torstai 29. toukokuuta 2014

Raakakakun aa pee see ja raparperikakku

 Eilen tekemäni raparperikakun pee-kohta eli peällys on vielä vähän kehittelyssä, mutta ihan hyvä kakku tuli kuitenkin. Tänään oli tarkoitus tehdä se parempi ja hienompi versio, mutta keskustaan päästyäni näytti autiolta. Soitto isälle selvitti, että joku oli pistänyt tähän helatorstain ja kaupat kiinni. En siis saanut ruoka-ainetäydennystä. Mennään eilisellä kakulla.

Netti pursuaa raakakakkureseptejä. Aina ei kaikkia aineksia ole talossa kun alkaa kakuttaa. Kakku syntyy tietyillä perusperiaatteilla. Näillä neuvoilla voit tehdä raakakakun tai raakatortun ja vaihdella aineksia. Ja jos kaikesta huolimatta - usein kärsimättömyydestä - kakku lenahtaa, sen osaset voi vielä kaapia hienoiksi annoksiksi pieniin paperivuokiin tai juomalaseihin ja tarjota lasileivoksina tai kuppikakkuina. Tai jos olet juuri tehnyt kakun, eikä se ole vielä ehtinyt jähmettyä kun ylpeänä otat sen tarjolle ja poistat muotin, siitä tulee hyvä ohjelmanumero.


Jos on vähän epävarma, onko kakku jo jähmettynyt tai onko siinä jähmettäviä aineksia alun alkaenkaan tarpeeksi, kannattaa vuoan poistoon ottaa viereen kamera. Jos kakku alkaa näyttää olevan elävä (muutenkin kuin elävän ravinnon merkityksessä) ja alkaa liikehtiä, ehtii nopein kuvaaja näpsäistä kuvan vielä koossa olevasta kakusta. Sitä voi sitten netissä ylpeänä esitellä. Tässä kuvassa huusin: "Ota äkkiä kuva! Ota äkkiä kuva!" mutta kakun sijasta jähmettyikin kuvaaja, ja liian patistuksen seurauksena järkkäri räpsähti vasta, kun lautasella oli sienikakku. Tosin ei sponge cake. Jossain tuolla lakkapäällyksen ja mantelikerman alla piileskelee kakkupohjakin.

Jos on epävarma, jähmeneekö kakku ollenkaan, pistä se pakastimeen tunniksi-pariksi. Eiköhän kohmetu!

Toisinaan taas kakku pysyy kuosissaan ja korkeana, koristelu vain ei ilmestynyt kakun päälle yhtä säkenöivänä ilmestyksenä kuin mitä se oli ollut kakkukokin päässä. Uudenvuodenkakun ilotulitus tummalla taivaalla ei toistunut ihan autenttisena. Tilakin loppui kesken.


Välikerros ananaslohkareineenkaan ei näyttänyt ihan siltä kuin oli tarkoitus. Kymppi koulun kuvaamataidossa ei näemmä kerro paljon... Mikään kakun koristelija en ole, jos esteetikko muutenkaan. Lapsena koristelin äidin tekemiä täytekakkuja hänen pyynnöstään, mutta ainoana intressinäni oli latoa kakulle mahdollisimman paljon karkkia ja päästä syömään sitä.

Vieläkö kannattaa jatkaa lukemista tällaisten esittelyjen jälkeen :o)

Yksinkertaisessa raakakakussa on pohja ja päällys sekä mahdolliset koristeet ja kuorrutukset. Erilaisia kerroksia voi pohjan päälle tehdä useitakin.

Kakkupohja

Kakkupohjaan käytetään yleensä yhtä tai useampaa näistä kahdesta raaka-aineryhmästä:
1) kuiva-aines eli siemenet, pähkinät, mantelit
2) kuivahedelmät
Lisäksi mausteita. Pähkinöistä käyvät mitkä tahansa, mutta maapähkinöitä en suosittele. Manteli on aina hyvä aines, ja auringonkukansiemenet myös, näin helppoina vaihtoehtoina. Kuivahedelmistä käytetään yleisimmin taateleita, koska se on neutraalein tai karkkimaisin makeuttaja. Rakenteeltaan oikein hyviä ovat myös viikunat. Vähän kuivempia aineksia ovat taas aprikoosit ja rusinat.

Ilman reseptiä voi hyvin tehdä kakkupohjan. Hyvä ainesten suhde on suunnilleen 1 osa kuivahedelmiä, 2 osaa pähkinä-manteli-siementä. Jenkkiläisissä resepteissä on usein yhtä paljon molempia, mutta he tykkäävätkin pääosin makeammasta kuin me. Aineksia voi taikinaa tehdessä lisäillä kun raakakakusta on kyse. Yksinkertaisimmin ainekset voi pistää kokonaisina monitoimikoneeseen (ei tehosekoittimeen). Lisäksi mausteita kuten esim. kanelia, inkivääriä, kardemummaa, vaniljaa, sitruksen kuorta. Lisäksi hieman suolaa. Annetaan koneen rouhia ainekset sekaisin, kunnes tuloksena on seos, jossa osaset eivät enää ole palasina vaan rouheena tai massa on niin sileää kuin haluaa. Tehdään maku- ja rakennetesti ja lisäillään tarpeen mukaan aineksia.

Päällys

Päällyksen määrästä riippuu, syödäänkö teillä kohta torttua vai kakkua. Tortusta olisi helpompi aloittaa, ei ainakaan tapahdu sortumista.

Jos raakakakkua vertaa uunikakkuun, paksu jähmeä raakapäällys muistuttaa juustokakun juusto-osaa. Jos taas päällyksestä tekee ohuempaa eli lisää siihen enemmän vettä, se muistuttaa kermavaahtoa. Päällys tehdään useimmiten mantelista tai cashewpähkinästä, ja lisätään siihen maku hedelmistä, marjoista ja mausteista. Päällyksessä käytän makeutteena kuivahedelmiä, steviaa ja/tai vaahterasiirappia. Kuivahedelmät luonnollisesti vaikuttavat päällyksen väriin. Ne myös paksuntavat eli jähmeyttävät päällystä.

Jos tehdään torttu, torttupohja painellaan tarjoilulautaselle n. sentin paksuiseksi. Sille levitetään 1-1½ cm:n paksuinen päällys eli sen paksuinen, että se pysyy torttupohjan päällä eikä lähde valumaan.

Jos tehdään kakku, päällyksen jähmettymistä on hyvä tukea esim. psylliumilla (ratamonsiemenistä tehty kuituaines, jota saa marketin leivontaosastolta), irlanninsammaleella (Irish moss), chiansiemenillä, kaakaovoilla tai raakakookosöljyllä. Jos näitä tukiaineksia ei käytä, manteli- tai cashewkermasta täytyy tehdä hyvin paksu tai kermaan täytyy lisätä riittävästi kuivahedelmiä. Tukiainesten ansiosta päällyksestä voi siis tehdä keveämmän ja vähärasvaisemman. Olisi hyvä, että kakun voisi tehdä tarjoamista edeltävänä päivänä. Silloin kakku on varmasti jähmettynyt. Lisäksi maku ja mehevyys paranevat huomattavasti; kakku kakkuuntuu ihanaksi. Muutama tunti kuitenkin riittää jähmettämään kakun, kunhan aineksia on sopivassa suhteessa. Liikaa ei hyydyttäviä aineksia kannata käyttää, koska rakenteesta voi tulla kumimainen tai muuten erikoinen, tai rasvaa käytettäessä rasvan maku voi tulla läpi.

Välikerros eli, hmmm... hillo

...tai jotain muuta. Raakakakun kermaa tai juustokakun juustoa muistuttava päällykerros on yleensä kakun paksuin osa. Jos se on miedon makuinen, on kakussa mukava olla kirpakka hedelmäinen tai marjainen välikerros. Se voi olla yksinkertaisesti kerros hedelmäviipaleita tai marjoja. Tai niitä voi olla päällyksessä sekaisin palasina ilman välikerrosta. Meneepä arkkitehtoniseksi...

Sinä sanot: "Eikö nyt jo tehtäisi se kakku!"
No tässähän se. Kerron myös, miten päällyksestä tulee vähemmän sementtisen näköinen kuin kuvassa on. Psylliumin annostelun kanssa vielä pientä harjoittelua, ja ADD-oireiston kanssa elämisessä on eduksi, jos ei satu sairastamaan vielä perfektionismiakin. Nämä kaksi yhdessä olisivat aika tuhoksi.

Kakun pohja näyttää paksulta, mutta se on optinen harha. Pohja on vajaan sentin paksuinen, mutta reunat nousevat ylös ja pitävät sisällään hillon ja osan kermasta eli päällyksestä.

Raparperikakku

Tämä kakku on hapokas ja siis vähän vähemmän makea kuin raakakut yleensä. Itse en tykkää kovin makeasta. Tein pienen kakun eli käytin kakkumuottina muovista jäätelörasiaa, josta leikkasin pohjan pois. Halkaisija n. 13 cm. Voit tietenkin tehdä isomman kakun ja lisätä aineksia sen mukaan.

POHJA
Kuten alussa kerroin, kakkupohjan voit soveltaa siitä mitä sinulla käytössä on. Voit siis laskea yhteen kuiva-ainesten dl-määrän ja kuivahedelmien dl-määrän ja tehdä pohjan vaikkapa auringonkukansiemenistä ja taateleista.

Pieni mutta: monitoimikoneen teräosa oli unohtunut mökille. Koska jouduin tekemään pohjan ilman konetta, käytin tuoretaateleita kuivahedelmien sijaan. Tuoretaatelit ovat hieman kuivahedelmiä vesipitoisempia, joten niitä tarvittiin vähemmän kuin normaalisti. Minulla oli valmiiksi jauhettuja manteleita ja muita jauheita, ja pystyin sekoittamaan taikinan käsin kulhossa. Hyvä juttu sekin!

Sinun ei kuitenkaan tarvitse miettiä, mikä määrä kuivahedelmiä vastaisi tuoretaateleita. Lasket vain yhteen kuiva-aineiden dl-määrä ja pistä puolet siitä kuivahedelmiä. Tai käytä tuoretaateleita kuten ohjeessa.

4 dl manteleita tai mantelijauhoa
½ dl kookosjauhoa
2 dl tuoreita taateleita tai 2½ dl kuivataateleita
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
1/3 tl hyvää suolaa

Jauha kuivat mantelit kuivassa tehosekoittimessa. Mantelijauhoa saa ostaa vajaan kilon pusseissa. Älä osta mitään erikoiskuituista karppijauhoa.
Poista taateleista kivet.
Yhdistä ainekset ja sekoita niistä rouheinen taikina monitoimikoneessa. Tai jos käytät tuoretaateleita, voit myös sekoittaa pohjan huolellisesti käsin.
Aseta kakkumuotti tarjoiluastialle ja ripottele muotin sisälle tarjoiluastialle 3 rkl mantelijauhoa "korppujauhoiksi". Kookoshiutaleet ovat vielä parempia tarttuman ehkäisijöitä. Tai käytä irtopohjavuokaa. Painele sormin taikina paikalleen ja muovaile siitä myös n. 1½ cm:n korkuiset reunat. Ne pitävät hillon paikallaan.

RAPARPERIHILLO
4 dl raparperipaloja
6 viikunaa
1 rkl chiansiemeniä

Jos ei ole chiansiemeniä mutta on psylliumia, lisää psylliumia, arvioisin sopivaksi määräksi 1/4 tl.
Poista viikunoista kova kanta. Ainekset hienontuisivat hyvin monitoimikoneessa. Minulla oli käytössä pienempi käsikäyttöinen Tuppervaaran haketin (en muista sen nimeä), joka pystyi pilkkomaan ainekset 3 erässä eli puolitäytenä. Jos sinulla ei ole minkäänlaista leikkuria, pilko raparperi terävällä veitsellä mahdollisimman pieneksi hakkelukseksi viikunan kanssa. Lisää chiansiemenet. Maista onko sopivan kirpeää tai makeaa, sillä voit säätää makua. Anna chiansiementen hyydyttävän vaikutuksen vaikuttaa ja tee päällys.

PÄÄLLYS
Tätä olisin vielä halunnut tuunata. Psylliumin sijasta päällyksen voisi jähmetyttää myös parilla ruokalusikallisella kookosöljyä. Jos haluat hieman hapokkaan päällyksen kuten minä, pistä siihen ohjeen mukaan raparperia. Jos haluat vain makean päällyksen, jätä raparperi pois. Makeute kuitenkin vaikuttaa lopputulokseen eli:
Käytin makeutteena pelkästään steviaa ja kiivejä. Ehkä herkullisempaa tulee, jos stevian sijasta käyttää vaahterasiirappia. Siirappi vain ei ole raakaa ja se ON sokeria, ja halusin kokeilla pelkästään stevialla, se kun ei ole sokeria. Jos makeutat vaahterasiirapilla, käytä vettä vähemmän, koska siirappi kosteuttaa päällystä. Sitä tarvitaan muutama ruokalusikallinen makeuttamaan tällainen päällys.
Parhaan rakenteen saa, jos ehtii liottaa manteleita yön yli tai casheweita pari tuntia. Silloin tarvitaan vähemmän nestettä kerman tekemisessä ja rakenteesta tulee tasaisempi. Mut nyt ei ehtiny.
Joten tällaisen tein tällä kertaa:

3 dl manteleita jauhettuna (tai casheweita)
1½ dl vettä
2 dl raparperipaloja
2 kiiviä 
1 tl psylliumjauhetta (se ½ rkl oli liikaa, kun tuntui että kermasta voisi puhaltaa purkkapalloja)
20 tippaa steviaa
10 tippaa vaniljaa

Tein ensin tehosekoittimessa kerman jauhetuista manteleista ja vedestä. Sitten lisäsin kiivejä lukuun ottamatta muut ainekset ja sekoitin tasaiseksi. Koska kiivinsiemenet menevät helposti tehosekoittimessa rikki ja ne saattavat kitkeröittää makua, lisäsin kiivit vasta lopuksi ja pyöräytin ne sekaisin nopeasti. Maista, onko seos tarpeeksi makeaa ja vaniljaista ja tee tarvittavat lisäykset.

Nyt levitä se hillo kakkupohjalle. Sitten päällys. Jos haluaa päällyksestä pursuilevan ja epätasaisen kuten kuvassa, anna psylliumin vaikuttaa puolisen tuntia. Se hyytelöittää seosta, joka sitten asettuu epätasaisesti levitettäessä. Jos haluat tasaisen kakun, levitä hillo ensin kakulle ja ala sitten vasta tehdä päällystä. Levitä päällys hillolle heti sen valmistuttua.

Koristelin kakun kookoslastuilla ja kiivilohkoilla. Päällyksestä ei tullut vihreää kuten olin toivonut. Jos olisi tullut, niin Erkkikin näkisi, että kakun päällä myrskysi meri, ja kiivivenoset ajelehtivat vaahtopäillä.



Kellä ei hellaa helluntaina, ei kamiinaa koko kesänä, sanoi helluntaiheilani ja ekspoikaystäväni. Vielä ehtii siis.




Kerkkämehua kevätväsymykseen




Etelässä kerkkäkeräilyllä on viimeiset hetket, ennen kuin kerkät alkavat kovettua. Täällä nelosalueella taas osa kerkistä on vielä ihan lyhyitä riippuen kasvupaikasta. Kokeilin mehustaa kuusenkerkkää sellaisenaan. Ajattelin, että juon vitamiinipitoisen kirpeän shotin an sich vaikka irvistellen. Yllätyin, että se ei ollutkaan niin väkevää. Ja onhan sitä lapsena raparpereitakin syöty siltään. Tein vielä ison lasillisen ananaksen kanssa. Ananashan parantaa minkä tahansa mehun makua, ja mehusta tuli peräti herkullista. Omenan kanssa sopisi varmasti myös hyvin.

Jos kuusenkerkkäteen sanotaan poistavan kevätväsymystä - samoin tekee nokkostee - pitäisi mielestäni kolme kukkurakourallista kerkkiä sisältävän mehun saada minut pyörimään hyrränä. Mutta oma kehoni ei reagoi niin herkästi kuin joidenkin toisten. Esim. vaikutukseltaan kehoa voimakkaasti puhdistavaa orasmehua suositellaan maistettavan ensimmäisellä kerralla hyvin varovasti, lusikallisen verran. Minulle tarjottiin ensimmäinen maistiainen Englannissa raakaravintovalmentajakoulutuksessa vuosia sitten. Lasissa oli yli ½ dl, eikä siitä tullut minulle mitään tuntemuksia. Mutta vaikka "ei tunnu missään", on vahvoilla vihermehuilla kuitenkin vaikutuksensa.

Kuusi sisältää kolofonia, jolle saattaa herkistyä. Jos kolofonille tulee allergiseksi, ei voi käyttää ainakaan minkäänlaisia kuusi- ja mäntytuotteita, mukaan luettuna tärpättiä. Kerkkiä ei myöskään pidä käyttää, jos on munuaistauti tai on vain yksi munuainen tai on raskaana.

Poimi kerkkiä säästäen puuta, äläkä poimi oksan kärjessä olevaa kerkkää, jotta oksa ei haarautuisi. Kerkkiä ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa.

Kerkät tulee käyttää tai säilöä heti, jotta ne eivät menettäisi ravintoaineitaan. Pakastaminen on hyvä säilöntätapa. Kerkkiä on käytetty kansanlääkinnässä lukuisten sairauksien hoitoon kuten hengitystietulehduksiin, reumasairauksiin, hermo- ja tulehdussairauksiin ja erilaisiin vatsavaivoihin ja aineenvaihdunnan parantamiseen. Kerkissä on paljon hyvää, esim. C- ja A-vitamiinia, haihtuvaa öljyä, kamferia, flavonoideja, lignaaneja https://portal.mtt.fi/.../Luonnonraaka-aineiden%20terveysvaikutuksia%2...






keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kaali-kerkkäsalaatti

On kuusenkerkkien poiminta-aika. Kerkkiä voi syödä, kun ne vielä ovat pehmeitä. Kerkissä on paljon C-vitamiinia ja muita ravintoaineita.


 Kuuluu olevan flunssaakin liikkeellä. Kerkkäteestä saa apua oireisiin.1 rkl tuoreita kerkkiä ja mukillinen kuumaa vettä. Antaa muutama minuutti hautua.


Kerkissä on kirpeä ja melko voimakas pihkainen maku. Ne menevät kuitenkin mukavasti salaattiin. Ananas ja kaali ovat klassinen yhdistelmä. Siemenet tuovat proteiinia ja täyttävyyttä ja kuivatomaatti täyttävyyttä ja vahvaa makua. Pelkkä hapankaali on useimmin käyttämäni salaatinkastike. Kuivatomaattien sijasta tai lisäksi voisi olla tuoretomaattia, lisäksi voisi olla myös jotain raastetta, lehtivillivihanneksia, paprikaa, purjoa, omenaa ja/tai oliiveja. Ynnä mausteita. Tämmöinen tällä kertaa, ja määrät ovat noin-määriä:


1 dl muutaman tunnin lionnutta auringonkukansiementä (tai kurpitsansiementä)
iso lautasellinen pilkottua keräkaalia
n. 1½ cm:n levyinen ananaskiekko
3/4 dl hapankaalia tai muita hapankasviksia
n. 3/4 dl kerkkiä
n. ½ dl aurinkokuivattua tomaattia palasina
2 tl soijakastiketta

Sekoita soijakastike siemeniin. Marinoituvat vähän sen aikaa kun teet salaattia. Siemeniin voi lisätä myös mausteita kuten basilikaa, mustapippuria ja valkosipulia. Sitruunaa joku ehkä salaattiinsa haluaa myös.

Kerkkiä voi sekoittaa myös hedelmä-marjamikseihin. Jos sekoitat kerkkiä tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa tai muussa hakettimessa, sekoita riittävän pitkään, jotta kerkät eivät jää tikuiksi.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Raparperishake

Klassisen yhdistelmän mansikan ja raparperin joukkoon sopii myös lakritsijauhe hyvin.

Jotkut ovat huolissaan kalsiumkadosta raparperin syömisen yhteydessä. Todellisuudessa huomattavasti suurempi riski saada kalsiumpuutos ja luukato on käyttää maitotuotteita, juoda kahvia, syödä suomalaista perusruokaa, liikkua niukasti ja olla huolehtimatta mm. D-vitamiinin saannista. Niissä maissa, joissa käytetään eniten maitotuotteita - Suomi, Ruotsi, Englanti, Irlanti, Hollanti, Unkari, USA - on eniten osteoporoosia. Maissa, joissa ei käytetä maitotuotteita juuri yhtään, ei esiinny paljon osteoporoosia.



2 kuorittuina pakastettua banaania
2 dl raparperipaloja
mukillinen mansikoita
vajaa ½ dl taateleita
1 rkl chiansiemeniä liotettuna n. 1 dl:ssa vettä n. ½ h
kunnon hömpsäys kanelia
(taisi mennä 1 tl macaakin)
lisämakeutteeksi steviaa jos kaipaa
(1 tl lakritsijauhetta)

Ota pakastetut banaanit huoneenlämpöön. 
Sekoita tehosekoittimessa banaaneita lukuun ottamatta muut ainekset tasaiseksi ja kaada noin kolmannes siitä lautaselle. Jätä loput tehosekoittimeen.
Kun banaanit ovat olleet n. 10 min huoneenlämmössä ja hieman pehmenneet, paloittele ne tehosekoittimeen raparperi-mansikkamiksin sekaan.  Sekoita nopeasti suunnilleen tasaiseksi. Saatat joutua välillä pysäyttämään blenderin ja sekoittamaan seosta kaapimella, jos seos ei sekoitu tasaisesti.
Kaada seos lautaselle. Sekoita shake ja pirtelö yhteen parilla pyöräytyksellä.

Tällä hetkellä hyviä kalsiumin lähteitä saa runsaasti ilmaiseksi luonnosta. Villivihreät sisältävät kalsiumin lisäksi runsaasti muitakin mineraaleja, esim. rautaa, ja niitä kannattaa syödä nyt paljon sekä kuivattaa talven varalle. Jokainen tuntee ainakin nokkosen, maitohorsman, voikukan ja apilan. Niitä tehosekoittimeen hedelmien ja marjojen kanssa, hyvää tulee.

torstai 22. toukokuuta 2014

Kukkakaalipepu

Mitä potut, riisi ja pasta muille, sitä kukkakaali minulle. Vaikka kyllä minä pottuja ja pastaakin välillä syön. Murustettu kukkakaali pohjana voi makuja vaihdella määrättömästi. Yleensä lisään siihen yhden rasva-aineksen kuten avokadoa tai jauhettuja auringonkukan-, hampun-, seesamin- tai kurpitsansiemeniä tai liotettuja siemeniä kokonaisina. Jauheeseen voi toki lisätä vettäkin, tai mielellään silloin tehdä kastikkeen liottamalla ensin siemeniä yön yli ja tehosekoittamalla ne veden ja mausteiden kanssa kastikkeeksi. Rasvalisä antaa mukavaa suutuntumaa ja täyttävyyttä ruokaan. Lisäksi sitten kukkakaalin joukkoon tai päälle mitä kaapista tai luonnosta löytyy. Tällä kertaa:



kukkakaali
avokado (tai ½ - 1 dl yllämainittuja siemeniä/siemenjauhetta/tahinia)
1-2 kourallista vihreää kuten luonnosta vuohenputkea, horsmaa, piharatamoa, apilaa tai jotain muuta tuttua ja myrkytöntä, mielellään myös pari voikukanlehteä tai kukkaa/nuppua pilkottuna (ja/tai viljeltyjä vihreitä kuten lehti- tai vuonankaalia, pinaattia, persiljaa)
1 dl hapankaalia
raastetta, minulla porkkanaa
tomaatteja (tai paprikaa, kurkkua)
maustamiseen (sitruunaa, basilika sopii aina, minttua, ehkä curryä, kurkumaa, chiliä, garam masalaa, jeeraa, korianteria mutta ei näitä kaikkia)
valko- tai muita sipuleita jos tykkää
(2 rkl oluthiivaa)
suolaa tai soijakastiketta jos kaipaa

Murusta kukkakaali joko veitsellä tai monitoimikoneessa. Muussaa sekaan avokado ja pilko mukaan vihreät sekä mausteet. Jos on monitoimikone, kaikki tämä voidaan tehdä siinä samalla kertaa. Kaada lautaselle ja lisää annokseen raaste ja muut kasvikset.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Krakkeripuuro

Joskus ei ole muistanut liottaa tai idättää seuraavan aamun puuroaineksia. Silloin nopean tuorepuuron saa pellavan- ja chiansiemenistä, joita ei tarvitse puolta tuntia kauempaa liottaa. Voi myös käyttää hampunsiemeniä, joita ei ole tarpeen liottaa ollenkaan. Jos käytössä on kuivuri ja kaapissa on neutraalin makuisia krakkereita, on toinenkin tapa.

Kutsun tattaria epäviljaksi. Tattari on vähärasvaisempaa kuin edellämainitut siemenet, joten teen puuroni mielelläni tattarista ja käytän ruoissa siemeniä lisänä.


Krakkerit ovat oikeastaan kuivattua puuroa palasina, no, usein yrteillä maustettua. Kokemus osoittaa, että krakkerit voivat olla jopa hieman maustettuja, eikä niiden maku tule marjapuuron läpi. Minulla oli krakkereita, joita olin maustanut vähän basilikalla ja valkosipulilla. Täydestä meni.

Tällä kertaa tein puuron näistä:

2 banaania
mukillinen mustikoita
½ dl puolukkasurvosta
pari tattarikrakkeria, kraksuissa vähän myös pellavaa
pieni kourallinen horsmanversoja
2 rkl rouhittuja kuorellisia hampunsiemeniä (hyvät omegat)
litran nokkosteeannoksesta jääneet nokkoset
vaniljaa
D-vitamiinitippoja

Vettä en tarvinnut kun tehosekoitin kaiken sileäksi. Maistui marjapuurolta, eikä omaan suuhuni yhtään vihreältäkään. Päälle olisi voinut palastella kokonaisen krakkerinkin, koska välillä on mukava syödä pureskeltavaa puuroa. Tällä jaksaa pitkään.

Idätettyä tai liotettua tattaria voi myös kuivata kuivurissa ihan siltään. Kuivatut tattarit voi myös jauhaa tehosekoittimessa jauhoksi, jolloin ne ovat vieläkin helpompi ja nopeampi puuroaines.

Enemmän tattaripuuroreseptejä täältä:
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/01/raakapuuroa-tattarista.html


maanantai 19. toukokuuta 2014

Laiduntamaan!

Nyt on monen kuukauden jakso, että lehtivihanneksia ei tarvitse ostaa kaupasta, jos etsii laiduntamispaikan. Mitä kauempana autoteistä, sen paree. Suomalainen elää vielä niin lähellä luontoa, että osaa tunnistaa arvokkaista syötävistä ja juotavista ainakin nokkosen, voikukan, horsman ja apilan. Näitä ruoaksi hyödynnettäviä luonnonkasveja sanotaan villivihanneksiksi. Niissä on moninkertaisesti enemmän ravintoaineita kuin jalostetuissa ja tiettyyn paikkaan istutetuissa ja lannoitetuissa lehtisalaateissa, vaikka nämä olisivat luomuakin.

Elävään ravintoon perehtyneet tietävät, että lehtivihreä on mitä terapeuttisin aine, jota voi syödä runsaasti ja mielellään joka päivä. Villivihanneksia voi panna ravintolisäksi kaikenlaisiin raaka- ja kypsennettyihin ruokiin: salaatteihin, krakkeri- ja sämpylätaikinoihin, keittoihin, patoihin ja erilaisiin dippeihin ja pateisiin. Kerää vain kasveja, jotka tiedät myrkyttömiksi. Villivihanneksia kannattaa myös kuivata talven varalle, niin saa ilmaista viherjauhetta pirtelöihin ja muihin ruokiin.

Vuohenputki (kuva oikealla, taaempana myös raparperia) on peittokasvi ja siten monen kotipuutarhurin harminaihe. Jos joku siis valittaa tulevansa vuohenputkien saartamaksi ja repii niitä irti rikkaruohoina, apuun heti! Vuohenputki täytyy oppia tunnistamaan kunnolla, ettei sitä sekoita pariin muuhun myrkylliseen kasviin. Vuohenputken varsi ei oikeastaan ole putki vaan ura. Vuohenputkia kannattaa syödä keväällä pieninä versoina. Seinäjoella eli IV-vyöhykkeellä kausi on nyt. Sitä on nopea kerätä. Myöhemmin tulevat kukinnotkin ovat syötäviä.

Pitkässä maassamme etelässä kasvukausi alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin pohjoisessa. Joitakin kasveja voi kerätä vain lyhyen aikaa. Monet kasvit ovat parhaimmillaan versoina kuten nokkonen ja vuohenputki, ja kun lehdet ovat kasvuvaiheessa, kuten koivu ja pihlaja.                                              


 Nokkonen (versoja vasemmalla) on ehkä arvokkain villivihanneksemme. Se on paitsi ruoka-aine myös hyvä teeaines. Ruokalusikallinen tuoretta nokkosta mukilliseen lähes kiehuvaa vettä minuutti hauduttaen ja kolme mukillista päivässä hörppien parin viikon kuurina, niin saa puhdistus- ja virkistyskuurin. Itselläni on unentarve vähentynyt kevään nokkosteekuurilla. Tehosekoitin hajottaa nokkosen niin, että sitä on turvallista syödä tuoreena vaikkapa pirtelössä tai tuorekeitossa.
 
 Alkukesästä saa kerätä kuusenkerkkiä (alla), joista monet keittävät sokerin kanssa siirappia. Kerkkiä voi kuitenkin syödä tuoreina sellaisinaan tai panna taas viherlisäksi vaikka tuorekeittoon. Joku           maustaa niillä myös raakajäätelönsä.

Kuusenkerkistä voi tehdä myös voimistavaa teetä ja kerkkä auttaa ylähengitystien sairauksissa, vaikka C-vitamiini keitettäessä tuhoutuu. Kerkkien moninaisista terveysvaikutuksista on kirjoitettu paljon. Niitä voi myös pakastaa. Kerää vain sieltä täältä, että kuusen kasvu ei häiriinny. Kerkästä ja monista muista hyödynnettävistä kasveistamme voi lukea esim. netistä löytyvästä Bioteollisuuteen soveltuvia Lapin erikoiskasveja (MTT Rovaniemen tutkimusasema) sekä lukuisista kirjoista.

Suuresti villivihannesten ravintoaineista hyötyy mehustamalla, koska mehustin hienontaa kasvit paljon hienommiksi kuin hampaamme pystyvät tekemään. Näin kehoon imeytyy suurempi osa ravintoaineita.



















Mehu kannattaa juoda tyhjään vatsaan, jolloin ravintoaineet imeytyvät vartissa verenkiertoon. Syödä kannattaa vasta myöhemmin. Mehupuristin saa lehtivihanneksista enemmän mehua irti kuin mehulinko. Kannattaa tutustua kasveihin maistelemalla niitä sellaisinaan. Voikukan kaikki osat ovat hyvin terveellisiä, voikukka on hyvin puhdistava ja vahvistaa maksaa. Maku vain on niin karvas, että sitä lisää mehuihin ja ruokiin mielellään vain pieniä määriä.

Vihermehu

- pari suurta tiukkaa kourallista villivihanneksia, kuten esim. vuohenputkea, maitohorsmaa, nokkosta, apilaa, osaksi voi olla voikukanlehtiä/kukkia/nuppuja
- ½ sitruunan mehu
- kurkku
Tästä tulee puhdistava mehu, joka ei kulinaarisia palkintoja tule voittamaan. Vedellä voi laimentaa. Herkullista mehua saat, jos mehustat lisäksi omenan tai palan ananasta. Salaattifenkolilla tulee vielä parempaa.
Puhdistavuutta ja emäksistyttävää vaikutusta voi vielä lisätä varsisellerillä.

Kauhajoen raakakurssilla teimme viime viikonloppuna ekskursion kauniiseen luontoon, ja opiston lähipiiristä saatiin saaliiksi nokkosta teetarpeiksi sekä tapenadea varten apilaa ja voikukkaa. Bataattivoikkarit saivat uuden ilmeen. Noh, tomaatti kerta kaikkiaan sopii happoisena makunsa puolesta makean bataatin kanssa loistavasti yhteen, ja tomaatin pehmeä rakennekin on hyvä kontrasti rapealle juurekselle.


 Villitapenade

Aineksia ei tarvitse mitata kovin tarkasti. Maun vuoksi joku voi haluta lisätä tähän oliiviöljyä, kuten tapenadessa kuuluisi olla. Elävän ravinnon sääntöjen mukaisesti en mielelläni sekoita samaan ruokaan useita erilaisia rasvoja, joten käytin tässä vain avokadoa. Jos on käytössä pieni leikkuri tai haketin, voi tällaisen pienen annoksen saada siinä hyvin sekoitettua ja saa mukavan levitteen. Silloin voi vaihtaa avokadon ½ dl:aan öljyä.

1½ dl oliiveja
2 dl villivihanneksia, meillä oli apilaa ja lisäsimme muutaman voikukannupun
½ avokadoa
1 tl basilikaa
2 rkl sitruunanmehua
valkosipulinkynsi

Poista oliiveista kivet: litistä oliivit leikkuuveitsen lappeella. Kivet on sitten helppo irrottaa. Muussaa avokado haarukalla. Saksi tai hienonna terävällä veitsellä villivihannekset ja oliivit mahdollisimman pieneksi silpuksi muiden ainesten kanssa. Mukana voi tietysti olla myös viljeltyjä kasveja kuten lehti- tai vuonankaalia tai persiljaa.

Kuori bataatti ja leikkaa se 3 mm ohuiksi kiekoiksi. Levitä niille tapenadea ja päällystä tomaatilla, kurkulla tai paprikalla. Hapankaalikin sopii hyvin mukaan.

                                Tapenaden teki ammattikokin ottein Ilkka Salonen Tuusulan
                                Jokelasta. Espoolaisella Mirjami Vuorella ilmeikäs hymy, kun
                                sanoin kuvaa ottaessani, että "sanokaa seksi". Toinen sanoi.

Kurssiväki ihmetteli, miten moneksi raakaruoka taipuu, ja miten paljon nopeammin raaka-aterioita valmisti kuin kuumennettuja ruokia konsanaan. Makeat herkut kuten jäätelö ja laku hämmästyttävät kursseilla yleensä eniten.

Apilatapenadea maistettuani tein kotiin päästyäni vielä uuden satsin hormanversoista. Krakkerina oli Kauhajoen kurssin pitsanalustaa idätetystä tattarista ja liotetusta pellavasta. Päälle vielä linssinituja ja retiisiviipaleita.



















perjantai 16. toukokuuta 2014

Aika vaatii osallistumaan


Hyvää Esterin nimipäivää. Auringonpaistetta odotellessa.

Otsikko on Juicen biisistä Pikkuneiti ja vaari, 90-luvulta. Pikkuneidin vanhemmat ovat kiireisiä: "Äiti kulkee osallistumassa, aika vaatii osallistumaan". Lausetta käytettiin 80-90-luvun taitteessa enemmältikin.

Pidän työkseni raakaruokakursseja, osaksi livenä, osaksi valmennuskursseja netissä. Kurssien etukäteisjärjestelyissä on oma työnsä. Osa kursseista on yksityisiä, osa järjestetään opistoissa.

Kursseille ilmoittaudutaan etukäteen. Jos väkeä on tulossa vähimmäismäärä, kurssi pidetään. Julkista tukea saavat opistot eivät tuota voittoa. Erään kansalaisopiston rehtori kertoi, että heidän kunnassaan kurssilainen maksaa vain 10% kurssin kokonaiskuluista (opistorakennuksen kunnossa- ja ylläpito, työntekijöiden palkat, esitteet, mainokset ym.), loput maksavat veronmaksajat. Tämän kurssimaksun hinnalla ei ravintolassa saisi edes sen lajisia monipuolisia aterioita, jollaisia valmistamme ja nautimme kursseilla. Ei silti, raakapuhvetteja ei Suomessa monta edes ole.

Joskus kurssille ilmoittautunut peruu ilmoittautumisensa. Sen ymmärtää, jos on kyseessä sairaustapaus tai jotain muuta kertakaikkiaan osallistumisen estävää. Peruutusten varalle ilmoittautuneita otetaan jonoonkin. Jotkut eivät edes peruuta vaan vain jättävät tulematta. Opistojen kurssiesitteissä mainitaan, että tällaisilta ihmisiltä peritään kurssimaksu. Kun tällaisia on useita joillakin kursseilla, epäilyttää, toteuttavatko opistot kuitenkaan sen mitä sanovat.

Jotkut opistot ja koulutustahot keräävät kurssimaksut hyvissä ajoin ennen kurssin alkamista. Toiset laskuttavat vasta kurssin jälkeen. Etukäteen kurssinsa maksaneet ovat jostain syystä terveempää porukkaa. Erityisen hyvin tulevat paikalle ne, joilta on kerätty ilmoittautumismaksu, jota ei palauteta, vaikka osallistuminen peruttaisiin.

Hyvät opistot: kunpa keräisitte kurssimaksut etukäteen.

Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset ilmoittautuvat kursseille ja muihin tapahtumiin hyvin herkästi ja peruuttavat yhtä herkästi, etenkin juuri kurssin alla. Viime tipassa ei useinkaan enää löydy jonosta halukkaita tulemaan peruutuspaikoille. Varsinkin viikonloppuisin on jo sovittu muuta menoa. Peruuttajien takia monia kursseja ei voida pitää, ja moni kurssille ilmoittautunut pettyy. Kurssittajan työ valuu hukkaan ja elantoa jää saamatta. Ruokakurssien ruokatarvikkeetkin on ehkä jo ostettu. Opistossa on tehty turhaa työtä, paikallislehdessäkin on ehkä ilmoiteltu jne.

Julkista tukea saavat opistot kärsivät tässä pitkäaikaisessa lamassa niin, että kursseja on jouduttu vähentämään. Pidetään tutut kurssit, joille vanhastaan tiedetään väkeä tulevan, mutta uusia ei uskalleta ottaa. Kansalaisopistojen kurssien hinnat kallistuvat ensi syksystä. Ne maksavat kurssilaisille itselleen edelleenkin kuitenkin vain murto-osan kokonaiskustannuksista.

Kurssit eivät jää toteutumatta usein, mutta harvoinkin on turhan paljon, jos ilmoittaudutaan eri tapahtumiin ajatuksella, että ne voisivat kiinnostaa, mutta ajankohdan lähestyessä huomataan, että on buukattu itseä liian moneen paikkaaan. Ei jaksetakaan mennä mukaan kaikkeen joten peruutellaan. Ehkä tämä teksti auttaa joitakin ihmisiä ymmärtämään, että osallistumisen riittävä harkitseminen olisi toivottavaa, samoin sitoutuminen ilmoittauduttaessa tapahtumaan tai kurssiin. Omalla toiminnalla on vaikutusta toisiinkin ihmisiin.

Kurssien anti seuraa virkistyksenä arkielämään ja tuo jopa terveyttä ja elämänmuutosta, uusia tietoja ja taitoja, tapaamista samoista asioista kiinnostuneiden kanssa ja uusia yhteyksiä. Tervetuloa kurssille!

Tämä kuva on myös shelfie.


Tämä taas ei. Eikä myöskään selfie.


Oletko sinä jo nauttinut vihanneksista tänään?


tiistai 13. toukokuuta 2014

Frozen chocolate banana split

Pakastettuja suklaadipattuja banaanisuikaleita jäätelöannoksessa, herkkua. Varsinkin kun suikaleet ovat hieman pehmenneet. Suklaa ja pakastettu tai sitten vaahtokarkiksi kuivattu banaani, hyvä liitto!


Banaani on mieluiten käyttämäni raakajäätelöpohja. Avokado tuntuu kielelleni öljyiseltä. Manteli tai cashew taas sisältävät kovasti rasvaa. Tykkään jäätelöstä kovasti ja teen ison annoksen silloin kun teen, joten banaani on sikälikin mielestäni sopivin. Banaanissa on myös hyvä täyteläinen rakenne jäätelöksi. Pidän lähes aina kuorittuja ja litistettyjä banaaneja pakastimessa.

Pakasta siis kuorittuja banaaneja. Kapeita suikaleita saat, kun katkaiset banaanin poikittain kahtia ja erottelet sormin varovasti pitkittäin banaanin kolmeen osaan, jolla tavalla se luonnostaan halkeaa. Voi tietysti käyttää veistäkin.

Suklaa

Ainekset kaakaovoi, raakakookosöljy, kaakaojauhe, carob ja ripaus suolaa. Makeutukseen steviaa tai vaikka rusinoita. 
Aineksia saa luomu- ja ekokaupoista, usein myös luontaistuotekaupoista ja yhä useammin isoista marketeista.

Sulata vesihauteessa kaakaovoita ja raakakookosöljyä, esim. yhtä paljon molempia, mutta ei niin väliä. Voi tehdä myös pelkästään jommastakummasta. Jos kaakaovoi on palasina eikä valmiina rakeina, raasta se karkeasti sulamisen nopeuttamiseksi. Lisää  raakakaakao- tai tavallista kaakaojauhetta (en pidä raakasuklaata terveystuotteena) ja carobjauhetta, molempia yhtä paljon ja sekoita tasaiseksi. Kaakaojauheen voi myös jättää pois ja tehdä sulaan pelkästään tai pääasiassa carobista, kuten itse usein teen. Carobilla yksin saa myös riittävän makeuden, koska suklaata muistuttava carob on makeaa. Lisää ripaus hyvää suolaa. Maista ja makeuta tarvittaessa varovasti valitsemallasi steviavalmisteella makuusi sopivaksi.

Ota sula suklaa pois vesihauteesta, anna jäähtyä ja vähän paksuuntua, niin sitä tarttuu mukava kerros banaaniin. Voit pistää viileään jäähtymään. Dippaa banaanisuikaleita suklaassa ja siirrä suikaleet takaisin pakkaseen. Itse käytin tällä kertaa valelumenetelmää, sillä olin käyttänyt suuren osan suklaata jo toiseen ruokaan.

Vanilja-carobjäätelö

3 pienehköä kuorittua ja pakastettua banaania
2 kuivattua viikunaa paloiteltuna (taateleitakin voi käyttää)
2 rkl lucumaa
2 rkl carobjauhetta
vaniljaa jossain muodossa

Lucuma on jauhettua lucumahedelmää. Se tuo hyvää täyteläistä makua erilaisiin makeisiin. Sitä saa eko- ja luomukaupoista, mahd. myös luontaistuotekaupoista, kuten carobiakin. Isojen marketien valikoimiinkin näitä erikoistuotteita näkyy jo tulevan.

