lauantai 27. syyskuuta 2014

Raaka omenapiirakka

Kurssilaisten tekemänä tämä kausihedelmä.


Pihlajanmarjat olivat kuivuneet muutaman päivän ja olivat puolikuivia. Näyttivät mukavilta runsaahkon appelsiinisiirappikerroksen päällä. Kuivattuja pihlajanmarjoja napsii mielellään. Niiden maku miedontuu. Pihlajanmarjat täytyy kuivattaa niin kuiviksi, että niistä ei tiristämälläkään tule yhtään kosteutta eikä marjan halkaisupinta kiillä. Ilman marjojakin piirakka toki valmistuu.

Piirakkapohjaan voi lisätä myös vaikka omena-porkkanamehukuitua, jota löytyy meiltä mehulingottajilta ja -puristajilta.

Piirakkapohja

2 dl saksan- tai pekaanipähkinöitä
2 dl auringonkukansiemeniä
3 dl rusinoita
½ tl vaniljajauhetta
½ tl kanelia
ripaus hyvää suolaa

3 rkl jauhettua auringonkukansiementä "korppujauhoiksi" lautaselle

jokunen omena
sitruuna

Liota rusinoita ja saksanpähkinöitä tunnin verran, mutta ei välttämätöntä. Jauha kuivat auringonkukansiemenet 2 dl + 3 rkl kuivassa tehosekoittimessa ja erota 3 rkl korppujauhoksi. Kaada liotusvesi pois ja sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa taikinaksi, joka saa jäädä hieman rouheiseksi.

Kannattaa myös jauhaa lyhytaikaiseen varastoon jääkaappiin siemeniä tai pähkinöitä "korppujauhoiksi". Ripottele jauhoa tarjoiluvadille ja painele taikina sille hieman vajaan cm:n paksuiseksi kerrokseksi.

Halkaise sitruuna ja purista mehu kulhoon. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi ja pyörittele sitruunanmehussa tummumisen estämiseksi. Levitä viipaleita parin kerroksen paksuudelta piirakalle.

Appelsiinisiirappi

1 1/4 dl taateleita, poista kivet
luomuappelsiinin mehu puristettuna
n. 1 tl appelsiininkuorta raastettuna
vettä
puolukoitakin voisi siirappiin lisätä, makeuta maun mukaan taatelilla

Voit käyttää joko kuivattuja tai tuoreita taateleita, miksei muitakin kuivahedelmiä. Tarvittavan veden määrä riippuu siitä, kumpiako käytät. Pane ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Lisää sen verran vettä, että tulee vellimäinen tulos. Valuta siirappia omenakerroksen päälle. Mahdollisen ylijäävän osan voi käyttää hedelmäsalaatinkastikkeeksi.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Chilisipsit

Jos sinne omenarenkaiden ja pihlajanmarjojen sarjakuivatusten väliin sopisi jotain muutakin, kannattaisi tehdä sipsejä. Yhtäaikaa ei kannata kuivuriin pistää monen makuisia tuotteita, että eivät ota makua toisistaan.

Lehtikaalisipsit ovat järkkyherkkuja. Kuivurin parhaita anteja. Koukutushoukutuksia. Särmikkäitä suussa,  räjähtävät hampaissa kieltä vasten. Jos ei ole kuivuria, uunissakin voi tehdä sipsejä. Pirkka-ohjeen mukaan uuni 150 asteeseen ja 15 min, jos lisää lehtikaaliin vain öljyä ja mausteita. Halleluja, Pirkan ääriharvoja vegaanisia ruokaohjeita. Sitten tuloksena ei ole raakaruokaa mutta hyviä sipsejä yhtä kaikki. En ole itse paistanut uunissa joten en tiedä kertoa yksityiskohtia näiden pähkinäisten sipsien paistamisesta.

Lehtikaali on terveellisimpiä kaupasta saatavia ruoka-aineksia. Tummanvihreä eli sisältää paljon lehtivihreää ja mineraaleja, ja vielä kaali. Ei paljon enää tervene siitä ruoka. Nyt lehtikaalia on alkanut saada ympäri vuoden, joten enää ei tarvitse jättää sipseille itkujäähyväisiä myöhäissyksylläkään. Säästellähän niitä ei voi kaapissa, ei vain onnistu.

Lehtikaalisipsit voi maustaa miten vain eli yksinkertaisimmillaan öljyllä ja suolalla. Siitä eteenpäin voi valita, mihin suuntaan niitä vie: sitruunaan, valkosipuliin, yrtteihin, juustoon, chiliin päin. "Juustosipsejä" on jo tehty niin monta kertaa, että tehdään nyt chilisempiä.



Kurttu- eli savoijinkaalista tulee mielestäni vielä parempia sipsejä. Nämä ovat täyttäviä. Maukkaita sipsejä tulee ilman chiliäkin jos et halua tulisia sipsejä. Silloin kannattaa lisäillä muita mausteita.

Tein annoksen 600 grammaan lehtikaalia. Yhdessä kaupan pussissa oli 150 g. Revi kaalinlehtipalasia kovan keskiruodin ympäriltä. Keskiruodin voi vaikka keitellä muiden ruokien kanssa. Huuhtele kaalit ja valmista maustekastike. Cashewpähkinöitä ruukaan useimmin käyttää. Varon koskemasta chiliin paljain sormin. Pitelen sitä vessapaperilla hyppysissä kun pilkon.

4 dl cashewpähkinöitä/kuorittuja manteleita/macadamiapähkinöitä/auringonkukansiemeniä
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
1 sitruunan tai limen mehu
2 rkl vaahterasiirappia (voi jättää poiskin)
2 rkl olut- tai ravintohiivahiutaleita (voi jättää pois mutta tuo juustoista ja paahteista makua)
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 tl sipulijauhetta
1-2 tl kanelia
1 tuore tai kuivattu chili
½ tl suolaa tai maun mukaan
n. 3 dl vettä tai sen verran että tulee paksu velli, jonka pystyy sekoittamaan lehtikaaliin.

Halkaise chili ja poista siemenet. Jos käytät kuivaa chiliä, liota sitä vedessä 20 min. Myös siemeniä tai pähkinöitä olisi hyvä liottaa muutama tunti niin olisivat sulavampia. Casheweille riittää pari tuntia, siemenille miel. yön yli. Kaada huuhteluvesi pois ja sekoita tehosekoittimessa niistä veden kanssa tasainen puuro lisäämäällä ensin runsas puolet vedestä, sitten loput. Näissä nesteenlisäysasioissa täytyy tulla tutuksi oman sekoittimensa kanssa. Lisää kaikki muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Tarkista maku. Muista että maut tiivistyvät nesteen haihtumisen myötä. Sekoita seos kulhossa hyvin kaaliin, niin että kaikki sipsit saavat osuutensa. Kuivata kuivurissa rapeiksi.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Gluteeniton "ruismarjapuuro"

Joku justihin kerkis raa'an vispipuuron blogaamahan. Mut onneks mulla onkin ruismariapuuro, son aiva eri asia.Vispipuuro teherähän tavan mukahan mannaryyniistä ja ruismariapuuro tietenkin rukihista. Paitti nyt.

Lapsuuteni ruismarjapuuron marjat olivat aina puolukoita ja tämä on ollut tapa ainakin meidän suvussa täällä Etelä-Pohjanmaalla. Pidin puuron mausta, mutta se tuntui tarttuvan kurkkuun. Puurooni ei saanut kaataa maitoa, koska puuro ikävästi lämmitti maidon. Tämä raakapuuro valmistuu suitsait, kun taas perinteistä ruispuuroa keitellään tunti.

Puurosta saa enemmän lähiruokaa, jos makeuttaa sen ainakin osittain kuivahedelmien sijasta kotimaisella omenalla, tuoreella kauden omenalla tai kuivatuilla omenaviipaleilla, joita on liottanut hetken. Tattaria toivoisi alettavan viljellä Suomessa runsaasti, kun se kerran täällä menestyy ja käyttäjäkuntakin lisääntyy raakauden  myötä. Yhä useampi myös haluaa välttää gluteenia.

Maidon voi tietysti tehdä siemenistä ja pähkinöistä kuten moni tekee, mutta jos saa rasvaa muutenkin yllin kyllin ruoasta ja haluaa sitä rajoittaa, voi maidon tehdä tattarista tai kinoastakin. Tietenkin voi myös yhdistellä. Tällä kertaa kinoapohjainen maito. Kinoaa viljellään jo Suomessakin. En vielä tiedä minkä makuinen maito siitä tulee.


 Resepti on yhdelle suursyömärille tai kahdelle vaatimattomalle. Tattari on täydellinen proteiini eli se sisältää kaikki ne välttämättömät aminohapot, jotka ihminen tarvitsee ruoasta. Osan kuivahedelmistä voi vaihtaa steviamakeutukseen.

2 dl tattarisuurimoita yön yli liotettuna tai myös idätettynä
2 rkl pellavansiemeniä ½ h liotettuna ½ dl:aan vettä
1 dl puolukkasurvosta
½ dl taateleita, jos ovat kuivattuja niin liota niitä omassa kupissaan 20 min
3 kuivattua luumua, jos ovat kovin kuivia niin liota
1 tl carobia
(1 tl macaa)
jos kaipaa suolaa, voi laittaa miel. meri- tai ruususuolaa
vettä sen verran kuin tehosekoitin tarvitsee toimiakseen

Huuhtele tattari hyvin. Ota n. puolukkasurvoksesta pari rkl sivuun ja sekoita tehosekoittimessa kaikki muut ainekset tasaiseksi. Lisää loppu puolukkasurvos ja kääntele lastalla se puuroon. On kiva että puuroon tulee kirpeitä sattumia. Ruoansulatuksellekin hyväksi kun tulee pureskelleeksi puuron paremmin.

Kinoamaito

Maidon voi makeuttaa stevialla jos haluaa välttää kuivahedelmien syöntiä. Stevian makuun tottuu. Ohjeen jumborusinoiden sijaan voi käyttää myös pari taatelia, aprikoosia tai viikunan. Saman voi tehdä tattarista. Annoksesta tulee 5 dl, joten voit halutessasi tehdä pienemmän annoksen tai pistää loput jääkaappiin. Säilyy seuraavaan päivään.

1 dl itänyttä kinoaa
runsas 1 rkl vaaleita jumborusinoita (Punnaa & säästä)
kunnon hyppysellinen luomukanelia (marketin tavallista kanelia kannattaa välttää)
hippunen vaniljaa
hippunen hyvää suolaa
4 dl vettä
(pistin vielä kuivattua nokkosensiementä ja -lehteä 1 rkl:n tällä kertaa)

Huuhtele kinoa hyvin, koska sen pinnalla on saponiinia. Liota kinoaa 8 h, huuhdo, valuta hyvin ja jätä itämään n. 12 tunniksi. Kinoaa voi idättää myös vrk:n, mutta pitää huuhdella aamuin illoin. Idättäminen makeuttaa kinoaa. Itämättömästä kinoasta ei tule hyvää maitoa. Usein kinoa itää jo liotusvaiheessa, varsinkin kesäkuumalla.

Sekoita tehosekoittimessa ainekset ja ensin vain osa vedestä tasaiseksi. Lisää loput vedestä ja sekoita.


Sinne se puuro katos, maidon alle ja sitten vattahan. Että oon täys.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Kun syöminen menee läskiksi

Varsinkin naisten tulee herkästi vertailtua omia syömisiä toisten ruokiin. Työpaikalla varmaan jokainen osaa sanoa, millaiset eväät kukin taukotilassa syövä tuo mukanaan, ja millaista vaihtelua niissä on. Kuka tuo tekemänsä salaatin, kuka tyrkkää eineksen mikroon. Ja ruoasta puhutaan usein. Tämän tietäen on kiusaus tuoda töihin pienet eväät, varsinkin jos toivoo laihtuvansa. Mielellään näyttää toisille, että näin pieniruokainen olen, ja syön paljon kasviksia.



Jos päivän menee läpi pienillä eväillä, alkuillasta tai viimeistään tv:n edessä on herkästi tarve ottaa takaisin eli syödä paljon, vielä senkin jälkeen kun on jo kylläinen. Tekee mieli ahtaa sisään helpposyöntistä mössöruokaa kuten leipää ja muita leivonnaisia, pastaa, juustoja, karkkia. Suklaata.


Hiilihapotkin tuntuvat suussa mukavalta joten siideriä, kokista. Illatkin pimenevät, ja jos illat ovat rauhallista aikaa ja vapaita velvollisuuksista, herkuttelusta tulee oma hetki, oma aika. Ruoka hellii aina, jos hellyyttä ja arvostusta ei muuten aina riittävästi saa. Nyt vielä syön näitä, ensi viikolla aloitan ryhtiliikkeen. Siihen on vielä hyvää aikaa.

Ryhtiliike, ääh

Mediassa on paljon haastatteluja ja artikkeleita siitä, miten se ryhtiliike on tehty. Nyt syön ruokaa, joka on minulle hyväksi. En ole nälässä. Energiaa riittää ja koko vaatevarasto meni uusiksi kun vanhat vaatteet roikkuivat päällä.

(Olen aloittanut uuden blogin http://tuumaajatuunaa.blogspot.fi/2014/09/miesten-pikkutakista-naiselle-syysjakku.html ja vinkkaan, että vaatteita voi helposti pienentääkin.)

Sen sijaan ratkeamisista saa lukea lähinnä vain keskustelupalstoilla ja vertaistukisivustoilla. Kyllähän lehtien haastattelujen onnistujatkin niistä kertoivat, mutta artikkelin nykyhetki kuvataan onnistumisen harjalla. Tv:n ankarissa laihtumisrupeamissa ohjelman loppuun asti menestyksellisesti kulkeneet sanovat: "Olen vasta matkalla, ja tästä tie jatkuu vain ylöspäin." Kuinkahan paljon mahtaakaan olla niitä, joiden kanssa tv-ohjelman kuvaaminen täytyy keskeyttää, koska laihduttaja ei jaksanutkaan jatkaa?

Suuri osa meistä löytää itsensä ääripäiden välistä. Voi olla pitkiä tasaisia hyviä jaksoja, jolloin on tyytyväinen moniin hyviin ruokatottumuksiinsa., eivätkä satunnaiset repsahdukset johda kierteeseen. Toisilla taas on mielessä harva se päivä ajatus, että vielä minä tästä. Ajatus voi olla realistinen, jos on aiemminkin innostunut tekemään ruokaremontin, pienen tai ison. Tai miete on pelkkä itsensä lohdutus: joskus sitten mutta nyt jatkan tässä edelleen, näillä mennään. Varmuuden vuoksi lohdutetaan itseä riittävän isolla aikomuksella: jätän pois leivän ja kaiken sokerin ja laihdutan 20 kiloa.

Ryhdistäytyminen on vaikeaa. Siinä on ajatuksena jotain, mitä meille sanottiin jo lapsena. Olemme tehneet jotain pahaa, tai sitten emme ole tehneet mitä pitäisi ja olemme laiskotelleet. Tee käännös, kokoa itsesi, ole toisenlainen, reipas, aktiivinen. Sellaisena me sinusta pidämme enemmän. Sellaisena me osoitamme sinulle hyväksyntää. Ryhdistäytymisvaatimuksessa eteemme asetetaan se ikävä asia, jota olemme tehneet tähän asti ja nytkin teemme. Meidän pitäisi nähdä tilamme, hävetä ja tehdä täyskäännös. Emme edes tarvitse ketään toista moittimaan itseämme. Osaamme tehdä sen ihan itse. Muuttumispyrkimykset ovat ankeita näistä lähtökohdista.

Teen yhden asian

Ruokatottumusten muutos, haluaapa sitten jättää liian leivän puputtamisen, harventaa jokapäiväistä namien syöntiä tai sitten lisätä reippaasti kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiä ja tehdä niistä uusia mieliruokia, täytyisi lähteä myönteisestä mielestä. Etsin sellaisia ruokia, joista pidän. Opettelen syömään uusia vihanneksia. Pyrin tekemään ruoanlaitosta niin sujuvaa, että ajan mittaan se käy ilman kummempia ponnistuksia ja on osa tavallista päivän kulkua. Teen asioita johdonmukaisesti, joka päivä, mutta sen kokoisina, että en kyllästy tai näänny tekemiseen ja suunnitteluun. Olen tyytyväinen siihen, että tänään kokeilin ensimmäistä kertaa pihlajanmarjaa mangon kanssa ja tykkäsin. Perhekin maistoi. Tein puuron ja huomasin, että hirssiä oli liikaa minun makuuni. Tästä lähin osaan pienentää sen osuutta. Kukkakaalin kanssa maistuvat hyvältä monenlaiset siemen- ja pähkinäkastikkeet. Linkoan aamulla ison mehun ja töissä aamupäiväkahvin sijasta syönkin tuorepuuroaamiaisen ja jaksan hyvin. Ja niin edelleen. Olen tyytyväinen, onnistun tässä!

Hyväksyn aaltoliikkeen

Ei meillä terveysruokaopettajillakaan - ainakaan minulla - ole jatkuvasti samanlainen ruokavalio. Tykkään kyllä rutiineista, esim. päivittäisestä isosta raakapuurostani, jonka aineksia vaihtelen. Välillä syön samanlaista puuroa pidemmänkin aikaa. On kausia, jolloin en halua syödä raakakrakkereita, mutta voi pojat, pehmeä tuore leipä maistuu. Leivässä on paljon tärkkelystä, tärkkelys on sokeria, ja sokeri väsyttää minua. Eikä yksi pala leipää kerralla riitä. Joten joudun kamppailemaan vapautuakseni leivänsyöntiputkesta, vaikka en leipää päivittäin syökään. Viimeksi keksin ratkaisuksi itse tehdyn gluteenittoman näkkileivän, jonka paistan uunissa. Raakailijana oleminen tarkoittaa, että vähintään 75% syödyn ruoan painosta on raakaruokaa. Siinä saan hyvin käytettyä hirssiä, josta en raakaruoassa oikein pidä. Pureskelen herkullista hirssi-kinoa-kaura-mehulingonkuitu-siemennäkkäriäni niin, että pää tärisee, enkä kaipaa kaupan leipää. Erävoitto! Sen jälkeen huomaan, että en kaipaakaan näkkäriä, kunhan syön suuren salaatin, jossa on runsaasti kaalia. Pureskeleminen rauhoittaa ja tekee tyytyväisen olon, minulle ainakin.

Monelle auttaa, että asioita voi pohtia porukalla, ja jostain pitäisi saada välillä uutta inspiraatiota, motivaation vahvistusta. Kaksi vuotta sitten pidin ensimmäisen ryhmävalmennuksen netissä. Pidän näitä muutaman vuodessa. Voisiko se olla sopiva muutoksen alku sinulle? Teet asioita omassa tahdissasi ja lisäät kasviksia ja uusia ruokia ruokavalioosi juuri sen verran kuin itse haluat. Matkantekoahan tämä on. Vielä tänään on mahdollisuus ilmoittautua edullisemmalla hinnalla. Huomisesta lähtien hinta on kahdeksan euroa enemmän, ja kahden viikon päästä aloitetaan. http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/08/raaka-suunta-syksyyn-ruokaremontti-2014.html Namejakin voi syödä, tietenkin. Lisäaineettomia nameja voi tehdä helposti itse. Raakamaailman namit sisältävät vitamiineja mutta eivät maistu "terveellisiltä".



Miten käyttää pihlajanmarjaa niin, että sen hienot makuvivahteett pääsevät oikeuksiinsa, mutta liika kirpeys taittuu? Sekoita tehosekoittimessa kypsä kuorittu mango pariin ruokalusikalliseen pihlajanmarjoja ja maista! Vaihtelua saa sekoittamalla mukaan vaikka nektariinin. Minusta 1/3 tl hyvää klorellaa viherlisäksi sopi maun puolesta myös hyvin.

torstai 11. syyskuuta 2014

Huipputerveellistä marja-aroniaa raakana

Lintujenkin suosima mustamarja-aronia on nyt kypsynyt IV-vyöhykkeellä. Aroniaa kasvaa monissa puistoissa ja talojen tonteilla koristeena tai pensasaitana, koska pensaan lehdissä on myöhemmin syksyllä loistavat värit. Jos eivät nämä kerrostalojen asukkaille kelpaa kerättäviksi, sopii sinun mennä korjaamaan sato talteen. Ripukat ja marjat ovat niin suuria, että yhdellä nyhtäisyllä saa kourallisen ja nopeasti ämpärillisen. Korjuukautta kestää pakkasille saakka, joten marjoja voi kerätä vähitellen. Varsinaisesti syöntimarjoja varten kasvatetaan yleensä Viking-nimistä lajiketta, mutta koristearonialajikkeet käyvät ruuaksi yhtä hyvin.


Aronian terveysvaikutuksia on tutkittu tieteellisesti, ja sitä pidetään kansainvälisesti supermarjana. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kuopion yliopiston yhteistyö tuotti jo v. 2006 maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen tietokannan kasvien fenoliyhdisteistä. Aronia sisälsi yhdisteitä eniten. Ruusunmarja ja mustikka tulevat seuraavina, mutta niitä on runsaasti monissa muissakin marjoissamme: mustaherukassa, juolukassa, puolukassa, variksenmarjassa, pihlajanmarjassa, karpalossa, lakassa, vadelmassa ja mansikassa.Tutkimus on jatkunut, ja tänään oli juttu Hesarissa (tiede B9) pihlajanmarjoista, ja samalla mainitaan marja-aronia. Kuopion Yliopisto ja Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus tutkivat 150 kasvikunnan tuottetta polyfenolien suhteen. Kahdenkymmenen parhaan joukossa oli 16 marjaa.

Kasveissa fenoliyhdisteet toimivat puolustusmekanismeina. Fenoliyhdisteet ovat antioksidantteja, jotka suojaavat elimistöä hapettumiselta ja sitä kautta monilta sairauksilta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta. Fenoliyhdisteet myös estävät kolesterolin hapettumisen ja muuttumisen muotoon, jossa kolesteroli pääsee kerääntymään verisuonten seinämiin. Fenoliyhdisteiden arvellaan myös hidastava syöpäsolujen kasvua ja hillitsevän tulehdus- ja allergiareaktioita sekä bakteerien ja virusten muodostumista.

Aroniasta tehdään terveysjuomaa ja puristeita myyntiin, mutta parhaat ravinto- ja suoja-aineet saat, kun syöt marjoja tuoreeltaan ja säilöt niitä itse. Kovin moni ei marjaan vielä ole mieltynyt, mutta makua voi kouluttaa. Meillä kaikilla varmaan on niitä ruoka-aineita tai ruokia, joista emme ensisyömisellä ole pitäneet. Joistakin on tullut herkkuja. Paprikaa ja oliiveja syön nykyään mielelläni, vaikka en lapsena ensiksi niistä tykännyt. Aroniamarja oli aluksi sellainen kokemus, että jo muutaman marjan maku yli puolen litran pehmiksissä tuli ikävästi läpi. Koirani söisi niitä suoraan puskista miten paljon hyvänsä, mitä tietenkin täytyy rajoittaa.

Aronia on mehukas mehustettava tuoreeltaan. Sen tanniinit tuntuvat imevän kaiken kosteuden suusta mutta samalla lisäävät syljeneritystä, mikä on ruoansulatukselle hyväksi. Aronia laskee voimakkaasti verenpainetta, joten aroniaa ei pidä juoda paljon kerralla. Minun piti tietenkin kokeilla tämäkin juttu. Verenpaineeni on hyvä, ja lasillisesta aroniamehua tyhjään vatsaan tuli joksikin aikaa huono olo. Aroniasta tulee hyvää mehua omenan kanssa sekoitettuna. Pistän sitä kuitenkin nyt satokautena melkein mehuun kuin mehuun.





Kuukelsin aroniaa muutama vuosi sitten ja englanniksi löytyi runsaasti tekstejä. Mainittiin mm. että aronia
- sisältää valtavasti antioksidantteja, enemmän kuin useimmat muut marjat. Tässä yhteydessä aroniasta käytetään jopa superlatiivia
- alentaa verenpainetta
- parantaa kolesterolia ja näin auttaa sydäntä ja verisuonia
- vähentää tulehdusta mm. astmassa, reumassa ja rauhoittaa ärtynyttä suolta
- sisältää valtavasti flavonoideja, on puhdistava ja voi olla parantamassa useita syöpälajeja
- hoitaa virtsatiehyitä
- parantaa verenkiertoa
- tappaa joitakin vahingollisia bakteereja ja viruksia
- parantaa muistia
- auttaa ruuansulatusta
- parantaa immuniteettia
- lievittää flunssan oireita
- Amerikan intiaanit uskoivat sen syömisen nostattavan lempeä

Satakunnan tyrniseuran sivustolla www.satakunnantyrniseura.fi   kerrotaan, että marja-aronia sisältää beetakaroteenia, B1-, B2-, B6-vitamiineja, C-, E- ja K-vitamiinia, anthosyanideja, polyfenoleja, kvinikhappoa, booria, jodia, kuparia, mangaania, magnesiumia, molybdeeniä ja rautaa.
Antioksidanttinen aktiviteetti puristusjätteessä oli suurempi kuin koko marjassa ja suurempi kuin mehussa.

