriarvot paranivat raakaravinnon myötä



Päivi Kankaanpää on osallistunut useisiin valmennuksiini. Hän kertoo viime valmennuksen kuulumisistaan:

"Voin paremmin ja vatsa tykkää jos syön gluteenitonta, vegaanista raakaravintoa. Tosin valmennuksessa huomasin, että kun pääsääntöisesti syö hyvin, ei haittaa jos hetkellisesti sortuu johonkin epäterveelliseen. Mean valmennuksen aikana olen alkanut vierastaa liikaa makeutta ja aistin herkästi makeuden, joten vähempikin riittää. Kävin työterveystarkastuksessa, ja hyvät veriarvot innostavat minua entisestäänkin oikeaan suuntaan.

Diabetessukurasituksen vuoksi pyrin vähentämään makean syöntiä, myös hedelmien, ja hyviin rasvoihin kiinnitän huomiota. Käytän ruoanlaitossa auringonkukan-, pellavan- ja chiansiemeniä, pähkinöitä ja avokadoa. Juoksuharrastukseni on saanut uutta puhtia juoksukoulusta. Harjoittelen sykkeen mukaan peruskestävyyttä ja vauhtikestävyyttä ja odotan innolla seuraavaa tuntia.

Teen päivittäin muutaman raakaruoan, esim. puuroa, raakapatoja ja salaatteja. Teen
välillä siemenistä ja pähkinöistä kastikkeita, levitteitä ja tahnoja. Aamuisin puristan usein mehun. Kuumennettua kasvisruokaa syön korkeintaan kerran päivässä. Mungpapuja idätän ja ikkunalla kasvaa herneenversoja, basilikaa, vehnänorasta ja vihanneskrassia. Olen alkanut lisätä enemmän ruokiini vihreää. Minulla on mm. kuivattua nokkosta, horsmaa ja lehtikaalia, ja vihreitä on pakastimessakin.


Olet onnistunut hyvin valmennuksessa. Henkilökohtainenkin valmennus vastasi tarpeisiini. Kun alkaa vain muutamasta reseptistä opetella ruuan valmistusta, siitä tulee tapa, eikä enää tarvitse koko ajan silmäillä ohjeita. Vie aikaa opetella, että osaa varata kotiin oikeita aineksia, liotella, idättää jne. Perinteinen ruuanlaitto on niin iskostunut takaraivoon, että muutos ei käy käden käänteessä. Ympäristökään ei aina tue omia pyrkimyksiä. Onneksi muutosta on tapahtunut kaupan ja ravintoloiden suhteen, niiden alkaa olla jo pakko vastata vegaanien toiveisiin. Valmennuksen Facebook-sivut olivat myös hyvän tukena, sai nopeasti kysyttyä neuvoja akuutteihin asioihin.


Olen löytänyt myös henkisesti rauhan lähteen. Uskon, että on jotain meitä suurempaa, eikä minun tarvitse ponnistella enempää kuin mihin kykenen. Voin levätä luojani turvassa ja tiedän että hän on tukenani, eikä koskaan naura tai pilkkaa minua vaikka epäonnistuisinkin. Aivan kuin minulla olisi jokin ystävä, turva. Järki-ihmisenä minun on todella vaikea tunnustaa tällaista, mutta tunnen, että siitä on minulle apua. Ja auttaa myös läheisimpiäni, että olen rennompi ja uskallan olla enemmän oma itseni."

Heinäkuun alussa käynnistyy näillä näkymin viimeinen valmennukseni. Jos olet kiinnostunut, mutta olet tähän asti siirtänyt mukaan tuloa, nyt kannattaa ilmoittautua. Tietoja täältä: