Olen


Hei!

Olen toiminut raakaravintovalmentajana päätyökseni vuodesta 2008. Elämä on silti etupäässä paljon muuta kuin syömistä ja ruokaa. Minua innostaa tehdä vaihtelevasti monenlaisia asioita, joten pyrin elämäntavoillani pitämään itseni toimintakunnossa. Taitaa kuulostaa vitamiinipillerimainokselta tämä alku?

Voit kuunnella keväisen radiohaastatteluni täältä
http://areena.yle.fi/radio/2148456

Ihminen ryhtyy ruokavaliomuutokseen useimmiten terveys- tai ulkonäkösyistä tai parantaakseen liikuntasuorituksiaan. Jotkut pääasiassa raakaravinnolle tai peräti elävälle ravinnolle siirtyvät toivovat paranevansa sairauksista. Valmennussivultani löydät Tanja Kaivolainen-Siljanderin, joka raakaravinnon syömistä lisättyään parani epilepsiasta, astmasta, allergioista ja fibromyalgiasta monine särkyineen ja vaivoineen. Hänellä oli myös adhd-diagnoosi ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Hän käytti kahdeksaa eri lääkettä, jotka aiheuttivat osan oireista sekä uuden sairauden: kilpirauhasen vajaatoiminnan. Tanja parani sairauksista, ja enää hänellä on kilpirauhaslääke käytössä. Oletko kuullut toisesta epileptikosta, joka olisi saanut ajoluvan takaisin? Tanja voi nyt kyyditä lapsiaan ja harrastaa täysillä pitkien matkojen juoksua ja muuta urheilua. Käy lukemassa Tanjan tarina.

Työni kurssittamista pitkin Suomea sekä yksilöiden ja ryhmien valmentamista pääasiassa netissä. Olen todennut netin toimivan hyvin. Kasvotusten tapaamisessa on siinäkin tietenkin omat hyvät puolensa, mutta kun käyn valmennettavien kanssa sähköpostittelua, asiat eivät jää muistinvaraisiksi. Raakaravinnon alueella on olemassa paljon uususkontojen ja -uskonnollisuuden liittämistä mukaan ohjaukseen. Nämä ovat kuitenkin yksilövalintoja eivätkä sinänsä kuulu raakaravintoon tai elävään ravintoon. Itse olen kristitty ja annan nimenomaan ravintovalmennusta, en liitä siihen uskonnollisuutta.

Minäkin paranin

Minulla ei omasta elämästäni ole kerrottavanani noin dramaattista paranemiskertomusta, vaan rupesin raakailijaksi pysyäkseni terveenä mahdollisimman pitkään. Vuosittaiset puolentoista kuukauden mittaiset hankalat flunssat ovat kuitenkin jääneet, enkä ole saanut minkäänlaisia flunssaoireita sitten vuoden 2010. Minun ei myöskään tarvitse enää potea inhottavaa ihosairautta, palmoplantaarista pustuloosia eli PPP:tä, joka on autoimmuunisairaus. Tätä hieman psoriaasia muistuttavaa harvinaisehkoa kämmen- ja jalkapohjaihottumaa pidetään parantumattomana ja hankalahoitoisena, koska pelkkä oireiden helpottaminenkin on joskus mahdotonta - lääketieteelle. Oireet vaihtelivat kivuliaasta ihon halkeilusta voimakkaasti kutiaviin pieniin rakkulakertymiin. Tauti ei tartu. Sen syntymissyytä ei tiedetä, mutta useimmiten sen saavat tupakoivat keski-ikäiset naiset. En ole koskaan tupakoinut. Olen kiitollinen, että löysin keinot parantaa itseni. Oireita kuitenkin tulisi, jos söisin miten tahansa.

Lapsesta asti vaivanneet monenlaiset nukkumishankaluudet ovat raakailijuuden myötä vähentyneet niin, että nukahdan kohtuuajassa ja nukun useimmiten kokonaisia öitä ja saan riittävästi unta. Jokainen pitkään unihäiriöistä kärsinyt ja univeloissaan väsyneenä tarpova tietää, miten mahtavaa on, jos pystyy nukkumaan hyvin. Jaksaa tehdä työnsä ja sen mitä tarvitsee ja haluaa tehdä. Pystyy keskittymään ja tekemään asiat hyvin. Keskivahvan add-oireiston kanssa riittävä uni on erityisen tärkeä asia sekä usein vaikean takana. Raakaravinto sisältää paljon ravintoaineita ja lehtivihreää, jotka rauhoittavat keskittymis- ja tarkkaavaisuusoireitani. Teen jo kolmatta kirjaani. Kirjan tekeminen vaatii paljon keskittymistä ja suuren kokonaisuuden mielessä pitämistä. Näistä ja joistakin muista vaivoistani huolimatta olin verraten terve.

Tunnesyömisen tunnistin itsessäni ennen kuin näin siitä mediassa puhuttavan. Tunnesyöminen ei tarkoita ahmimista eikä välttämättä edes liikasyömistä, vaan ikävien tunteiden tukahduttamista yleensä epäterveellisillä ruoilla. Ylimääräinen mielitekosyöminenkin on ollut häiritsevää, koska vaikka en ole syönyt niin paljon että olisin lihonut, sokeri ja tärkkelys ovat väsyttäneet minua ja vieneet terää toiminnaltani. Etsin vuosia itsekseni keinoja, joilla vapautuisin ylimääräisestä sokerin, leivän ja pastan syönnistä. Keinoja löysin moniakin, ja työssäni autan ihmisiä myös narauttamaan itsensä syömistilanteista, joista seuraa harmitusta ja pettymystä itseensä. Tunnistaminen on ensimmäinen askel, ja sen jälkeen käydään käsiksi tunnetumppaamiseen johtaviin syihin.

Ensin vegaaniksi

Toistakymmentä vuotta sitten söin kaikkea. Havahduin, että tällä menolla ja perimällä niitän viimeistään viisikymppisenä nipun diagnooseja. Löysin kasvisreseptihakumatkallani Vegaaniliiton sivuille, ja hyvien reseptien lisäksi luin tuotantoeläinten elinoloista ja elämänkaaresta. Niiltä sijoiltani, v. 2003, siirryin vegaaniksi, käyttämään  pelkästään kasvikunnan tuotteita, enkä kokenut sitä ollenkaan vaikeaksi. Samalla kiinnostuin kokkaamisesta, vihdoinkin!

Jo 80-luvulla luin ne pari elävän ravinnon kirjaa, jotka Suomessa olivat ilmestyneet. Vakuutuin, että elävä ravinto eli kuumentamaton täyskasvisravinto ituineen ja versoineen oli parasta ruokaa, jos halusin varjella terveyttäni ja lisätä vireyttäni. Vähäisen idättelyn lisäksi jatkoin kuitenkin laiskuuttani ruoan sekakäyttäjänä, koska kukaan lähipiiristäni ei innostunut kanssani.

Vuonna 2006 kansainvälisillä vegaanifestareilla oli puhumassa kaksi elävän ravinnon syöjää, ja niin minäkin siirryin vihdoin raakailijaksi. Se tarkoittaa, että vähintään 75% ruoastani on raakaravintoa, eikä se loppukaan ole irtokarkkeja.

Kuulin joskus jonkun sanovan, että kun ikä alkaa viitosella, elämässä ei ole muuta iloa kuin syöminen. Voi kauhistus. Lyhyen kokemukseni perusteella väitän toisin, vaikka syöminen kivaa onkin.

Valmistan ruokani yleensä muutamassa minuutissa. Mieliruokani on jäätelö, hedelmistä itse tehty ja lisäaineeton. Tykkään myös kuin hullu puurosta. Sekä kuumentamatta tehdyistä raksuista, keitoista, kakuista ja karkeistakin. Salaattia narskuttaisin vaikka pesuvadillisen, mutta lähtee se nälkä vähemmälläkin.

Valmentajaopissa Englannissa

Vuonna 2007 brittiläinen kokenut raakaravintovalmentaja Karen Knowler alkoi valmentaa myös valmentajiksi haluavia, ja hain heti ensimmäiseen ryhmään. Siitä vuoden päästä siirryin kokopäiväisesti opettamaan suomalaisille raakaravinnon ja elävän ravinnon lisäämistä ruokavalioon. Karen järjestää monenlaista koulutusta. Aiempi työhistoriani koostuu pääosin opettamisesta, lehtitoimittajan työstä ja tiedottamisesta, opiskellut olen lähinnä journalismia, tiedottamista ja pedagogiikkaa ja terveellisistä elämäntavoista puolestaan olen lukenut nuoresta asti, joten nykyinen opetus- ja valmennustyöni sekä kirjoittaminen on ollut minulle luonnollinen siirtymä. Valmennan yksilöitä ja ryhmiä netissä sekä kurssitan pitkin Suomea. Seinäjoelta pääsee joka suuntaan. Kirjoitin v. 2010 raakaravinnon perusteoksen Hellaton kokki: raakaravintoa kasviksista. Siitä parin vuoden päästä ilmestyi Hellattoman kokin raaka namikirja. Kolmas kirja Hellattoman kokin elävä ravinto on tekeillä. Olen mukana Elävä raakaravinto ry:ssä (ent. Elävän ravinnon yhdistys) ja sen lehden toimituskunnassa. 

Tärkeintä ruoassa: maku vai terveellisyys?

En söisi paljon elävää ravintoa, ellei se maistuisi hyvältä. Tärkeintä minulle kuitenkin on, että ruoalla vaalin terveyttäni ja sen jatkuvuutta sekä saan siitä tarpeeksi voimia. Me kaikki tiedämme, miten sairastuminen rajoittaa työtä ja tekemisiä sekä tuottaa kärsimystä niin ruumiissa kuin mielessäkin, monella tavalla.

Monet ihastuvat raakaruokaan kakkujen kautta. Kyllä kakunteko kääntyy minultakin ja makea maistuu suussani hyvälle, mutta gourmettelua harvemmin harrastan. Sydäntäni lähimpänä on opettaa helppotekoisen elävän raakaravinnon lisäämistä kunkin omaan ruokavalioon siihen mittaan asti, kuin kukin haluaa. En siis tee käännynnäisiä. Kun huomaa, millaisia vaikutuksia tuoreella, kuumentamattomalla kasvisruoalla on, haluaa pitää sen mitä on oppinut ja tuoda terveyttä sairauden tilalle ja reippautta puolikuntoisuuden tilalle. Jos on sairas tai muuten veto vähissä, voi alussa ottaa pieniä askeleita.

Vuosien aikana sadat lukijani, valmennettavani ja kurssilaiseni ovat kertoneet minulle, mitä hyviä muutoksia raaka- ja elävä ravinto osittainkin ruokavalioon lisättynä on tuonut heille.. Joillakin muutokset tapahtuvat nopeasti ja helposti, toisilla taas, kuten itselläni, vointi paranee verkkaisemmin.

Raakaravinto vaikuttaa mentaalipuoleen!

Ruokavalion "raaistamisella" on monenlaisia vaikutuksia, joita ei etukäteen osaa odottaakaan. Fyysinen terveyteni koheni, mutta vielä suurempi muutos tapahtui mielen puolella. Eläinten hyvinvoinnin lisäksi kiinnostuin ekologisesta, yksinkertaisesta elämästä. Luovuuteni on kasvanut ja laajentunut jatkuvasti. Rohkeuteni kasvoi, ja siitä osoituksena on, että valitsin työn jota nykyään teen. Sain myös vihdoin toivomani säveltämisen lahjan. Moni raakaravinnon syömistä lisännyt kuvailee kokeneensa samankaltaisia muutoksia elämänsä eri alueilla.

Kun oppii hyviä ruoanlaittorutiineja ja tietää saavansa ruoastaan paljon ravintoaineita ja muuta tarpeellista hyvää, ei tarvitse olla huolissaan, vaikka media esittelee jatkuvasti uusia ruokatutkimuksia siitä, mikä aiemmin terveellinen osoitetaankin nyt epäterveelliseksi tai päinvastoin. Voi oppia ravinnosta perusasiat, laittaa hyvää ruokaa ja olla kiitollinen ruoasta. Sitten voi keskittyä rauhassa elämän muihin asioihin. Tällaista rauhallista ja rentoa suhtautumista aterioimiseenkin haluan välittää eteenpäin.