Tyrniseuran sivuilla suositeltiin kuivattamaan mehun puristuskuitu, ja näin olen tehnytkin. Seura neuvoo myös, että puristuskuitu on hyvää vispipuuron ainesta. Alkoholin ystävät voivat tehdä siitä kuulemma hyvää punaviiniä. Venäjällä kuivatuista marjoista on valmistettu teetä.




Käytän aroniaa niin, että juon osan, kuivatan kuivurissa osan kuidusta ja pakastan kokonaisina osan. Lisään aroniaa hedelmä- ja marjamikseihin. Sekoitan marjoja myös banaanien ja omenien kanssa tehosekoittimessa massaksi, levitän leivinpaperilla päällystetyille ritilöille ja kuivatan nahkamaiseksi namiksi. Käärin rullalle ja syön. Hellattoman kokin raa'assa namikirjassani on näitä hedelmärullaohjeita enemmänkin.

Aroniaa suositellaan juomaan terveysteenä. Teen teetä mehustuksen puristusjätteestä, tuoreena tai kuivattuna kuten yläkuvassa. Teetä täytyy keitellä 15 min, muuten siihen ei tule makua. Yhdistänkin aroniaan mielelläni pakuria, yrttejä sekä muita mausteita. Aroniatee maistuu melko samalta kuin ruusunmarja- ja malvatee.




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pihlajanmarjoja tuoremehuihin

Monia puutarhamarjoja sekä mustikoita syö mielellään siltäänkin, mutta jotkin kirpeät marjat kaipaavat lempeyttäviä aineksia seurakseen. Nyt saa pihlajanmarjoja ja aronioita vaikka lähipuistosta, ellei se ole kovin liikennesaasteisella  alueella. Kannattaa varmistaa kaupungilta, etteivät puistotyöntekijät myrkytä puita ja pensaita.

Kaikkia marjoja tai hedelmiä ei kannata mehupuristimeen tai -linkoon panna, koska kuituastiaan jäisi surullisen suuri osa ruokaa. Eli esim. mansikoita, vadelmia, kiivejä, päärynöitä, persikoita, nektariineja ja päärynöitä en pistäisi. Olen kyllä joskus nähnyt käsittämättömän mehureseptin, jossa linkoon on työnnetty jopa avokado! Myös eräs valmennettavani ja kurssilaiseni sanoi panneensa linkoon aamumehunsa seuraksi muutaman kuivatun viikunan ja saaneen niistä mehuun hyvää makua. Itse en ole kuivahedelmiä mehutuksessa käyttänyt.

Pihlajanmarjoja kannattaa maistella eri puista, jos valinnanvaraa on. Jotkin ovat mehukkaita ja aromikkaita, toiset kuivempia. Eilen huomasin, että lakanalla muutaman päivän kuivuneet pihlajanmarjat eivät enää olleet koiraltani turvassa, sillä aterian jälkeen se meni nuuhkimaan marjoja ja valikoi sieltä muutaman yksitellen suuhunsa. Edellinenkin koirani tykkäsi niistä. Se poimi niitä maasta ja pureskeli kuono rutussa ja silmät sikkaralla.

Varastointimarjoiksi pihlajanmarjoja kannattaa poimia ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin maku on parempi, mutta koiran kanssa käyn päivittäin puistossa, josta kourin marjoja taskuihini päivän tarpeeksi. Ruusunmarjoja myös. Kun niitä kerran riittää, pistän niitä moneen ruokaan. Ja mehuhan on ruokaa sekin.

Jo väristä voi päätellä, että pihlajanmarjassa on valtavasti karoteenia. Se on hyvä C-vitamiinin- ja kuidunlähde, ja se sisältää useita mineraalejakin merkittäviä määriä. Useista marjoista saa terveyttä suojaavia flavonoideja, niin pihlajanmarjastakin.

Useimmiten teen aamumehuni yhtenä satsina, mutta joskus on kiva tehdä eri makuja, kuten tänään. Totuttelen vähempisokeriseen ruokaan, ja nämä mehut eivät ole erityisen makeita. Voit halutessasi lisätä makeutta porkkanasta tai makeista omenoista. Tässä vain vinkkejä, tee itsellesi mieluisia sekoituksia. Yleensä lisään mehuihini vihreää joko tuoreena tai jauheena (spirulina, klorella, nokkonen, kelp). Tummaan mehuun lisäsin sitä tällä kertaa, koska se ei vaikuttanut väriin.


Vihreässä mehussa on kurkku, pala parsakaalia, kotimaisia omenoita ja peukalonpäämitta tuoretta inkivääriä. Kurkku ja kesäkurpitsa ovat hyviä maun miedontajia, mutta eivät anna makeutta. Parsakaalia panin ehkä kolmanneksen omenien määrästä. Kaaleja kannattaa lisätä mehuihin vain varovasti, koska ne kitkeröittävät mehua helposti. Raikas janon vievä juoma varmasti.

Punaisessa mehussa on kurkkua, kotimaisia omenoita, pihlajanmarjoja ja mustikoita. Mustikat alkavat olla metsässä nyt vetisiä ja aiempaa mauttomampia, joten käytän niitä mieluiten mehuun. Vanhempani eivät pysy pitkiä aikoja poissa metsästä, jos siellä suinkin on jotain kerättävää. Siispä saan mustikoita aina vain. Pihlajanmarjojen annostuksessa kannattaa olla varovainen. Puolen litran mehuun panin ehkä desilitran marjoja. Jos makeutta on enemmän, voi marjojakin lisätä enemmän. Maku oli hyvin marjaisa. Aronia olisi sopinut joukkoon tai vaikka mustikan sijaan. Aroniat alkavat olla kypsiä täällä IV vyöhykkeellä ja niiden poimintakausi on pitkä.

Oranssissa mehussa on kotimaisia omenoita, pihlajanmarjoja ja porkkanoita. Omenat eivät olleet kovin makeita, joten porkkanat olivat hyvä lisä. Appelsiini olisi sopinut joukkoon hyvin. Erilaiset melonilajikkeet olisivat tehneet tästä jo juhlamehun. Pidin tästä mehusta eniten, koska en ole pitkään aikaan tällaista maistanut.

Kun pääsee itse puristamiensa oikeasti tuoreiden aamumehujen makuun, haluaa mehusta nauttia usein. Moni valmennettavani on sanonut, että aamukahvi on jäänyt kuppiin parin hörpyn jälkeen, ja aikaa myöten kokonaan pois! Tällä en tarkoita sanoa, että kahvi pitäisi jättää kokonaan pois, jos siitä kovasti nauttii.

Ilmoittautuminen muutaman kerran vuodessa pitämääni netissä tapahtuvaan ryhmävalmennukseen on käynnissä ja alkaa 26.9. Jos raakaravinto ja hyvä olo kiinnostavat, käy lukemassa ihmisten kertomuksia raa'an ja elävän ravinnon vaikutuksista omassa elämässään. Jos vaikutuit, liity pian porukkaan.
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/08/raaka-suunta-syksyyn-ruokaremontti-2014.html


maanantai 8. syyskuuta 2014

Pumppapai eli kurpitsatorttu

Jos haluaisit syödä kakkutaikinalla päällystettyä piparitaikinaa, tämä voisi olla sopivaa kokeiltavaa. En ollut tätä aiemmin koskaan elämässäni maistanut kurpitsatorttua, ja olin luullut, että se on suolainen. Sitten luin resepteistä, että tarvitaan ainakin jotain keltaista kurpitsaa ja piparimausteita.Tässä olen käyttänyt pallokurpitsaa. Torttu ei ole iso mutta on hyvin täyttävää ja makeaa. Kurpitsan siemeniä ei tarvitse poistaa. Kurpitsaa ei myöskään tarvitse kuoria, ellei kyseessä ole jokin hyvin pieni lajike, josta suuri osa on kuorta. Koristeena on persimoninviipale.


Mausta hieman kokeillen ja maistellen, piparin maku mielessä.

Pohja

3 dl kuiviltaan tehosekoittimessa jauhettua auringonkukansiementä tai mantelia tai valmista mantelijauhoa (ei karppaajille tehtyä erityisen kuituista jauhoa)
2 dl rusinoita
3/4 dl kookosjauhoa
1 dl kookoshiutaleita tai manteli- tai jotain pähkinärouhetta (ei maapähkinää)
1 tl vaniljajauhetta
1½ tl kanelia
½ tl inkivääriä
½ tl neilikkaa
1½ tl kardemummaa
pari hyppysellistä hyvää suolaa, esim. ruususuolaa
3/4 - 1 dl vettä

Ainekset rouhetta lukuun ottamatta monitoimikoneeseen ja menoksi. Lopuksi lisää rouhe ja sekoita vielä hieman, mutta jätä rouhe rouheiseksi. Jos ei ole monitoimikonetta, käytä rusinoiden sijasta viikunoita tai taateleita. Leikkele ne silloin mahdollisimman pieneksi silpuksi ja vaivaa ainekset taikinaksi käsin.

Ripottele isolle tarjoilulautaselle pari rkl kookoshiutaleita tai siemen-/mantelijauhetta korppujauhoiksi. Painele torttutaikina torttupohjaksi irtopohjavuoan sisälle. Ilman irtopohjavuokaakin pärjätään. Muotoile silloin käsin torttuun kohoreunat ja tee täyte yksinkertaisesta reseptistä. Jos käytät irtopohjavuokaa, voit tehdä täytteen kaksinkertaisesta reseptistä, saat paksumman tortun.

Täyte

5 dl keltaista kurpitsaa kuutioituna
2 dl taateleita, poista mahdolliset kivet
1 rkl psylliumia, hyydyttää päällystää. Löytyy marketin leivontaosastolta ja kenties gluteenittomaltakin puolelta pikkupurkissa. Psyllium on ratamojauhetta.
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
½ tl neilikkaa
1/4 tl muskottipähkinää
1 tl vaniljajauhetta
½ dl vettä

Sekoita ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi. Levitä se tortulle. Jos teet ilman vuokaa, odota varttitunti,
että massa hieman hyytyy.




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ruusunmarjaa tuoreeltaan

Moni ei ole tullut ajatelleeksi, että ruusunmarjaa eli -kiulukkaa voi hyvin syödä raakana. Sehän ei ole edes hapokas vaan hyvin makea ja mieto. Lapsena söin kaverin kodin pensasaitana kasvavan ruusupensaston hedelmiä järsimällä hedelmälihan siementen ympäriltä.

Hedelmämaailmassa ruusunmarja muistuttaa sharonia eli kakia eli persimonia, värinsäkin puolesta. Tehosekoittimessa molemmista tulee valmista vanukasta. Ruusunmarja ei kuitenkaan ole persimonin lailla mehukas.

Miksiköhän ruusunmarjoja hyödynnetään niin vähän? Se on helppo ja nopea poimia seisaaltaan eikä tarvitse mennä öttien syötäväksi metsään. Itse poimin kiulukoita läheisestä puistosta. Olin kysynyt kaupungin eräältä puutarhurilta, myrkytetäänkö puiston kasveja, kuten joidenkin kaupunkien puistoalueilla tehdään. Ilokseni hän sanoi, että ainoastaan joidenkin pylväiden ympärille on pantu myrkkyä, ja sen näkee ruskeana renkaana pylvään ympärillä. Hän vakuutti, että voin turvallisesti poimia ruusun- ja pihlajanmarjoja!

Marjat kypsyvät vähän eri aikoihin, joten on hyvä ennen poimintaa kääntää marjaa ja katsoa, onko toinenkin puoli marjasta punehtunut. Marjat on hyvä poimia, kun ne ovat jo punaisia tai punaoranssisia mutta eivät vielä pehmeitä. Kovina ne on helpompi käsitellä, ja silloin olet yleensä ehtinyt apajalle ennen toukkaa.
Jätin loput vielä puskiin saamaan enemmän väriä. Pihlajanmarjoja olen myös kerännyt käyttömarjaksi, mutta varastoon kerään myöhemmin, kun on ollut pihlajanmarjan makua parantavia yöpakkasia.


Ruusunmarjassa on C-vitamiinia enemmän kuin missään muussa ruoka-aineessa, ja mustaherukankin se päihittää reippaasti. Väristäkin voi päätellä, että siinä on myös paljon karotenoideja, etenkin beetakaroteenia ja lykopeenia. Marjaa syömällä saa hyvin myös E-vitamiinia, folaatteja, magnesiumia ja kaliumia.

Marja on täynnä isoja siemeniä. Jotkut kuivattavat marjoja ja poistavat siemenet vasta sen jälkeen. Itse halkaisen marjan ja kaivan siemenet pikkulusikalla pois. Ruusunmarja on superruoka, koska sen ravintoarvo on niin suuri, että sitä muihin ruokiin lisäämällä saa ruoan ravintoarvot nousemaan.

Kuivatusta ruusunmarjasta saa liottamalla ja tehosekoittamalla samanlaista vanukasta kuin tuoreestakin. Jos työlääntyy marjojen perkaamiseen, voi ostaa kuivattuja marjoja tai marjajauhetta.

Seuraavassa puurossa - ja yleensäkin - käytän kanelina ceyloninkanelia eli aitokanelia. Tavallinen marketin ei-luomu kaneli, joka on kassiakanelia, sisältää aitokanelia enemmän kumariinia, joka on maksalle haitallinen.

Olen vähentänyt sokereiden käyttöä omassa ruoassani ja opetuksessani, joten aiemman tapani mukaan en kuori enää ruokiin banaania toisensa jälkeen. Voit tietenkin tehdä makeampaa puuroa ja kiisseliä jos haluat. Kiisseli tulee varmasti hyvää vadelmien sijaan myös mansikoista. Voit myös käyttää enemmän ruusunmarjoja jos haluat makeampaa.

 

Siemenpuuro ruusunmarja-vadelmakiisselillä

puuro
2 rkl pellavansiemeniä
2 rkl chiansiemeniä
1½ dl vettä
½ banaania
hieman vaniljaa
hyppysellinen ceyloninkanelia
(ripaus hyvää suolaa)

Sekoita siemenet veteen ja anna liota 20 min. Sekoita ainekset keskenään. Kanelin voi myös ripotella valmiin puuron päälle.

kiisseli
iso mukillinen perattuja ruusunmarjoja
n. 1 dl vadelmia 
vaniljaa
vettä sen verran kuin tehosekoitin vaatii

Sekoita ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa.