maanantai 14. tammikuuta 2019

Hyvää elämää kivuista huolimatta


Kivun huippuasiantuntijan ja terveystieteiden tohtori Tapio Ojalan kirjoittama kirja Kivun kanssa (Vastapaino, 2018) tarjoaa henkisiä työkaluja sekä tärkeää tietoa niille, jotka joutuvat elämään jatkuvissa kroonisissa kivuissa. Myös lääkäreiden, fysioterapeuttien ja muiden kipupotilaita auttamaan pyrkivien ammattilaisten olisi tarpeen lukea kirja. Kivunhoidon kun pitäisi olla yksilöllistä, ja kroonista kipua on vaikea ja usein mahdoton poistaa. 



Tapio Ojala valmistui fysioterapeutiksi yli 30 vuotta sitten. Viimeiset 20 vuotta hän on tehnyt yhteistyötä kipukroonikkojen kanssa. Lisäksi hän on hankkinut muuta terapiakoulutusta.  Vuonna 2010 hän valmistui terveystieteiden maisteriksi ja väitteli kroonisen kivun kokemisesta tohtoriksi 2015. Kirja perustuu tähän väitöskirjaan, mutta Ojala on onnistunut tekemään kirjasta helppolukuisen ja puhuttelevan. Kirja on läpeensä tiukkaa asiaa, mutta kirjoittaja puhuu lukijalleen lämpimästi ja sympaattisesti. Haluan kertoa kirjasta blogissani, sillä asiakkaissani on ollut kroonisista kivuista kärsiviä. Aihe koskettaa myös kaikkia, jotka kipuilijoiden kanssa elävät ja toimivat. Kipukroonikkoa voi olla vaikea ymmärtää, ellei itsellä ole kokemusta pitkäaikaisista toimintoja rajoittavista kivuista.

Kipu on yleistä ja kallista

Otsikko on kirjan erään luvun nimi. Kivunhoito menee Ojalan mukaan harvoin niin kuin Strömsössä, varsinkin kun on kyseessä krooninen kipu. Kivun syytä ei aina tutkimuksista huolimatta löydetä. Jos esim. kaularangasta löytyy kuvantamalla poikkeavuus, ajatellaan kivun johtuvan tästä. Silti toisella ihmisellä saattaa olla sama poikkeavuus kivuttomana, eikä kivulloinenkaan poikkeavuus välttämättä tarkoita, että kipu johtuisi juuri siitä. Isosta vammasta ei myöskään aina tule iso kipu tai pienestä vammasta pieni kipu. Kuitenkin valitaan sama hoitomenetelmä samoihin löydöksiin periaatteella ”yksi koko käy kaikille”.  Tehdään myös hyödyttömiä ja kalliita kirurgisia operaatioita, kun fysioterapeutti olisi ollut oikea osoite. Ojala sanoo, että hoidon näkökulmasta akuutilla ja kroonisella kivulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sana kipu. Totuus onkin, että ”one size fits nobody” eli yksi koko ei sovi kenellekään. Silti sekä akuuttisia että kroonisia kipuja hoidetaan yleensä samoin periaattein. Valitettavan moni on myös joutunut kuulemaan lääkärinsä epäilevän, että kipu onkin mielikuvituksen tuotetta.

Ojala kritisoikin pelkkään diagnoosiin pohjautuvaa ajattelutapaa. Hän sanoo, että ”Vastaanotolla lääkärin, terapeutin tai hoitajan tulee seurustella enemmän sinun kuin tietokoneen kanssa”. Valitettavasti potilaan omaa kokemusta ei yleensä kirjata, vaikka hän on kipunsa asiantuntija. Hoitoon osallistuvien ammattilaisten tulisi toimia yhdessä keskenään ja niin, että joku myös koordinoi hoitoa, kroonikko mukaan luettuna. Eräs kroonikko kuvasi hoitokäytäntöä pingpong-peliksi, oli vaiva mikä tahansa. Hänestä ei ollut ottanut vastuuta kirurgian poliklinikka eikä kipupoliklinikka. Kuntoutuspoliklinikan oli viime kädessä pakko ottaa vastuu. 

Suomessa lääkkeet ovat usein ensimmäinen tai jopa ainoa kivun hoitomuoto, reseptin kirjoittaminenhan on nopeaa ja helppoa. Kansainvälisesti jo suositellaan lääkkeetöntä hoitoa. Kipulääkkeiden runsaasta käytöstä tulee uusia ongelmia kuten sisäelinvaurioita mm. maksaan, suolistoon ja sydämeen sekä haittavaikutuksia mieleen, ajatteluun ja muistiin. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean arvion mukaan tulehduskipulääkkeet aiheuttavat vuosittain Suomessa jopa 300 ihmisen kuoleman. Pitkään käytettyinä kipulääkkeet menettävät myös usein tehonsa. 

Kun kipua ei pystytä parantamaan, on tärkeää auttaa henkilöä parantamaan toimintakykyään. Fysio- tai toimintaterapeutti auttaa silloin henkilöä pysymään toimintakuntoisena ja selviämään arjessa. Masennusta kannattaisi pyrkiä ehkäisemään ja hoitamaan, sillä masennus altistaa krooniselle kivulle.

Kipu vaikuttaa koko ihmiseen

Ojala painottaa, että kipu on aina koko ihmisessä, ei vain jossakin kohdassa kehoa. Itse olin pyrkinyt etäännyttämään sairautta itsestäni ajattelemalla, että ainoastaan jalkateräni on pitkällä sairauslomalla, kun taas muu minä olen terve. Todellisuudessa kipuun liittyy paljon muitakin tunteita ja ajatuksia, pelkoja ja odotuksia. Kun vaivani eivät tuntuneetkaan kuukausien kuntoutuksesta paranevan, täytyi alkaa miettiä, miten elämä muuttuu. Jos ei ihmettä tapahdu, en juokse enkä hyppele enää koskaan, en myöskään vaella rinkka selässä. Joudun miettimään päivittäin, mitkä asiat pystyn sinä päivänä tekemään jalan rasittumatta ja kipeytymättä liikaa. Nyttemmin kipu on noussut selkään, mikä hankaloittaa istumista. Terveellinen ravinto ja liikunta eivät ole pystyneet ehkäisemään kymmenien vuosien kehitystä synnynnäisessä jalkaterien ongelmallisessa luustorakenteessa. 

Kiputuntemus on eri asia kuin kipukokemus. Usealla ihmisellä voi olla samanlaisia kiputuntemuksia, mutta heidän kokemuksensa ovat erilaiset, koska heidän elämänsä on erilainen. Jollakulla voi olla kovia kipuja, mutta hän voi olla onnellinen, jos hän osaa asennoitua elämään myönteisesti.
Kipuun vaikuttavat monet asiat. Jos elämässä kokee enemmän myönteisiä tunteita, kielteisiä tunteita on silloin vähemmän. Ojala kehottaa tekemään asioita, joista saa myönteisiä tunteita. Yksinkertaista. Kirjassa on paljon kipukroonikkojen lausuntoja. Usein toistuu kokemus, että kun kokee tai tekee jotain mieluisaa, kipu vaimenee, jopa unohtuu. ”Lapset, perhe ja rakkaus. Kun ne on kohallaan silloin kestää ja sietää paljon paremmin. Myös kipua.”

Voiko kivun hyväksyä?

Jossain vaiheessa on paikallaan alkaa miettiä, miten voisi hyväksyä tilanteensa. Hyväksyminen ei merkitse luovuttamista, vaan pärjäämistä, sopeutumista, selviytymistä, sovussa elämistä. Hyväksyminen ei ole heikkoutta. 

Monet meistä ovat tottuneet ajattelemaan, että kipua vastaan tulee taistella. Mielestämme kipua ei kuulu hyväksyä, vaan siitä pitäisi päästä eroon. Jokaisella on tästä kokemusta. Kun kipu on kova, olo on tuskainen ja lisäksi menettää hallinnan moneen asiaan. Mutta entä kun taistelu on jatkunut tuloksetta pitkään, onko kivun parantaminen enää realistinen tavoite? Ojala heittää kysymyksiä: "Miten taistelu kipua vastaan on helpottanut elämääsi? Onko se tullut paremmaksi? Haluatko elää vai taistella? ...Taistelu kipua vastaan vie voimia ja rahaa, ja siinä useammin pettyy pahasti kuin yllättyy positiivisesti.” Tunnemme kaikki ihmisiä – tai kuulumme itse heihin – jotka sanovat yrittäneensä tuloksetta lukuisia eri lääkkeitä, muita tuotteita sekä hoitoja. Luemme toiveikkaina kaikki vastaan tulevat artikkelit, joissa puhutaan uusista tuotteista ja hoitomenetelmistä. Istumme tuntikausia netissä tietoa ja mahdollista apua etsien. 

Kivun ja elämäntilanteen hyväksyminen ei Ojalan mukaan ole joko-tai-käsite vaan prosessi, johon voi mennä vuosia. Kannattaa kartoittaa, mitä hyvää elämässä edelleen on ja mitä hyviltä ja merkitseviltä tuntuvia asioita voi edelleen tehdä ja kokemuksia hankkia. Hyväksyminen on sen tunnustamista ja sisäistämistä, että entiseen ei ole paluuta. On mietittävä, mikä on uusi normaali. 

Tarkkana lausuntoja tehdessä

Ojala antaa neuvoja myös lausuntojen tekemiseen. Jos kipukroonikko ei ole työkykyinen, hän saattaa jäädä vaille tukia ja korvauksia vain siksi, että lausunnot ovat virheellisiä tai puutteellisia. Sairas ja työkyvytön eivät ole sama asia, joten ei riitä, että lääkäri kirjoittaa lausuntoon sairauksista. On selvitettävä, miten sairaus ja kivut aiheuttavat henkilölle työkyvyttömyyden, tai muuten lausunto voi tulla hylkynä takaisin. Näin voi käydä myös, jos kivulle ei ole löytynyt lääketieteellisesti todennettavaa syytä. Kroonikon onkin itse huolehdittava, että lausunto on oikein kirjoitettu. Hänen oletetaan myös perehtyvän lainsäädäntöön voidakseen saada korvaukset, joihin hän on oikeutettu. 

Kirjani on täynnä alleviivauksia ja merkintöjäni. Olen saanut siitä paljon tietoa, uusia katsantokantoja sekä lohtua. Se on ollut kädessäni monta kertaa ja tulee jatkossakin kulkemaan mukana elämänmuutoksessani. Tapio Ojala sanoo eräässä haastattelussa olevansa itsekin kipukroonikko, koska ”selkä on romuna”. Hän on siis myös kokemusasiantuntija. Kirjassa hän ei tätä mainitse.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Villivihanneksiin totuttelu

Menestyksekkäin keino kokeilla uutta ruoka-ainetta ei liene sen pistäminen suuhun siltään. En itsekään haluaisi mutustaa pelkkää vuohenputkea, voikukkaa tai hapankaalia, vaikka niitä mielelläni ruoissa käytänkin. En pidä monenkaan villivihanneksen mausta. Niissä on kuitenkin niin paljon ravinto- ja muita hyviä aineita - joita monia emme varmaan vielä edes tunne - että haluan kerätä niitä ruoakseni. Villiäisten hyödyntäminen on myös ekologista ja sillä säästää paljon rahaa.

Jos uusiin ruoka-aineisiin totuttelu on sinulle tai ruokittavillesi hankalaa, tehosekoitin, mehupuristin tai -linko helpottavat sitä huomattavasti. Voit lisätä mehuun, smuutiin tai raakapuuroon villilehtiä vaikka vain muutaman, etkä huomaa eroa maussa. Makua voi totuttaa helposti. Myöhemmin panet tehosekoittimeen ja mehustimeen villivihanneksia vaikka ison täyden kourallisen. Moni on huomannut, että keho alkaa suorastaan kaivata vihreää. Lehtivihreää pitäisikin nauttia usealla aterialla päivässä. Sen hyödyt ovat lukemattomat.

Tänä aamuna hain takapihaltani sekalaisen valikoiman vihreitä lehtiä aamumehuani ja puuroani varten, jonka syön myöhemmin.


Mehuni

kourallinen villiäisiä
iso lohko vanhan sadon keräkaalia
muutama porkkana
luomuappelsiini, osa kuorta mukana
pakastimesta kurkuman- sekä pala inkiväärinjuurta, jotka annoin ensin sulaa
loraus neitsytoliiviöljyä A-vitamiinin imeytymistä auttamaan

Suosittelen mehupuristinta mieluummin kuin mehulinkoa, sillä mehupuristin saa villivihanneksista enemmän mehua irti. Villivihannesten lisääminen kannattaa tehdä varovasti. Villivihreät ovat niin voimakkaan puhdistavia, että tottumattomalle voi tulla kohta mehun nauttimisesta huimausta tai pahoinvointia. Vihreään tottunut sen sijaan voi saada mukavan energiarysäyksen, ja aamukahvi jääkin kuppiin. Lehtivihreä on hyvin terapeuttista, ja sitä kannattaa nauttia runsaasti. Jotkin sairaukset tai lääkitykset voivat kuitenkin rajoittaa sen nauttimista.

Päivän puuroni

villivihanneksia, itse panin vajaan kourallisen
2 rkl pellavansiemeniä yön yli liossa olleena, liotusvesi mukana
eilistä keitettyä kaurapuuroa (ei toki ole raakaruokaa tämä)
mukillinen mustikoita ja mansikoita puolisulaneina
luomubanaani kuorineen, kovat päät poistettuna
jokunen taateli, kivet poistettuna
pihlajanmarjarouhetta puistomarjoista
hyppysellinen kelp-merilevää
jos haluan herkumpaa, lisään lakritsijauhetta
vähän vettä

Tehosekoittimessa sileäksi. Paitsi että pellavansiemenissä on arvokasta omega-3-rasvahappoa, ne antavat kiisselimäistä koostumusta.

Olen käytellyt viime kesänä kuivaamiani ruusun- ja mesiangervonkukkia ja pihlajanmarjoja turhan säästeliäästi, kun niitä on vieläkin runsaasti. Nokkosrouhetta ja -jauhettakin riittää edelleen. Kirjassani Hellattoman kokin elävä raakaravinto (Moreenikustannus, 2017) on ohjeita ja vinkkejä villivihannesten keräämiseen ja kuivatukseen, kuten kuivurin monipuoliseen käyttöön muutenkin. Kuivatus on sekin helppo tapa totuttautua villivihanneksiin. Niitä voi panna krakkeritaikinaan ja kuivattaa, toki uunissakin voi keksejä paistaa. 




tiistai 12. joulukuuta 2017

Jouluruokaohjeita kirjasta Hellattoman kokin elävä raakaravinto

Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassani Hellattoman kokin elävä raakaravinto on oma lukunsa jouluruoille. Varsinaisia kevytruokia ne eivät ole, kuten eivät jouluruoat yleensäkään. Seuraavassa muutama makeapainoitteinen resepti. Raakaruokia kuten muitakaan vegaaniruokia ei liene tarpeen kantaa pöytään kuuluttamalla kovaäänisesti: "Tässä on sitten sitä RAAKAruokaa/VEGAANIruokaa". Sen kuin vain pistää tarjolle ja toteaa, miten ruoka hupenee parempiin suihin. 

Kirja on liki 300-sivuinen opus, joka sisältää noin 180 reseptiä ja ravitsemusasiaa. Kuten resepteistä näkyy, pelkästään itukirja se ei ole. Nälkä lähtee ja maut ovat tuttuja, samat mausteethan ovat käytössä kuumennetunkin ruoan keittiössä. Raakaruokaa ja elävää ravintoa on itse kunkin hyvä lisätä omaan ruokavalioonsa. Raakaruoan ja elävän ravinnon ero on siinä, että elävä ravinto on raakaravinnon terapeuttisin tapa syödä. Elävä ravinto sisältää paljon ravintoaineita mahdollisimman hyvin sulavassa ja imeytyvässä muodossa. Raakaruoka sen sijaan on mitä tahansa kuumentamatonta ruokaa. Kirja sisältää molempia. Ruoat ovat pääasiassa helppotekoisia. Tekstin lopusta löydät kirjan sisällysluettelon. Hyvä joululahja itselle tai toisille ruoanlaitosta ja terveydestä huolehtimisesta kiinnostuneille.

Joulupuuro 1

Tee riittävän iso annos jouluna. Tässä on vain yhdelle. Parhaiten keho hyödyntää chiansiemenet, jos ne on ensin jauhettu. Mielestäni mukavin puurorakenne tulee kuitenkin kokonaisista chiansiemenistä.


2 dl manteli-, kaura-, hasselpähkinä-, cashew- tai hamppumaitoa
3 rkl chiansiemeniä tai jauhettuja chiansiemeniä
muutama tippa steviaa/2 tl vaahterasiirappia/kookossokeria
½ tl kanelia
ripaus suolaa


Valmista maito kasvimaitoluvun ohjeilla. (Maidon ohjeita täällä:)

Sekoita chiansiemenet hyvin maitoon mausteiden kanssa kulhossa lusikalla. Sekoita 5 minuutin päästä uudelleen, jotta puuro ei paakkuunnu. Anna puuron tekeytyä 8-10 h, jotta chiansiemenet ehtivät kunnolla turvota. Valmista luumusoppa.




Luumusoppa

Luumujen lisäksi soppaan sopivat muutkin kuivahedelmät, mitä nyt yleensä sekahedelmäsoppaan käytetään. Riittää parille. On niin hyvää, ettei tämän jälkeen tule kiisseliä keittäneeksi.



1½ dl kuivattuja luumuja
2 dl vettä
(kirpakampaa makua haluava puristaa 
osaksi nestettä appelsiinin mehun ja raastaa hieman kuorta mukaan)



Liota luumuja 2 dl:ssa vettä yön yli. Ota puolet luumuista erilleen ja säästä ne kokonaisina luumusoppaan. Soseuta muut ainekset lioteusveden kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi. Lisää kokonaiset luumut sopan kanssa tarjoilukulhoon.



Jos haluat vielä "kermavaahtoa" puurolle, tee tämän luvun sorbettitortun ohjeessa olevaa ihanaa cashewvaahtoa.




Joulupuuro 2
Tällaista puuroa tein ennen kuin käytin chiansiementä.

2 isoa kesäkurpitsaa kuorittuna ja paloiteltuina
1½ dl kuorittuja manteleita tai cashewpähkinöitä
½ dl taateleita, poista kivet
1½ tl luomukanelia
½ tl hyvää suolaa
vettä



Voit käyttää valmista mantelijauhoa. Muussa tapauksessa jauha mantelit tai cashewpähkinät tehosekoittimessa jauhoksi. Kaada jauhot kulhoon ja pane tehosekoittimeen muut ainekset ja vajaa 1 dl vettä. Käytä vettä mahdollisimman vähän, jotta puurosta tulee paksua. Soseuta ainekset tasaiseksi. Lisää manteli- tai pähkinäjauho ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä jos tarpeen. Tee luumusoppa.




Tofferomeo-suklaa

Vaihtamalla kookosöljyosuudenkin kaakaovoihin saat suklaasta kovempaa. Käytän suklaan tekoon tavallista kaakaojauhetta. Voit valita sen tai raakakaakaojauheen. Carobjauhe muistuttaa kaakaota, mutta ei ole kitkerää vaan makeaa. Hampunsiemenet rouskuvat hampaissa kuin krokantti, ja mulperimarjat muistuttavat toffeeta. Pidän raakasuklaasta, jos maustan sen raastetulla sitruksenkuorella, minttu-uutteella tai jollain muulla voimakkaalla maulla.

Suklaat vasemmalla. Kuva: Tuukka Kiviranta.


1 dl kaakaovoita
1 dl raakakookosöljyä
¾ dl carobjauhetta
½ dl kaakaojauhetta
¾ dl mulperimarjoja
1½ rkl kuorellisia hampunsiemeniä
2 rkl vaahterasiirappia
½ tl luomuappelsiinin kuorta raastettuna
1 tl vaniljajauhetta
(pöhäys cayennepippuria)
hyppysellinen hyvää suolaa



Sulata rasvat vesihauteessa, tai jos haluat olla nopea, levyn pienimmällä lämmöllä. Sekoita rasvaan huolella kaikki muut ainekset. Kaada suklaa muotteihin tai laakealle lautaselle. Pakastin jäähdyttää suklaan nopeasti, ja siinä tai jääkaapissa voit myös suklaata säilyttää.



Sorbettitorttu

Voit tehdä tortunpäällyksen myös tuoreista tai sulista marjoista soseuttamalla ne tai sitten valmistaa sorbettipäällyksen. Voit tehdä minkä kokoisen tortun haluat seuraavien ohjeiden pohjalta:




Kuva: Tuukka Kiviranta


Pohja:

1 osa kuivattuja viikunoita, poista niistä kannat (myös kuivatut taatelit käyvät)

1 osa siemen-/pähkinäaineksia: jonkin verran kookoshiutaleita sekä jotain seuraavista: pekaani-, saksan- tai parapähkinöitä, manteleita tai auringonkukansiemeniä

mausteita kuten esim. vaniljaa, kanelia, kardemummaa



Sinulla on siis esim. 4 dl viikunoita sekä yhteensä 4 dl siemen-/pähkinäaineksia.



Jauha siemenet, pähkinät tai mantelit kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa jauheeksi. Sekoita monitoimikoneessa kaikki ainekset torttupohjaksi. Taikina saa jäädä hieman rouheiseksi. Jos sinulla ei ole monitoimikonetta, voit jauhamisen jälkeen saksia viikunat pikku silpuksi ja vaivata käsin kaikki ainekset massaksi. Jos massa vielä vaikuttaa kuivalta painella torttupohjaksi, lisää 1 rkl vettä. Testaa maku ja lisää mausteita jos tarvis.



Levitä laakealle tarjoilulautaselle "korppujauhoiksi" pari rkl kookoshiutaleita. Ala keskeltä lautasta painella massaa vähän vajaan 1 cm:n paksuiseksi kerrokseksi. Muotoile torttuun pienet reunat.



Kerma

Tämän kerman rakenne on todella hieno ja paksu.



1 osa cashewpähkinöitä

2 osaa kypsää avokadoa

vaahterasiirappia, kookossokeria tai steviaa makeutteeksi maun mukaan

vaniljaa

vettä sen verran kuin tehosekoitin toimiakseen vaatii



Jauha kuivat cashewpähkinät kuivassa tehosekoittimessa jauheeksi. Halkaise avokado, poista kivi ja kaavi hedelmä kuorestaan sekoittimeen. Lisää vähän valitsemaasi makeutetta ja vaniljaa sekä vähän vettä. Sekoita aineksista paksu kerma ja lisää vettä sen verran kuin tehosekoitin toimiakseen tarvitsee. Kukin voi annostella kermaa itse torttupalalleen.



Sorbetti

Ota pakastimesta mansikoita muutamaksi minuutiksi ensin huoneenlämpöön. Sekoita mansikat tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa massaksi, jolloin saat sorbettia. Lisää puristus sitruunasta. Joudut ehkä välillä sulkemaan koneen ja kaapimaan massaa reunoilta alas. Halutessasi voit sekoitusvaiheessa myös makeuttaa mansikoita esim. puolituoreilla taateleilla tai vaahterasiirapilla. Kuvan torttuun panin myös hieman puolukoita. Levitä sorbetti tortulle ja tarjoile heti.


Lanttukeksit ja -skonssit 

Samasta taikinasta voi tehdä keksejä tai skonsseja, korkeita teeleipiä. Keksit ovat ihanan rapeita ja skonssit muhevia. Rapeus pehmenee nopeasti. Silloin voit käyttää niitä uudestaan kuivurissa.

Lanttukrakkereita ja -skonsseja löytyy ylempää suklaakuvastakin.

 8 dl lanttupalasia

5 dl cashewpähkinöitä, manteleita tai auringonkukansiemeniä (jos haluat päästä helpommalla joulun alla, käytä valmista mantelijauhetta)
2 dl auringonkukansiemeniä (tämänkin voi korvata mantelijauheella)
3/4 tl hyvää suolaa
n. 1/3 tl muskottipähkinää



Jauha pähkinät, mantelit ja siemenet tehosekoittimessa jauhoksi. Voit joutua välillä pysäyttämään koneen ja kaapimaan seosta kannun reunoilta alas.



Mehuta mehulingossa tai -pusertimessa lanttu ja sekoita mehuun myös lantun kuitu. Jos sinulla ei ole mehustinta, raasta lanttu hienolla terällä ja sekoita se vielä yksinään massaksi tehosekoittimessa. Lisää hieman vettä, jos tehosekoitin tarvitsee sitä hienontaakseen raasteen.



Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneella taikinaksi. Jos ei ole monitoimikonetta, sekoita kulhossa käsin kaikki ainekset yhteen taikinaksi. Muotoile taikinasta n. 7 cm:n läpimittaisia lieriön muotoisia skonsseja. Kuivata niitä kuivurissa korkeahkolla lämmöllä muutama tunti, käännä ne ylösalaisin ja jatka kuivattamista, kunnes skonssit halkeilevat pinnasta mutta ovat sisältä meheviä. Jos teet keksejä, muotoile massasta palloja ja litistä ne n. 5 mm:n paksuisiksi. Kuivata kuivurissa muutama tunti, kunnes pystyt kääntämään ne ylösalaisin. Jatka kuivatusta, kunnes keksit ovat rapeita. Säilytä keksejä tiiviisti suljetussa peltirasiassa tai lasipurkissa.


Kuvat kanteen ottanut Tuukka Kiviranta 
ja kannen sekä kirjan graafisen suunnittelun sekä taiton 
tehnyt Timo Numminen. 
 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Nesteytä kesällä herkullisesti

Etkö pidä paljosta veden juomisesta, mutta haluaisit nesteyttää terveellisesti? Pelkällä vedellä ei kannatakaan koko päivää nesteyttää, varsinkaan hikoillessa helteellä. Vesi tulee nopeasti kehon läpi, ja tarvitset mineraalitäydennystä. Sinulla voi olla nestehukka, vaikket tuntisikaan vielä janoa. Seuraavassa nesteytysvinkkejä, jos sinulla ei ole mehulinkoa tai -puristinta. 

Jos helteellä tai kilistellessä haluat nauttia kuplivaa, käytä pohjana hiilihapollista mineraalivettä tai kombuchaa. Kombucha valmistetaan sokeroidusta teestä käymisen avulla, ja sitä saa jo ostaa monista luomu- ja ekokaupoista. Jos ostat miedon makuista kombuchaa, voit maustaa sitä lisää. Kombuchaa eli volgansieniteetä voi valmistaa itsekin.
Voit toki käyttää myös hiilihapotonta vettä. 

Purista isoon lasiin makusi mukaan puolikas tai kokonainen sitrushedelmä tai eri sitrushedelmien sekoitusta. Jos käytät luomuhedelmiä, saat hyvää makua ja ravinteita raastamalla lisäksi hienolla terällä mukaan osan kuoresta. 

Raasta myös hienolla terällä ruokalusikallinen tuoretta inkivääriä ja purista siitä mehu lasiin sormiesi välissä. Paitsi että inkivääri maistuu hyvältä, se parantaa immuniteettia. Inkivääriä voi säilyttää pakastimessa ja sitä voi raastaa jäisenä. Näin inkivääri ei nahistu.

Stevia sopii hyvin kirpeiden makujen makeutteeksi. Annostele steviaa varovasti. Steviassa ei ole lainkaan sokeria, joten se sopii sokerirajoitteisille. Makeutta voi lisätä vaihtoehtoisesti valmiista omenamehusta.



Punaisen kilistelyjuoman saat raastamalla hienoksi mukaan hieman punajuurta ja puristamalla raasteen mehuun sormiesi välissä.



Sama sinisenä pienen spirulinamäärän kanssa:


 Itselleni on kertynyt yrttiteelaatuja, vaikken juuri tule kaupan yrttiteelaatuja juoneeksi. Saan käytettyä ne paremmin keittämällä teetä ja nauttimalla sen jäähtyneenä.





















 Varsinkin eri tavoin maustettu pakuritee on mukavaa juotavaa. Sitä tai muita yrtti- tai teejuomia voi käyttää myös pohjana, ja niihin voi raastaa inkivääriä tai kurkumaa. 

Nuorena olin Israelissa kibbutsivolunteerina. Puistotöissä kuumuudessa söimme tauoilla vesimelonia. Melonit nesteyttävät hyvin, koska niissä on myös kuitu mukana.


Nesteyttäjän ei tarvitse olla makea. Espanjalainen gazpacho on kylmä tuorekeitto, josta on joka raakakokilla oma reseptinsä. Tomaattia, paprikaa, kurkkua, chiliä ja muita mausteita. Ainekset tehovekottimella tai vauvavatkaimella sileäksi.



Toki voit tehdä niitä smuutejakin hedelmistä ja marjoista sekä lisätä niihin nestettä. Kookosvesi on erityisen hyvä nesteyttäjä. On myös kaupan jauhetta, johon vettä lisäämällä saat kookosvettä.

Nautinnollisia nesteyttäjiä ovat mehujäät. Sekoita tehosekoittimessa yhdessä tai erikseen ja jäädytä mangoa, ananasta, kiiviä, persikkaa, aprikoosia, mansikoita ja marja-aikana muita marjoja. Lisämakeutta saat tarvittaessa steviasta. Pelkkä ananas tai mango ovat omaan makuuni riittävän makeita. Terveellistä lehtivihreää ja mineraaleja saat villivihanneksista, esim. nokkosista, maitohorsmasta, vuohenputkesta ja valkopeipistä. Väri tosin muuttuu.


Uusi raakaravinnon nettikurssini alkaa 3.7. Jos haluat oppia itsellesi hyvät elävän raakaravinnon keittiörutiinit ja oppia kokoamaan hyviä aterioita sekä voimaan paremmin ja energisemmin, tule mukaan. Lisäät raakaravintoa ruokavalioosi juuri niin paljon kuin haluat. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, sillä kyseessä on viimeinen valmennukseni! Lisätiedot täältä:

 
Hellattoman kokin elävä raakaravinto -kirjani on kaupoissa (Moreeni, 2017, 288 s.) Se sisältää elävän ravinnon perusteet sekä antaa paljon ohjausta ravitsemuksesta. Kirjassa on n. 180 reseptiä kuvineen. Kirjaa käytetään valmennuksessakin.