Anna banaanien olla huoneenlämmössä n. 10 min ja katko ne palasiksi blenderiin. Lisää muut ainekset ja sekoita hitaalla nopeudella. Joudut välillä pysäyttämään koneen ja painelemaan palasia alemmas, jotta jäätelö sekoittuisi tasaisesti. Hieman harjoitusta tekee mestarin. Älä sekoita yhtään enempää kuin on tarpeellista, jotta jäätelö ei velliydy.

Kaavi kuppiin ja tuikkaa suklaabanaanisuikaleet jäätelöön. 


perjantai 9. toukokuuta 2014

Gluteeniton raakalaku

Rulla tuntuu suussa mukavalta, mutta voi tietysti muotoilla niin kuin haluaa. Kannattaa ehkä tehdä isompi annos. Maku paranee, jos namit voi jättää vuorokaudeksi huoneenlämpöön oleentumaan, myös kovenevat vähän. Kuivuriakin voi käyttää. Kuvan lakun massa on vähän rouheista. Tasaistakin saa jos on hyvä monitoimikone tai jaksaa vemputtaa vähän huonompaa konetta iänpäivää. Omassa käytössäni rajoitan koneiden huudattamista ja sähkön kulutusta.


Hellattoman kokin raa'assa namikirjassa en vielä käyttänyt lakritsijauhetta vaan kirjassa olevan lakun maku rakentui aniksesta yhdistettynä carobiin ja ruususuolaan. Lakritsijauhetta ei silloin saanut kotikaupunkini kaupoista enkä tilannut netistä. Jos on verenpainetta, lakritsin kanssa täytyy olla varovainen. Olen käyttänyt alla olevia lakritsijauheita. Aineksina niissä on vain lakritsinjuuri. Maku on kuin lapsuuden salmiakkijauho tai nykykarkeissa turkinpippurin pinta!



Lakuaineksia saa luomu- ja ekokaupoista. Suosittelen lakuun ruusu- eli himalajansuolaa. Mitään pöytäsuolaa ei kannata käyttää, sen maku on pistävä. Aniksensiemeniä saa isoista marketeistakin, ehkä jauhettuinakin jostain. Siemenet alkavat menettää makuaan jauhamisen jälkeen. Minulla on kuitenkin valmista jauhetta, koska tavallisessa morttelissa ei siemeniä saa jauhettua. Jos saat jauhettua jollain hyvällä murskaimella siemeniä, pienempi annos anista voi riittää. Maistele. Tähtianiksia voi myös käyttää. Nekin on jauhettava ennen monitoimikoneeseen panoa.

Jos ei ole monitoimikonetta (joka on siis eri asia kuin tehosekoitin eli blenderi ja vaivaa paksuja taikinoita), pääset lakun makuun vaihtamalla kuivahedelmät tuoretaateleihin. Edullisia tuoretaateleita on pahvirasioissa markettien hevi-puolella kylmätiskillä. Poista kivet. Tuoreet taatelit ovat niin pehmeitä, että voit vaivata ainekset kulhossa käsin, kunhan olet ensin blenderissä jauhanut siemenet. Massasta tulee näin pehmeämpää ja siis vesipitoisempaa, enkä ole kokeillut tehdä tuoretaateleista. Maistele ja kokeile.

2 dl auringonkukansiemeniä (mantelikin käy, ja seesaminsiemenistä taas tulee omanlaistaan lakua)
1 dl kuivattuja luumuja
1 dl kuivattuja aprikooseja
3 rkl carobjauhetta
1½ rkl aniksensiemeniä jauhettuna
1½ rkl lakritsijauhetta
1½ rkl raakakookosöljyä mutta ilmankin pärjää
1 tl ruususuolaa

Jauha auringonkukansiemenet kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa. Pane kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita, kunnes taikina alkaa muodostua palloksi. Muovaile.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Kukkakaalicurry ja kukkakaalikarkki

Kukkakaali taipuu moneksi raakakeittiössä. Kukkakaali on minulle sitä mitä monelle muulle on peruna tai pasta, tai vielä enemmän, koska teen siitä karkkiakin.

Curryn voi tehdä ilman kuivuriakin eli vain marinoida kasvikset ja syödä pois. Näin se on terveellisintäkin. Kuivuri kuitenkin tekee tästä mukavuusruokaa eli kuin paistettua. Varsinkin sienet "paistuvat" herkullisiksi. Perusaineksina olen tässä käyttänyt kukkiksen ja sienten lisäksi paprikaa. Voit kuitenkin tehdä ruoan pelkästä kukkakaalista ja marinadista tai vaihdella aineksia. Kukkakaali on hyvin nestepitoista, joten jos käytät kuivuria, ruoka menee pieneksi.

Jos et käytä kuivuria, tee marinadia vähän enemmän.

Olen tehnyt marinadiannoksen reseptiin vähän isompana kuin mitä itse käytin. Minulle riittää vähempikin maustaminen. Minulle tämä on sormisyötävää lukemisen parissa.


litra kukkakaalipaloja eli pienehkö kukkakaali
mukillinen herkkusieniä viipaloituna
paprika suikaloituna

Marinadi

2 tl curryä
1½ tl kurkumaa
½ sitruunan mehu
2 rkl öljyä
1½ rkl miel. gluteenitonta soijakastiketta tai ½ tl hyvää suolaa
(chiliä ja sipulijauhetta)

Sekoita marinadiainekset keskenään. Sekoita marinadi hyvin kasviksiin. Itse kuivatan paprikasuikaleet erikseen ilman marinadia. Kuivata kasviksia esim. 4 h. On makuasia, miten kauan haluat kuivattaa. Maut tiivistyvät pidempään kuivatettaessa.


Kukkislakukarkki

Pikanami ilman koneita syntyy näin: Pilko kukkakaalia pieniksi suupaloiksi. Sekoita niihin lakritsijauhetta (luomu- ja ekokaupat) ja anisjauhetta (myös jotkut isot marketit) tai jompaakumpaa näistä. Makeuta vaahterasiirapilla. Ei maistu kukkakaalilta!