torstai 27. maaliskuuta 2014

Tehoblenderin testausta raakatoffeella

Sain testattavakseni ja käyttööni kolmeheppaisen kaksiteräisen Rawmix R8000-tehoblenderin. Raakaravintovalmentajan työssäni minulta kysytään jatkuvasti, millainen sekoitin/mehuntekijä/kuivuri kannattaa hankkia tai millainen on paras. Parhaus kuitenkin riippuu kunkin henkilön tarpeista. Laitteet ovat eri tehoisia, kokoisia ja hintaisia ja niillä on muitakin eri käyttöominaisuuksia.

Jos haluaa laittaa paljon raakaruokaa, blenderin kannun on parasta olla iso, vaikka sitten laittaisi ruokaa pääasiassa itselleen. Samalla surauksella laittaa täksi illaksi iltapalan ja huomiseksi lounaan. Ihan pienten salaatinkastikeannoksien sekoitukseen iso kannu sen sijaan ei sovellu, koska terän päällä täytyy olla riittävästi massaa, jottei se pyöri tyhjää. 1½ litran vetoinen kannu on hyvä, ja Rawmixin kulho vetää 2 l. Mutta täyteen asti kannua ei pidä ahtaa.

Toinen paljon raakaruokaa sekoittamaan pääsevän blenderin toivottava ominaisuus on teho. Kaikki blenderit sekoittelevat juotavia smuutteja. Silti kaipaamme vaihtelua paitsi makuihin myös ruokien rakenteeseen. Kuka kaipaa makeannälkään kaupan lisäainesokerijäätelöitä, jos mahtavanmakuisia ja terveellisiä jädejä pystyy tekemään itse hyvin pienellä vaivalla? Itse en myöskään juuri koskaan tee juotavia smuuteja vaan vanukasmaisia pehmiksejä. Sekoitan marjat ja hedelmät avokadoineen kuivahedelmineen ilman ylimääräisiä nesteitä. Tähän tarvitaan riittävän tehokas kone, joka ei tarvitse lisänestettä toimiakseen. Raakapuuronikin tykkään kauhoa mieluiten samettisen sementtisinä.

Sitten vain kovaan käyttöön. Koneessa on portaaton säätö ja pulssikytkin. Olen vain nopeasti kokeillut täystehoa, normaalisti nostan nupin vain pohjoiseen tai vähän siitä yli. Itselläni on aina kuulosuojaimet korvilla, mutta toisilla ei, ja kaikki blenderit meluavat. Koneen koko ei kuitenkaan korreloi suoraan meluun eikä Rawmix ole ollenkaan pahimmasta päästä. Kursseilleni osanottajat tuovat joskus mukanaan pieniä paholaisia, joiden (yhtäaikainen) käynnistäminen saa herkemmän säntäämään kirkuen karkuun rakennuksesta.

Kannu tiskataan kaatamalla siihen käytön jälkeen puoliväliin lämmintä vettä ja tarvittaessa pesupisara, ja käytetään konetta vähän aikaa. Laitetta ensi kertaa käyttöön ottaessani ja pestäkseni sen halusin irrottaa terän, kuten se joissakin blendereissä onnistuu, mutta tästä ei irronnut. Pohjassa kyllä luki "open" ja "close" ja nuoli. Kysäisin asiaa, ja teksti osoittautuikin ohjeeksi mahdollista teränvaihtoa varten. Terää ei siis muuten poisteta.



Moottori on 21 cm leveä ja 24 syvä, joten kookas on. Yksikseen tätä konetta ei voi jättää hommiin, sillä se lähtee keskiteholla taapertamaan. Kättä kannun päälle niin pysyy aloillaan.

Seuraavassa minulle tärkeitä blenderintestausruokia. Sattuvat kaikki olla makeita herkkuja, mutta ne ovat mukana vaativien rakenteidensa takia.

Minulle on tärkeää, että siemenmaitoa tehdessäni voin pistää kannuun kerralla kaikki ainekset ja lisätä veden erissä, ja juotava tulee nopeasti. En puristele maitoa kankaan läpi erottaakseni maidosta kuitua. Kuitu painuu astian pohjalle. Tässä suosikkiseesamini, joka sopii puuron ja myslin kanssa, on hyvä treeninpalautusjuoma ja sopii vaikka iltaherkutteluksi.


Tattari-seesammaito



Maidon voi tehdä ilman makeutustaateleitakin. Tattari on itsessään makeaa ja lempeyttää seesamin makua. Tattarin voi käyttää liotettunakin, mutta alla myös idätysohje. Tästä maidosta saat enemmän kalsiumia kuin eläinmaidosta, ja siemenmaidon kalsium on lisäksi hyvin imeytyvässä ja terveellisessä muodossa. Säilyy pari päivää jääkaapissa mutta ilmavuus katoaa.

Tattarin käsittelyohje: liota kuorittuja tattarijyviä eli -suurimoita 6-8 h runsaassa vedessä. Kaada liotusvesi pois. Huuhtele vielä 2 kylmässä, 1 kuumassa ja vielä kerran kylmässä vedessä. Voit käyttää tattarin ruoaksi jo tässä vaiheessa. Enemmän ravintoaineita tattariin kuitenkin muodostuu ja ruoka-aineiden imeytyvyys paranee, jos idätät tattaria vuorokauden. Ennen idätystä valuta vesi  huolellisesti pois. Päinvastoin kuin useimpia muita siemeniä, tattaria ei tarvitse idätyksen aikana välttämättä huuhdella, mutta lämpimään kesäaikaan voi olla hyvä huuhdella 12 tunnin kuluttua.

½ dl yön yli eli n. 8 h liotettuja miel. kuorimattomia seesaminsiemeniä
½ dl miel. idätettyjä tattarisuurimoita mutta käyvät myös yön yli liotetut
2-3 väh. pari tuntia liotettua kuivattua taatelia tai 1 tuore, poista kivet
hyppysellinen ruusu- tai muuta hyvää suolaa
(vaniljaa)
4 dl vettä

Pistä ainekset kannuun ja noin puolet vesimäärästä. Sekoita n. 20 sek, lisää loppu vesi ja sekoita vielä. Tuli ylellistä ilmavan pehmeää siemenjuomaa, juuri sellaista kuin se parhaimmillaan on.


Lakujäätelö


Jäätelöä voi tehdä monella tavalla, ja Hellattoman kokin raa'assa namikirjassa esittelen niistä neljä. Vain yhdessä niistä käytetään jäätelökonetta. Useimmiten teen jäätelöä pakastetuista banaaneista. Se on nopeaa, kunhan banaaneita on valmiina pakkasessa. Jäätelön valmistaminen tällä tavoin vaatii ehkä hieman harjoittelua.

Jäätelön ainekset on tarkoitus saada tasaiseksi mutta jähmeäksi massaksi ilman että mukaan jää jäisiä paloja, ja velliintymistä pitää varoa. Hyvältä vellijäätelökin maistuu, mutta nautittavinta on sulamatonta jäätelöä muistuttava koostumus.

Seuraavassa jäätelöreseptissä on erikoiskaupoista löytyviä aineksia. Herkullista kotijäätelöä voit kuitenkin tehdä myös kotiaineksista kuten vaikkapa banaaneista ja mansikoista yhdessä.

Annos on kahdelle piensyöjälle tai yhdelle Mealle. Lakritsijauheita saa luomu- ja ekokaupoista, carobia eli johanneksenleipäpuunhedelmäjauhetta myös yleensä luontaistuotekaupoista. Maku muistuttaa kaakaota mutta ei ole kitkerä vaan makea. Aniksensiemeniä on marketien mausteosastolla, mutta jos ei pysty jauhamaan itse, osta valmiina jauheena. Jauhetta pitäisi olla luomu- ja ekokaupoissa. Tarkista myös nettikaupat. Aniksen voi myös jättää pois ja lisätä lakritsaa vastaavasti vähän enemmän, mutta näiden maut sopivat hyvin yhteen. Makuja voi säädellä oman maun mukaan, mutta kuten sanottua, jäätelöä ei saa sekoittaa liikaa.

3 kuorittuina pakastettua banaania
3 kuivattua aprikoosia paloiteltuna
1 rkl lakritsinjuuri- tai lakritsinuutejauhetta
1½ rkl carobjauhetta
½ rkl jauhettuja aniksensiemeniä

Ota pakastetut banaanit huoneenlämpöön 10-13 minuutiksi selviämään pahimmasta kohmeestaan. Pakastettua banaania on käytetty vasaranakin, joten sitä ei suoraan pakastimesta pidä panna edes tehoblenderiin. Palastele banaanit käsin tehosekoittimeen. Lisää muut ainekset. Tarkoitus on, että aprikoosit jäävät jäätelöön pikkupalasiksi ja antavat illuusion lakupaloista. Rawmixin ohjeissa neuvotaan, että pakasteita ei pidä sekoittaa pienellä nopeudella, koska moottori voi ylikuumentua.  Siispä enemmän tehoja. Laitteen hätäkatkaisin napsauttaa virran pois, jos kone uhkaa kuumentua liikaa. Sekoitinsauvan voi työntää kannen aukosta sisään ja sillä siirrellä paikalleen jämähtävää massaa. Jos taas käytät sauvatonta blenderiä, joudut välillä pysäyttämään sekoittimen ja kaapimaan lastalla massaa kulhon reunoilta alas sekoittumaan.

Massa on sen verran pieni, että sauva ei yllä täysin tehokkaasti auttamaan sekoittamisessa. Yksi banaani lisää korjaa tilanteen. Banaanit olivat pienehköjä.

Jäden jähmeys oli samaa luokkaa kuin kotijäätelökoneessani eli oikein hyvä.


Jäätoffee

















Kakkujen, karkkien ym. kuivahkojen ja sitkaiden syötävien tekemiseen tapanani on käyttää monitoimikonetta, ei blenderiä. Blenderihän tarvitsee toimiakseen tietyn määrän nestettä, tai vastaavasti sillä voi jauhaa kuivia siemeniä. Haluan kuitenkin kokeilla Rawmixin rajoja, koska tehoblendereillä voi tehdä paksuja tahnojakin.  Erotuksena tavallisimpiin namiohjeisiin, käytän tässä tuoreita taateleita, jotka ovat pehmeämpiä kuin kuivatut, joten Rawmix ei joudu ihan niin koville kuin monitoimikoneeni.

Pehmeistä fudgeista voi tehdä helposti raakaversioita, mutta miten tehdä kovaa toffeeta ja mielellään sellaista, joka ei irrota hampaanpaikkoja? Jäädytetään se!

Saman tien voit tehdä vähintään kaksinkertaisen annoksen. Pakasteesta kun ottaa ja antaa hetken olla hyppysissä, pystyy puraisemaan ja rakenne on toffeemainen, maku myös! Edullisimmat tuoreet taatelit myydään hedelmätiskin kylmähyllyssä pahvirasiassa. Mantelin voit ostaa halutessasi valmiiksi jauhettuna isossa edullisehkossa n. 800 g:n pussissa leivontaosastolta tai jauhaa mantelit itse. Jos olet allerginen manteleille, voit käyttää myös auringonkukan- tai pinjansiemeniä.

Lucumaa saa luomu- ja ekokaupoista. Lucuma jauhetaan kasvin hedelmästä. Se antaa makeutta sekä toffeemaista makua. Lucumaa voi lisätä enemmänkin kuin reseptissä on mainittu. Ilman lucumaa voi tehdä toisenlaista toffeeta ja lisätä vaikka carob- tai kaakaojauhetta sekä minttutippoja.

2 dl tuoreita taateleita (poista kivet)
2 dl manteleita jauhettuna
1 dl lucumajauhetta
1 tl ruusu- tai muuta hyvää suolaa

Pane ainekset kannuun, kansi päälle, kone käyntiin ja sekoita sauvan avulla. Näin onnistui:
Painelin terän tieltä ylös kannun reunoille pyrkivää massaa sekoitussauvalla alaspäin. Sitkeästi kone jaksoi jäykkää massaa vaivata. Massa oli jo lähes tasaista, kun laite sammutti itsensä ylikuumenemisen estämiseksi. Ei saa liian rajusti painella pampulla. Muutaman minuutin jäähdyttelyn jälkeen kone taas kävi ja sekoitti ainekset tasaiseksi kauniiksi toffeeksi.

Monitoimikonetta jos käyttää, niin ainekset vain sinne - mantelit jauhettuina - ja menoksi. Tehosekoittimen kanssa taas niin, että jauhettuihin manteleihin lisäät taatelit pieniksi saksittuina sekä muut ainekset ja vaivaat käsin mahdollisimman tasaiseksi.

Muovaile haluamallasi tavalla. Säilytä pakastimessa.

Jatkossa käytän edelleen karkkeihin ja kakkupohjiin yms. massoihin monitoimikonetta, vaikka vahvaksi osoittautui blenderikin.

Olen blenderiä pari kuukautta käyttänyt. Alle 300 euron koneessa on mielestäni oiva hinta-laatusuhde. Toimitusaikakin on nopea. Lisätietoja  www.rawmix.fi

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Vapaaehtoisesti kalju nainen

Tämän postauksen kirjoitin edelliseen blogiini 5.8.2012, jatkona ensimmäiseen kaljupostaukseeni 
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/03/miksi-naisten-kalju-ei-tule-koskaan.html.
Tässä blogissa kirjoitan paitsi raakaravinnosta myös raakaelämästä. Silloin ruukasin postailla ilman isoja kirjaimia virkkeiden alussa, enkä lähde niitä korjaamaan. Siis:

edellisessä tekstissäni pohdin, miksi naisen kalju ei tule koskaan muotiin. kerroin myös, miten omat pitkät hiukseni lyhenivät ja lyhenivät ja hävisivät, kun menin luovuuteni kanssa uusille alueille sakset edellä. nyt kerron, miksi on kivaa olla kalju. olisi myös kivaa, jos te kaljuksi ajelleet naiset lähettäisitte tätä juttua varten kuvianne!
alla muunneltu versio Pikku-Myy-tyylistä:



26.8. LISÄTTY TEKSTIPÄTKÄ: tuota otsaponnaria olen yleensä tykännyt pitää. mutta pari viikkoa sitten tuli tunne, että nyt loppui se hätäponnarin alla piileksintä. eihän tuollaista näy kuin vauvoilla. nips ja ajelu.
yksi etu tässä on, jota ei moni tule ajatelleeksi: autoilijat pysähtyvät aiempaa useammin päästämään minut suojatien yli. (TÄHÄN LOPPUI 26.8. RAPORTTI, JA NYT JATKUU ALKUPERÄINEN JUDELMA)
paljo raakaravinnon syöminen vaikuttaa mm. niin, että alkaa tulla enemmän omaksi itsekseen, erotuksena yleisesti hyväksyttyjen ja suositeltujen normien orjalliselle toteuttamiselle. yhdenmukaisuusriippuvuus siis vähenee. vegaaniraakaravinnon syöminen alkaa kuoria ihmistä kuin sipulia, se puhdistaa kehoa ja mieltä. monet parantuvat sairauksista ja erilaisista oireista raakaravinnolla. itselläni suurimmat muutokset ovat olleet psyyken puolella: luovuus ja rohkeus ovat kasvaneet. vegaani olin ollut jo monta vuotta, kun siirryin pääasiassa raakaravinnolle. en usko, että sekaruokailijana olisin tehnyt ulkonäölleni näin radikaalia muutosta kuin kaljuksi ajeleminen on ollut. vegaanius on herättänyt minussa myös ekologisuuden.

jos kuuklettaa naisen kaljua, löytää enimmäkseen kärsimystä. alopeciaa tai syöpähoitoja potevat ovat menettäneet hiuksensa kokonaan tai osittain, hetkeksi tai iäksi, mutta aina vastentahtoisesti. ymmärrän, että voi olla hirveä kokemus menettää hiuksensa, jos on niihin kiintynyt. jokainen haluaisi toki valita itse hiusmallinsa, mikä naisille on erityisen tärkeää.

monet miehetkin kärsivät kaljuuntumisestaan. markkinoilla on iät ja ajat ollut litkuja, joiden on uskoteltu menetettyjen hiusten kasvavan takaisin. kun kuukletin naisen kaljua, esille tuli ihan tilaamatta pyytämättä otsikoita, joissa kysyttiin, lähtisitkö treffeille kaljun MIEHEN kanssa, saavatko kaljut miehet naisia yms. joten miesten kaljuus puhututtaa netissä paljon enemmän kuin naisten.

kun itse olin saksinut tukkani nopeahkossa tahdissa alle sentin sängelle, tuli aluksi aina peilin eteen osuttuani spontaani virnistys. hihitytti. olin kuukauden sisällä käynyt läpi aika monta hiusmallia, ja silloinen maalaispaikkakunnan kirkkoherrapoikaystäväni (hän ei pidä pahana vaikka kerron) mahtoi olla maineessa, että hänellä vaihtuu tyttöystävä viikoittain. aika paljonhan eri hiusmallit muuttavat ulkonäköä. sain kiksejä ajatuksesta.

täällä Seinäjoella muistan nähneeni näiden vuosien aikana kokonaista yhden tukattoman naisen. heitä on varmaan paljonkin, mutta he peittävät päänsä peruukilla tai päähineellä. suuren osan aikuiselämääni olen asunut Hesan keskustassa, mutta en sielläkään muista juuri naisen kuuppia nähneeni. kaljuja miehiä sen sijaan on vuosien aikana pulpahdellut esille kuin sieniä sateella, kun siitä alkoi tulla armeijaan lähtijöiden ja voimailijoiden trendi.

eräs tuttu oli pitkän tukkani aikana ilmaissut mielipiteensä, että piilottelen tukkani takana, koska kasvoistani ei sivulta päin näkynyt muuta kuin nenänpää. olin aina ollut sitä mieltä, että minulla täytyy olla pitkä hiuksisto ja otsatukka. olin aina toivonut, että pitkää tukkaani siliteltäisiin niin kuin elokuvissa rakastuneet miehet tekivät naiselle, mutta vähänpä se silityksiä sai. kalju sai enemmän. pääsin myös kertaheitolla vapaaksi kompleksista, jonka oli minuun iskenyt se, joka nuoruudessani tokaisi, että minulla ei ollut takaraivoa. selvisi, että päässäni ei ollut ammottavaa aukkoa takaraivon kohdalla, vaan kallo pyöristyi ihan somasti.

PARASTA KALJUSSA MINULLE OVAT AISTIMUKSET

karvat eivät pölise naamalla. eivät toki pölisisi lyhyetkään hiukset tai nutturalle vangitut, mutta tunne on tukattomana silti erilainen. kun ravistaa päätään - mitä me kaikki tietenkin alinomaa teemme, tai sitten emme. hiuksia ei tarvitse pyyhkiä pois silmiltä ja kasvoilta. ne eivät häiritse. niihin ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota kun niitä ei ole. ne pitää vain pitää poissa.

varsinkin ulkosalla liikkuessa kallossa tuntuu ihana ilmavirta. miellyttävä viileys tuntuu myös, kun liikuntaa harrastaessa tulee päähän pieni hiki.

jos sinulla on aina ollut tukka, et voi edes kuvitella, miltä tuntuu tärinä, kun vähän rajumpi kesäsade rummuttaa kalloa. suihkun alle meneminenkin tuntuu hienolta. pesen kehoni varsiharjalla, ja nyt voin harjata päänahkanikin. se tuntuu hyvältä. Sänkikin tuntuu.

nukun yöni parvekkeella, ja viileä tunne päätä vasten tyynyä kääntäessä on niin ihana, että siitä voisi maksaa.
kun aina aikaisemmin on ollut paljon tukkaa ja se tuiki välttämättömäksi koettu otsatukka, kaljuuden aistii kasvoillakin. tuntuu, kuin kasvot olisivat jotenkin auki, paljaat, kun päässä ei ole karvakerrosta. tällaisella introvertilla se vaikuttaa mielentilaankin.

valitettavasti näihin tuntemuksiin tottuu pidemmän päälle niin, että niitä ei enää erityisesti aisti.
kasvot tulevat selvemmin esille, kun ympärillä ei ole tukkaa viemässä huomiota. olen aina tykännyt käyttää meikkiä, mutta kaljuna sitä tarvitsee vähemmän.

tunnen kertakaikkiaan olevani oma itseni. vuosikymmenien aikana on ollut monenlaista hiustyyliä. tykkäsin kyllä siitä pitkän tukan permanentista, joka levitti tukkani hartioideni levyiseksi. kuitenkin kampaajalla käyminen oli minulle stressitekijä, varsinkin jos olin tekemässä muutosta. usein pestyäni hiukseni ensimmäisen kerran kampaajalla käynnin jälkeen olin pettynyt kampaukseeni ja aloin saksia sitä itse. hiusmallista huolehtiminen itse antaa asian omaan hallintaani. se tuntuu hyvältä.

olin aina tuntenut olevani vähän puristuksissa odotusten kanssa, joita naisen ulkonäköön liitetään. olen nuorempana kokenut jotenkin velvollisuutena, että pitäisi tehdä itsensä nätiksi. varsinkin nuorilla naisilla ja jo pikkutytöillä vaikuttaa olevan epävarmuutta ulkonäöstään. siitä seuraa, että ulkonäön puleeraamiseen ja kelpaavuudestaan huolissaan olemiseen menee paljon sitä energiaa (rahasta puhumattakaan), jolle olisi hyvää käyttöä muussakin elämässä. jos ulkonäöstä huolehtiminen kumpuaa pelosta, kelpaanko minä, on kyse aika ankeasta vaikuttimesta. vaatekaapissani on aina ollut hameita, mutta olen pitänyt niitä harvoin. osaksi siksikin, että korkokengissä hoipun korkealla, kun jo oma varsi on 177-senttinen, ja tykkään kävellä helpoissa ja rumissa lättänöissä. nykyistä hiusmalliani pidetään maskuliinisena, mutta ei minua ole mieheksi luultu enkä koe näyttäväni miesmäiseltä. olo kaljuna tai siilinä on kuitenkin paljon enemmän IHMISmoinen kuin naisellinen, ja siitä olosta tykkään. huomaan vapauden myös siinä, että kiinnitän vähemmän huomiota pukeutumiseeni. jo vuosia olen hakenut rättini kirpparilta. kalju ei kuitenkaan rajoita pukeutumistani. enää vuosiin minulla ei ole ollut sielun kireyttä siitä, että muka pitäisi markkinointivärssyn mukaan “tehdä parasta siitä mitä olet”. kuuklessa joku kaljuksi ajellut nainen antoi englanninkielellä ohjeita, että kun rupeaa kaljuksi, ei naisellisuudesta tarvitse tinkiä, lisäilee vain isoja koruja ja pukeutuu naisellisesti. miksi? pitääkö tukkavalintaansa pyydellä anteeksi julkisivulautakunnalta ja hyvitellä rikettään hörsökompensoinnilla?

kaljuna olen alkanut vapautua joistakin tyhmistä käytösmalleista. ärsyttävyyteen asti huomasin, että jos esim. ulkomailla kulkiessani jouduin kysymään tuntemattomilta ihmisiltä tietä, bussiaikoja tms., puhuin korkeammalla ja tyttömäisemmällä äänellä kuin tavallisesti. sävy oli vähän sellainen, että auttakaa nyt minua pientä ja avutonta. ääni tuppaa vieläkin nousemaan joissakin tilanteissa, mutta vähemmän, kun peilistä muutaman kerran päivässä katsoo tyyppi, josta tuskin odotetaan tulevan ulos mitään kimitystä. kallo saattaa näyttää maskuliiniselta, naama feminiiniseltä, varsi ehkä 12-vuotiaan pojan keholta (mitä tapaa käytetään joskus kuvaamaan halveksuvasti malleja kun halutaan arvostella heidän laihuuttaan), mutta ennen kaikkea olen ihminen. moni nainen onkin julistanut kaljuksi itsensä ajelemisen elämänsä vapauttavimmaksi ja voimaannuttavimmaksi kokemukseksi.  ulos laatikosta. ulos turhista sosiaalisista normeista. miksi kaljuus olisi vain miesten oikeus? me naisethan olemme muutenkin nätimpiä, miksei myös kaljuina ;o) itselleni kaljuudella ei niin isoa voimaannuttavaa elämystä ole ollut kuin joillekuille.

vuosia sitten tuli otettua vähän hupikuvia. sopii yrittää tasapainoilla jumppapallon päällä lootuksessa sekä lukea ja syödä yhtäaikaa.

tässä kuva Healing apple.



JÄRKYTTÄVÄ NAISEN KALJU

moni ei tykkää naisen kaljusta, koska
- se liitetään sairauteen kuten alopeciaan tai syöpähoitoihin. sairaan näköinen ihminen on uhka, koska se pistää meidät kohtaamaan mahdollisuuden, että itse voimme sairastua vakavasti, ja myös vanhenemme. sama juttu harmaan värin suhteen hiuksissa: harmaa on kaunis väri ja moni tykkää harmaista vaatteista ja nykyään harmaista sohvista, mutta kuinkas moni kokeilee kaikki muut hiusvärit päähänsä paitsi harmaan? harmaa tukka kun on osoitus vanhenemisesta.

- historiassa hiusten ajelua on käytetty rangaistuksena ja tapana merkitä noita tai jotenkin vaarallinen tai huonoa elävää elävä nainen

- meidät on ehdollistettu ajattelemaan ja näkemään, että naisen kauneus vaatii tukan. “hiukset ovat naisen kruunu”. ja mehän ajattelemme niin kuin meidät on opetettu ajattelemaan. muutoksia siihen tulee hitaasti. vain miehelle kaljuus hyväksytään luonnollisena. naisten kuuluisi tehdä itsestään mahdollisimman kauniita, sitähän kaupallinen media tuputtaa uskomaan. ja sitä että kauneudella saa eniten pelimerkkejä ja kaikkea hyväskää ja hyväksyntää.

- hiuksetonta naista ei pystytä määrittelemään. hän saa aikaan häiriötä ympäristössään. maskuliinisuus ja feminiinisyys samassa paketissa. mitä se sillä haluaa sanoa? onko se feministi, lesbo (onko pitkätukkainen mies homo?), punkkari, uusnatsi tai jonkin sortin aktivisti? aggressiivinen? huomiontavoittelija? seksuaalisesti ehkä jotenkin kinkkinen? häiriintynyt? kriisissä? itsetuhoinen? tai kuuluuko se johonkin muuhun ryhmään? olemme tottuneet yhteiskunnan opettamaan ajatteluun, että ihminen pitää pystyä jotenkin määrittelemään, jotta täällä olisi turvallista. kalju nainen keikuttaa venettä sanomalla: en tarvitse fasistisia kauneuskäsityksiänne, kaatakaa ittellenne vaan :o)

- pelätään, mitä siitä vielä seuraa kun nainen vapauttaa itsensä ulkonäköpaineistakin. hänellähän on jo äänioikeus ja presidentiksikin hän on päässyt. kosmetiikka- ja vaateteollisuus tulevat kärsimään suurtappiot, jos naiset katsovat itseään peilistä ja tuumivatkin, että hyvähän tämä on, tällaisenaan.
tuleepas tätä tekstiä nyt pitkästi.

naisen pää on alue, johon nykyinen suvaitsevaisuustoitotus ei yllä. yhteiskunta ei ole niin moderni ja sivistynyt kuin haluttaisiin ajatella. karvoja pitäisi olla tuuheasti päänkukkulalla ja silmäluomissa, mutta muualta kehosta ne pitäisi irrottaa tavalla tai toisella. aikoinaan koettiin suuria mullistuksia, kun naisten pitkiä hiuksia alettiin lyhentää, kun naiset alkoivat käyttää housuja ja heidän jakkuihinsa pantiin olkatoppauksia. koetan minäkin siis ymmärtää, että muutokset ovat hitaita.

MUITA ILOJA, HYÖTYÄ, HAASTEITA

pää on suihkusta tullessa heti kuiva. koskaan ei ole huonon tukan päivää, ellei sellaisena pidetä sitä, että on joskus huolimattomasti ajellessaan saanut päähänsä vertavuotavan vekin. santapaperivaiheessa päähän voi tarttua pumpulipallo sun muita höytyviä. kuinka moni varaa jokaisesta aamustaan vähintään puoli tuntia tukan pesuun ja hiustyvien maanittelemiseen kolme milliä irti päälaelta erilaisin laittein ja purkkituottein.
peruukit tuntuvat kuulemma epämiellyttäviltä, mutta niitä käytetään, koska monille tukatta ulos lähteminen on henkinen mahdottomuus. jos pääni auttaa ihmisiä tottumaan kaljun näkemiseen naisella ja auttaa myös kaljuudestaan kärsiviä naisia tottumaan kaljujen näkemiseen ja sitä kautta ehkä auttaa heitä hyväksymään oman ulkonäkönsä ja jättämään peruukin käytön vähemmälle, iloitsen siitä. iloitsen myös, jos pääni ja blogitukseni herättää pohdintaa ja uusiksiajattelua sekä rohkaisee niitä, jotka haluaisivat kokea, millaista on tuntea tuuli päälaen iholla.

iloitsen myös, jos edes lasten käsitykset turhista ulkonäkönormeista kyseenalaistuvat. lapset katselevat minua avoimesti, tosin jotkut turvallisesti aikuisen jalkojen takana. lapset voivat ehkä funtsia vähän uusiksi sitä, mikä tekee miehestä miehen ja naisesta naisen. hiustyylin ei tarvitse olla määräävä tekijä. alopecia voi tulla jo lapselle, eikä sen ehkä tarvitsisi olla elämänlaatua dramaattisesti heikentävä tekijä, jos osaisimme suhtautua siihen oikein.

olenko kokenut hankaluuksia hiusmallini takia? en. eräs lähiomainen ilmeisesti koki kriisin ja sai päästäni pari raivaria, mutta en ottanut sitä omaksi päänvaivakseni. jotkut netissä ovat kertoneet joutuneensa väsyksiin asti selittämään sekä tutuille että tuntemattomille, miksi ovat heittäneet tukkansa roskiin ja ajelevat edelleen. jostain syystä minulta ei udella asioita kovin herkästi eivätkä vieraat ihmiset lähesty minua. kapakoissa en käy, alkoholia tarjoavissa tapahtumissakaan ylen harvoin. jotkut raportoivat, että ystävät ja omaiset ovat reagoineet voimakkaasti tukan ajoon. omat ystäväni eivät koskaan kyseenalaistaisi jotain niin triviaalia asiaa kuin tukanleikkuutapa eivätkä ota voimakkaasti kantaa sellaiseen. tukka on tunnotonta ainetta eikä ole kyseessä amputaatiosta.

netissä on keskustelupalstoilla kyselty, voiko nainen olla kaunis kaljuna ja treffaisitko kaljua naista. kyselijöinä ovat usein sairauden takia tukkansa menettäneet, jotka pohtivat, missä vaiheessa tuttavuutta uskaltaa sanoa, että päässä on peruukki. oikeastaan keskustelusta ei aina juurikaan voi puhua, sen verran jyrkkiä ilmaisuja siellä näkee. vähän ihmetellä voi niitä, joiden mielestä kalju on ok jos tukkansa on menettänyt vasten tahtoaan, mutta tukan ajelemista sen sijaan pidetään vastenmielisenä. kaikkihan me olemme ristiriitaisia otuksia, mutta varsinkin miehiltä tulee joskus suoranaista vihaa. joiltakuilta tulee jyrähdys, että kyllähän naisella pitää olla pitkä tukka. nämä ihmiset näkevät ympärillään tuhansia pitkätukkaisia naisia. voisi luulla, että se yksi voisi ajella päänsä ihan vaihteluksi, piristykseksi, kontrastin vuoksi. on sitten mihin katukuvassa verrata. mutta ei, kaikilla pitää olla pitkä tukka. tai ainakin tukka. tai vähintään peruukki…

varmaan joissakin työnhakutilanteissa voi olla haittaa siitä, että näyttää erilaiselta kuin muut. joissakin elämäntilanteissa taas on hyödyksi erottua joukosta. jos jossain tilaisuudessa näkee/tapaa paljon ihmisiä, niin eiköhän se yksi ainakin ulkonäön perusteella jälkeenpäin muistu mieleen.

tarvitseeko naisen olla rohkea ajellakseen tukkansa pois? meidän yhteiskunnassamme ehkä. miten rohkea, riippuu monesta asiasta kuten esim. työympäristöstä ja henkilökohtaisesta verkostosta. jos ei ole riittävästi itsevarmuutta, tulee tuskin ajatelleeksikaan näin niukkaa kuontaloa. jos on kovin ulkoaohjautuva, tarvitsee paljon hyväksynnän ilmaisuja ja lannistuu herkästi mahdollisesta ulkonäkökritiikistä, haluaa varmaankin pysyä tavallisissa hiusmalleissa. koska itse en kovin paljon katsele ihmisiä kadulla tai muualla, jossa en heitä tunne, en tunne tulevani tuijotetuksi. ainakaan täällä Pohjanmaalla ihmiset eivät halua jäädä kiinni tuijotuksesta vaan välttelevät katsekontaktia. sen sijaan valoristeykseen lenkillä pysähtyneenä huomaan autoista tuijotettavan avoimesti. jos joskus satun katsomaan vastaantulijoita, he usein hymyilevät koiralleni. jotkut yli viisikymppiset naiset hymyilevät ystävällisesti, lempeästi, tai ehkä joskus säälivästi, en tiedä.

OHJEITA

jos joku haluaa ajella tukkansa pois, Pakkotoistolta löytyy todella hyviä ohjeita sivustolta, joka on sekä informatiivinen että hurvattoman hauska, kuten jo nimi, Kaljun leikkaus ja ylläpito, sanoo. http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0CC0QFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.pakkotoisto.com%2Fyleinen-keskustelu%2F28939-kaljun-leikkaus-ja-yllapito%2F&ei=l38cU5vWDaroywPYuYLYBg&usg=AFQjCNG4C-2oE5v3q56rsUN1oprDVsCY2g&sig2=_xG4bKw7TK6UfaKg41HnPQ&bvm=bv.62578216,d.bGQ
 miehet antavat auliisti selkeitä ja pikkutarkkoja ohjeita ja ratkaisevat pulmatilanteita. luin koko pitkän ketjun ja nauroin ääneen monta kertaa. siellä on todella verbaaleja virtuooseja ja hyvähenkistä naljailuakin esim. siitä, kuuluuko bodarin olla kalju. miehet myös kertovat kaljukokemuksiaan. oman säväyksensä kommentteihin antaa se, että ketju on aloitettu jo v. 2005. silloin varsinkin nahkakaljuiset nuoretmiehet herättivät epäilyksiä. siellä myös suositellaan erilaisia työvälineitä merkin nimet mainiten. vaikutti siltä, että jotkut halusivat löytää sisäisen jumalattarensa. kaikki virheetkin oli ehditty tehdä, niin että kylppäri näytti teurastuksen jäljiltä olevalta, ja jos käytti marketin halpishöylää, sai kaavittua sen verran nahkaakin pois, ettei pää kasvanut kuukauteen muuta kuin arpikudosta. sivulta selviää myös, kannattaako päähän kaataa naisten säärikarvakastiketta, ja mikä höylä käy myös kassien ajeluun. vai mitä se nyt oli.

Eikä siinä vielä kaikki. Entisestä blogistani löytyi vielä yksi lyhyt postaus, jonka lisään piakkoin.
Tällainenkin sitä on käyty katsomassa:


Miksi naisten kalju ei tule koskaan muotiin?

Postailin aiempaan, taivaan tuuliin lentäneeseen blogiini naisen vapaaehtoisesta kaljuudesta juurta jaksain. Aihetta oli pyöritelty netissä, mutta siitä ei ollut paljon kokemusperäistä tekstiä, ainakaan suomeksi. Oma pitkä ja vahva tukkani lyheni aikoinaan sängeksi vaiheittain kuukauden sisällä. Olen tykännyt kaljusta ja erilaisista ajeluleikkauksistani niin paljon, että tukankasvatusvaiheet ovat jääneet lyhyiksi. Joskus harvoin joku kysyy, että kyllä tuo tukka on paljon parempi, miksi ihmeessä ajelen päätäni. Silloin saan pidellä itseäni, etten menisi saman tien hakemaan trimmeriäni. Parempi, nätimpi? Miksi pitäisi kuulua miljooniin tukkapäisiin?

Seuraavassa 4.8. 2012 kirjoittamani blogaus. Olin siihen aikaan säästävinäni aikaa kirjoittamalla pienin kirjaimin, enkä ala korjailla tekstiä:

kolmisenkymmentä bisnesmaailmasta löytyvää syytä vastauksena otsikon kysymykseen:
sampoo, hoitoaine, keeli, vaahto, vaha, lakka, litistin, pörhötin, kiharanvirkistin, kiillotin, kimallin, hiustenkasvatuspilleri, värit, suoristin, kiharrin, rullat, kuivain, hiustenpidennykset, tekoletit, soljet, koristeet, pampulat, pimpulat. hiusmuodinluojat. koko hiusteollisuus. kampaajat. hiusterapeutit. naistenlehdet. mainostoimistot.

tuskin tämä tyhjentävä lista on, joten älkää te jotka haikailette ajella tukkanne pois odotelko kovin hartaasti, että naisen kalju tulisi muotiin. sivukaljuun hiussuunnittelijat venyivät, koska se ei ollut keneltäkään pois. mutta naisen kaljumuoti ei hyödyttäisi bisnestä. hyödynsaajia olisivat vain tukanajotuotteiden valmistajat, tatuoijat ja päähineteollisuus. pään kautta haihtuu lämpöä, ja kalju haihduttaa sitäkin enemmän, jolloin jonkinlaista päänlämmitintä tarvitsee suurimman osan vuotta.

naisen kaljusta ei missään nimessä kannata suunnitella edes lyhyttä trendiä, koska sillä olisi katastrofaaliset seuraukset teollisuudelle. ensin jotkut harvat rohkeat naiset ajaisivat päänsä pikkusängelle tai puliksi kun haluaisivat olla trendikkäitä. huomattuaan muitakin kaljuuden hyviä puolia he ihastuisivat valintaansa kertakaikkiaan. he kertoisivat mukavuuspuolista ympäristölleen ja rohkaisisivat siskoja kokeilemaan. naispulipäitä alkaisi olla enemmän ja kynnys niukan hiusmallin omaksumiseen laskisi. viimeistään tässä vaiheessa kampaajat alkaisivat viskellä hiusmuotisuunnittelijoita fööneillä ja lakkapulloilla. mitä ruojat menitte tekemään! me joudutaan kortistoon! ja niin muuten tekin kohta.

kuukelsin suomen- ja englanninkielisiä naiskaljuartikkeleita. en niitä paljon löytänyt. se kuitenkin tuli selväksi, että moni nainen, varsinkin nuori, haluaisi ajella latvat pois muttei uskalla kun ei tiedä minkä näköinen pöyröö sieltä karvikon alta paljastuu tai millainen tulee olemaan ympäristön reaktio. joku uikutti, että kunpa naisen kaljuudesta tulisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, niin kyllä hänkin sitten uskaltaisi. me tarvitsemme kovin kipeästi hyväksynnän osoituksia ja pelkäämme lähes krampissa sitä ilman jäämistä ja hyljeksintää. saattaa tulla pitkä odotus sille, joka odottaa naisen kaljun tulevan vain yhdeksi hiusmalliksi muiden joukossa.

MATKA TUKATTOMUUTEEN


vielä kuusi vuotta sitten näytin tältä:
tukka kesti 3½ tuntia kuivua pesun jälkeen, ja lähdin tukka märkänä liikkeellekin, koska en halunnut kuivatella sähköllä. toinen sivu lainehti luonnostaan enemmän kuin toinen. sitten aloitin elämän yrittäjänä. yrittäjätapaamisessa tunsin näyttäväni Rölli-peikolta, kun kaikilla muilla naisilla oli housupuku ja tukka trimmissä. parin päivän päästä oli tulossa itsenäisyyspäivän iltapukujuhla. en ollut aikaisemmin leikellyt muuta kuin otsatukkaani, mutta nyt menin saksineni Salón Cylppäriin ja muotoilin vimmassa uuden kuontalon. toisessa kädessä sakset, toisessa peili, jolla peilasin takaraivoani kylppärin peiliin.

työolot olivat huonommat kuin kampaajalla ja tulos sen mukainen. onnistuin saamaan kampaajalta hätäajan. pyysin helppoa mallia, koska en kuivata enkä laita tukkaani. kampaaja loi jonkinlaisen Charleston-kampauksen. pesun jälkeen luonnonlainehtivat suortuvat kääntyilivät minne sattui, kun tukan olisi pitänyt olla silittämättä siisti. menin uudelleen kylppäriin ja näytin tukalle saksia.

seuraavana päivänä jouduin taas etsimään kaupungista kampaajan, joka ehtisi pelastaa minut. tällä kertaa tukasta tehtiin lyhyt mutta heebelin tylsä. illalla kylppäriin. homma oli hauskaa ja ajattelin katsoa, miltä näyttäisi paljas otsa. nousihan se tukka vihdoin pystyyn kun riittävän paljon leikkasi ja ympäriltä kans jotta tasapaino säilyisi. yöllä seisoin nilkkoja myöten karvoissa ja pidin hauskaa. sain aikaan hienon loven, josta päänahka paistoi sinisenkalvakkaana luoden tehokkaan kontrastin ruskettuneille kasvoille.

tässä vaiheessa menin koneelle ja aloin kuuklettaa naisen sänkeä ja kaljua, koska siihen suuntaan nyt oli frisyyri menossa. löytyi englanninkielinen artikkeli, jossa nainen kertoi, että on kivaa olla kalju. olin aina ajatellut, että Sinead O’Connorin pää on hieno, mutta hyvähän se on jos on nuken naama ja hyvä takaraivo. minulle oli nuorena lähiomainen lahjoittanut kompleksin litteästä takaraivosta. mitä tehdä? minulla oli pikkuinen pää. tuumin, että pikkuruinen nuppi pitkän ja laihan varren jatkona voisi näyttää hauskalta.
leikkelin vimmassa lopunkin tukan sentin mittaiseksi, mutta eihän saksilla mitään siistiä saa, ainakaan niissä olosuhteissa. mutta kivaa oli ja hymyilin peilikuvalleni. miksei kukaan ollut kertonut, että tukan leikkaaminen on hauskaa!

aamulla ajelin tukanjämät putkella ostariin, jossa jälleen uusi tyttö ajeli koneella nupin sentin terällä ja näin armollisesti korjasi häpeälliset kylppäritulokseni. tykkäsin heti tuloksesta ja tunsin edelleenkin näyttäväni ihan omalta itseltäni. silloisella poikaystävälläni oli sentin sänki. tuumasin, että kalju olisi paree, ja sain hurrutella hänen päänsä trimmerillä. hän sanoi, ettei panisi pahakseen, vaikka ajaisin omankin tukkani kokonaan pois. kohta lainasin hänen trimmeriään ja lyhensin sängen kolmemilliseksi.

kasvatin pienen töyhdön otsalle ja laitoin töyhdölle hienoja kampauksia. raakaravinnon eräs hyvä puoli on sen hiuksia nopeasti kasvattava vaikutus. vain 3 kk hiusten kasvatusta, ja tukan saattoi panna ponnarille. kuukausi lisää, ja sen pystyi letittämään. pari kuukautta lisää, ja siitä sai nutturan. ja kun sen kääri nutturalle märkänä ja purki auki kuivana, tuloksena oli villit kiharat.


vähän kynnystä oli jo poistaa muovisäädin trimmeristä ja ajaa vajaan millin sänki. kerran kun olin ajatellut ajella saunassa pääni, trimmeri oli unohtunut matkasta. repussa oli partaterä säärten ajelua varten, ja ajattelin, että menköön pääkin sillä. nahkakalju tuntuikin hauskalta käteen, puhumattakaan miltä kosketus päässä tuntui.

minulle kalju ei siis alussa ollut mikään statement, kannanotto. on vain hauskaa tehdä uudenlaisia asioita.
joskus myöhemmin päätin antaa tukan kasvaa. ajattelin, että olisi ehkä kiva täyttää viisikymmentä pitkähiuksisena. tukkani on aina ollut hyvä ja paksu. ongelmana oli, että tykkään äärimmäisyyksistä. kalju oli kiva ja pitkä tukka oli hieno, mutta inhosin välimuotoja. koska tukan leikkaaminen oli hauskaa, en halunnut maksaa kampaajalle siitä huvista. omat leikkuuversioni pitenevän tukan malleista alkoivat viimeistään puolipituisessa tukassa olla esteettisesti kyseenalaisia. kaljuna olon myötä olin päässyt eroon sampoosta, ja nyt alkoi harmittaa, että en saanut puolipitkää tukkaa kiiltäväksi pelkällä vedellä, savella tai muilla kemikaalivapailla konsteilla. hermosin muutaman viikon ja kävin kampaajalla saamassa taas kerran mielestäni mitättömän näköisen muotoilutuloksen, ja menin kylppäriin saksineni.

leikkelin erilaisia välimuotoja. koetin saada tukasta sellaista, että voisin elää sen kanssa ja kasvattaa sitä edelleen. en ollut tyytyväinen. otin trimmerin esille ja tunsin tulevani taas omaksi itsekseni.


ALLAOLEVAN KUVAN LISÄSIN MYÖHEMMIN, KUN VIHDOIN LUOVUIN OTSALLA NÖKÖTTÄVÄSTÄ PIKKU HÄTÄPONNARISTANI, jollainen näkyy seuraavassa postauksessani. kiilaa piti sentään vielä pitää hetken, ennen kuin tohdin ekan kerran ajaa nahkakaljuksi koko nupin.


Mieluummin kuitenkin pidän itselläni otsalla töyhdön tai jonkinlaisen kiilan.

Tässä Sira Moksi perheen taskuleijonan kanssa. Siralta tuli juuri levy. Että kadehdin Siran laseja. Kuvaaja: Kari Pipari


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Naisten päivän maustekakku

Naisten päivä on 8.3., lauantaina. Siniristilippua ei hinata ylös, mutta ei hätää. Näyttelijä Sarah Jessica Parkerilla (mm. tv-sarjassa Sinkkuelämää, arviolta 17. uusinta menossa) on hyvä sanonta: "If you feel good with what you're doing, let your freak flag fly". Eli "Jos sinusta tuntuu hyvältä tehdä sitä mitä sitten oot tekemässä, pidä friikkilippusi korkealla" (vapaa käännökseni).

Joidenkin ruokapelkoisten ja muuten ennakkoluuloisten mielestä raakaruoka on friikkisapuskaa. Raakailijat taas ovat näkevinään merkkejä, että raakaruoasta alkaakin tulla valtavirtaa eli mainstreamia. Minulta eivät oikein uunikakut onnistuneet silloin, kun niitä vielä yritin paistella. Milloin paloivat, milloin lässähtivät. Tämä kakku se onnistuu!


Kakku ei ole ollut uunissa, eikä sitä kannata kakkuvieraille ihan heti kertoakaan, sen kuin pistää tarjolle. Kakku leikkautuu hyvin, kunhan siinä on vähän kosteutta. Maut vain paranevat, kun kakku saa maustua, ihan samoin kuin uunikakutkin tekevät.

Jos kakkumassaa jää yli sen mitä vuoka vetää, jäljelle jääneestä taikinasta tuskin tulee ongelmaa. Se on valmista kakkua, jonka voi vaikka muotoilla palleroiksi ja pakastaa.

6 dl tunnin-pari liotettuja pekaanipähkinöitä (tai saksanpähkinöitä tai mantelijauhoa tai yön yli liotettuja manteleita tai yön yli liotettuja auringonkukansiemeniä)
2½ dl kookosjauhoa 
4½ dl kuivattuja viikunoita (voi halutessaan vaihtaa kuivattuihin taateleihin ja tulee tummempi kakku. Muista poistaa kivet.)
4 tl kanelia
4 tl kardemummaa
1½ tl inkivääiä
1 tl neilikkaa
1/3 tl muskottipähkinää
1 tl laadukasta suolaa
n. 6 rkl vettä
(n. 15 tippaa manteliuutetta tuo herkullista aromia, myydään luomu-, eko- ja muissa erikoiskaupoissa, mutta ei välttämätön)

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Jos sinulla on monitoimikone, sekoita kaikki ainekset massaksi, jonka ei tarvitse olla aivan sileää. Tarkista maistuuko hyvältä.

Jos ei ole monitoimikonetta, käytä pähkinöiden sijaan mantelijauhoa tai jauha auringonkukansiemenet tai pähkinät liottamattomina kuiviltaan jauhoksi kuivassa tehosekoittimessa. Saksi viikunat pieneksi silpuksi, ja sekoita torttuainekset huolellisesti käsin jämäkäksi taikinaksi. Massan täytyy olla muovailtavaa ja koossa pysyvää. Jos se hajoaa muruiksi, lisää vettä mutta vain teelusikallinen kerrallaan.

Vuoraa kakkuvuoka muovikelmulla, niin saat kakun myöhemmin irti vuoasta. Jos haluat olla hyvin ekologinen etkä halua käyttää muovia, muovaile kakku käsin mitä suurinta vapautta käyttäen. Silikonikakkumuotista minulla ei ole kokemusta, enkä tiedä mistä muotit valmistetaan. Painele kakku lujasti vuokaan. Kuvan vuoka on vajaa, koska käytin vain 2/3 reseptin ainesten määristä ja tein pienemmän kakun.


Kakun voi kumota muutaman minuutin perästä tai sitten kun panet tarjolle.

Lainaanpa Parkerilta vielä rohkaisua:
"Do not let other people's opinion of you become your opinion of yourself". Eli "älä sinä anna ihmisten mielipiteiden sinusta määrätä omia mielipiteitäsi sinusta".

Niin että hyvää tulevaa naistenpäivää. Tätä kakkua saa ottaa toisenkin palan, sillä tämähän on energiapatukkaa kakun muodossa.

Nyt tuli nettiin Elävän ravinnon instituutin kurssiohjelma  http://www.fisko.fi/ohjelma2014.html. Instituutti on Ahvenanmaalla ja toimii vain kesäisin lyhyen aikaa. Pidän siellä kaksi elävän ravinnon kurssia: 7.-11.7., jolloin mukana on myös pilatestyyppistä jumppaa sekä 14.-18.7., jolloin elävän ravinnon lisäksi ratkomme myös tunnesyömisasioita. Ilmoittaudu instituuttiin.



maanantai 3. maaliskuuta 2014

Paprikapata ja raakaravintovalmennus

Vielä ehdit ilmoittautua 14.3. alkavaan ryhmäämme ELÄVÄÄ! Raakaravintovalmennus. Käy tutustumassa siihen blogini Valmennus-sivulla  http://hellatonkokki.blogspot.fi/p/blog-page.html. Se on sijoitus loppuelämäsi terveyteen, ja valmennuksessa voit edetä omaan tahtiisi.
Facebookissa info löytyy osoitteesta  http://hellatonkokki.blogspot.fi/p/blog-page.html


Paprikapata on maukas ja mukava rouskuteltava, täysipainoinen ateria.

Parsakaalia kannattaa syödä viikoittain, sillä se sisältää syövältä suojaavia aineita, kuten useimmat kaalikasvit. Parsakaalissa on myös paljon lehtivihreää. Hapankaali tai muut hapanvihannekset kannattaa myös pitää ruokavaliossa hyvien maitohappobakteerien vuoksi. Terve ja monipuolinen vatsan ja suoliston hyvien bakteerien kanta on tärkeä terveyden edellytys koko kehon ja mielen kannalta. Tattari sisältää kaikki ruoasta tarvitsemamme aminohapot eli proteiinit, ja lisäksi se tuo ruokaan täyttävyyttä. Paprika sisältää mm. C-vitamiinia ja karoteenia.

Paprikapata on eväs, jonka voit hyvin valmistaa edellisenä iltana. Jos valmistat ruoan etukäteen, sinun ei tarvitse liottaa siemeniä erikseen, vaan ne pehmenevät ruoassa. Saatat haluta lämmittää tätä hieman vesihauteessa tai alhaisimmalla lämmöllä levyllä. Älä pane ruokaa mikrouuniin, koska se tuhoaa ravintoaineet. Tattari on viljankaltainen mutta gluteeniton siemen, joka on täydellinen proteiinin lähde. Sitä löytää useista marketeista siemenhyllyltä. Oluthiivaa myyvät luontaistuote-, eko- ja luomukaupat.


2 paprikaa (ei vihreää)
2 rkl aurinkokuivattua tomaattia saksilla pieneksi pilkottuna
1 kuivattu viikuna paloiteltuna, poista kova kanta (jätä viikuna pois, jos et halua makeutta)
½ sitruunan mehu
1-3 rkl oluthiivaa, ei välttämätön
2 rkl sipulijauhetta (kaupan maustehyllyköstä)
(pieni valkosipulinkynsi murskattuna)
1 tl mietoa chilijauhetta
½ tl ruususuolaa tai muuta hyvää suolaa maun mukaan tai soijakastiketta

1 dl yön yli liotettuja tattarinjyviä (ei siis hiutaleita) tai auringonkukansiemeniä
pikkupätkä purjoa hienonnettuna tai vihersipulia
kourallinen parsakaalinnuppuja pieninä suupaloina, myös kukkakaali käy
lisäksi mielen mukaan muita vihanneksia kuten hapankaalia, kyssäkaalia, ituja, versoja, oliiveja, ananaspaloja tms.

Sekoita tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa reseptissä mainitun suolan yläpuolelta kaikki ainekset keskenään rouheiseksi seokseksi. Tehosekoitin saattaa vaatia välillä koneen pysäyttämistä ja ainesten kaapimista kulhon reunoilta alas. Sekoita lusikalla kulhossa tämä seos muiden paloiteltujen ainesten kanssa yhteen. Testaa maku. Jos ruoka saa tekeytyä muutaman tunnin tai yön yli, parsakaali pehmenee hieman ja ruoka marinoituu.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Laskiaispallot ja raakamarsipaaninamit

Ensi tiistai on laskiaistiistai. Vai onko sillä ajalla nyt niin väliä, kun ei suuressa osassa maata ole laskettelumateriaaliakaan?

Toissa vuonna helmikuun Ravintolapäivään tein ensi kertaa tarjolle raakoja laskiaispalloja:


Lounaan lisäksi tarjolla oli monenlaista uunia näkemätöntä leivonnaista:


Enpä löytänyt pallo-ohjeitani mistään, joten uutta reseptiä keksimään. Raakanamit ovat melkoisen raskasta ruokaa rasvaisine siemenineen ja pähkinöineen sekä kuivahedelmineen. Nykyään kevennänkin leivonnaisia mielelläni tattarilla. Se on gluteeniton siemen, joka muistuttaa jyvää siinä, että tattari on vähärasvainen. Jos et halua ryhtyä tattarin liotukseen (ja ehkä idätykseen), kuivatukseen ja jauhamiseen, voit käyttää jauhettuja manteleita tai auringonkukansiemeniä tattarin sijasta. Kuivurissa palloista tulee päältä rapeita, mutta voit tehdä pallot myös ilman kuivuria, hyviltä maistuvat tuoreinakin. Pakastaakin voi. Mantelikerma kellastuu jo seuraavana päivänä, mutta se on vain kosmeettinen haitta.

Pikanamit 

saat aikaan kun teet pelkkää marsipaania ja kierität ne jossain hyvässä. Jos haluat tehdä vain marsipaania, katso alempaa.

Palloihin. Jos haluat käyttää tattarijauhoa, toimi näin:
tee jauhoja runsaasti, jotta niitä on saatavilla myöhemminkin. Liota tattarijyviä - joita usein suurimoiksikin nimitetään) 6-8 h runsaassa vedessä. Kaada liotusvesi pois. Huuhtele vielä 2 kylmässä, 1 kuumassa ja vielä kerran kylmässä vedessä. Voit käyttää tattarin jo tässä vaiheessa. Enemmän ravintoaineita tattariin muodostuu ja ruoka-aineiden imeytyvyys paranee, jos idätät tattaria vuorokauden. Valuta vesi  huolellisesti pois. Päinvastoin kuin useimpia muita siemeniä, tattaria ei tarvitse idätyksen aikana välttämättä huuhdella, mutta lämpimään kesäaikaan voi olla hyvä huuhdella 12 tunnin kuluttua. Tattarinituja voi säilyttää muutaman päivän jääkaapissa ja niitä voi lisätä sellaisenaan ruokiin.

Levitä tattarit ohueksi kerrokseksi kuivausalustoille ja kuivata muutama tunti. Huomaat tattaria puraisemalla, milloin se on kuiva. Jauha kuivassa tehosekoittimessa jauhoksi. Säilytä jauhoja hyvin suljetussa astiassa.

Laskiaispallot

Vielä maukkaampia - ja kalliimpia - näistä saa, jos korvaa vaikkapa ½ dl tai enemmän tattari- tai muita jauhoja lucumajauheella.

2 dl tattarijauhoa (tai jauhettuja auringonkukansiemeniä tai kuorittuja manteleita)
1/4 dl kookosjauhoja
1 dl jauhettuja manteleita tai auringonkukansiemeniä
3 dl viikunoita, joista kannat poistettu
1 tl kardemummaa
1½ tl kanelia
½ tl vaniljajauhetta tai uutetta muutama tippa
4 rkl vettä

Sekoita monitoimikoneessa viikunat massaksi. Jos ei ole monitoimikonetta, saksi ne silpuksi. Lisää monitoimikoneeseen loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Ilman konetta voit vaivata kaikki ainekset kulhossa käsin massaksi.

Pyörittele taikinasta palloja halkaisijaltaan n. 4 cm. Ovat täyttäviä, joten kovin suuria ei kannata tehdä. Halkaise pallot veitsellä kahtia. Voit tehdä puolikkaisiin painaumat, niin kuivuvat nopeammin ja täytettä mahtuu enemmän. Ei siinä suurta eroa ole. Jaaha, marsipaanipötkylä halusi jo kuvaan.


Kuivata puolikkaita muutama tunti tai käytä tuoreeltaan.

Mantelikerma

Sileämmän kerman saat, jos ensin liotat manteleita n. vrk:n tai cashewpähkinöitä pari tuntia ensin tai auringonkukansiemeniä yön yli. Lisää silloin vähemmän vettä. Tässä nopeampi tapa ja vähän erilaisia versioita:

2 dl jauhettuja kuorittuja manteleita, cashewpähkinöitä tai auringonkukansiemeniä
1,75 dl vettä
vähän vaniljaa
makeutukseen hippunen steviaa tai liraus vaahterasiirappia (tämä ei ole raakaa)

Sekoita tehosekoittimella kermaksi. Jos pidät kookoksen mausta, voit korvata osan manteleista avaamalla purkin rasvaista jääkaapissa ollutta kookosmaitoa ja kuoria kunnon kauhaisun jähmettynyttä kermaa päältä mantelikermaan. Tai voit lisätä raakakookosöljyä, se on hyvä jähmettäjä, jos pitää sen mausta. Jos olet tehnyt kerman kuiva-aineksista, pistä se jääkaappiin. Kuidut paksuntavat kermaa vielä ja mahdollinen kookos jähmettää sitä. Tästä tulee runsas annos, mutta pienempää määrää on isossa koneessa vaikea saada kunnolla sekaisin. Voit myös

Marsipaani

Marsipaani on helppo tehdä: makeutat mantelijauheen ja lisäät hiukan vettä, jotta saat muotoiltavan massan. Makeutin stevian sijasta tällä kertaa koivusokerilla, mutta mikä tahansa käy.

1½ dl mantelia jauhettuna (tai auringonkukansiemeniä)
1 rkl koivusokeria
3 rkl vettä tai juuri sen verran muutama tippa kerrallaan, että seoksesta tulee muotoiltava
manteliuute tekee tähän herkullisen maun, joten jos sitä löytyy, niin n. 8 tippaa, lisäile maistellen

Sekoita ainekset kulhossa ja muovaile käsin noin parin sentin paksuinen tanko. Leikkele haluamasi paksuisia viipaleita ja painele ne kevyesti pallojen pohjakappaleille.


Päälle tulevat puolikkaat voi puuteroida pienessä pussissa, jonne pistät ruokalusikallisen lucumajauhetta (eko-, luomu-, luontaistuotekaupat) tai kookosjauhoa (myös isommat marketit). Varmaan muitakin makeita jauhoja on. Levitä paksu nokare mantelikermaa puolikkaille ja paina kevyesti päällypuolikas päälle.


Tulee mieleen tuulihatut, mutta näistä hatuista on ilmavuus kaukana.


Tein juomaksi vähän epämääräisen keitoksen: kuumaan veteen raastoin vajaan teelusikallisen inkivääriä ja mittasin teelusikallisen lucumaa ja macaa. Olisi ollut hyvää näin, mutta sinne meni vielä kurkumaa. Nätti väri, ei sen puoleen. No, aniksensiemenjauhe pelastaa kaiken.

Tein marsipaania vähän isomman annoksen. Leikkelin tangosta paloja, pistin pieneen pussiin carobjauhetta ja hyrskytin palat siinä. Carobia tehdään johanneksenleipäpuun hedelmästä ja se muistuttaa kaakaota paitsi että on makeaa. Voit tietysti antaa nameille myös kaakaokuorrutuksen tai syödä marsipaanin sellaisenaan.




Hauks. Nostalgiaa viime talvelta, kotini edestä kevyen liikenteen väylältä, joka päättyy autotiehen:


Ja avainsanoiksi vielä laskiaispulla ja raakalaskiaispulla sekä kotitekoinen marsipaani.