torstai 27. helmikuuta 2014

Flunssa- ja painonpudotusapua

Nopeimmat ovat jo ehättäneet kärsiä sikainfluenssan tai jonkin muun flunssan, kun varsinainen epidemia on tulollaan. Toki jonkin viruksen voi saada ympäri vuoden. Joka talvi mediassa tyhmähköiksi tekeytyvät toimittajat haastattelevat terveydenhoitajia ja lääkäreitä ja kysyvät, voiko flunssalta suojautua ja miten sitä voi helpottaa. Aina vain jaksetaan etsiä flunssanparannuskeinoja. Tiede pystyy ällistyttäviin suorituksiin, mutta harva löytää itselleen toimivan parannuskeinon harmilliseen räkätautiin. Edelleen väitetään, että lapsille on vain hyväksi sairastella flunssia, koska se kuulemma kehittää vastustuskykyä. Missä se vastustuskyky näkyy?

Silloin, kun vielä jouduin flunssia sairastelemaan, otin lähes joka flunssasta kaiken irti eli niistelin tai yskiskelin toista kuukautta. Tein vuosia sitten viimeistä flunssaani potiessani väärän valinnan enkä peruuttanut kurssiani Oulussa. En ollut kuumeessa, mutta honotin nuhassani, pää oli pöpperöinen ja vajosin välillä pöydän alle ryyppäämään yskänlääkepullosta pystyäkseni puhumaan. Kurssilaiset saivat silti aikaan hyviä aterioita. Jokainen tietää, millaista on tehdä valintoja kipeänä. Kumpi on vastuullista: mennä töihin tai muihin toimiin puolikuntoisena, vai jäädä kotiin lepäämään?

Jotkut tietävät, mikä heidän flunssansa oireita yleensä helpottaa: ehkä tietyt yrttitipat kuten munkkitipat tai ukonhattu-uute tai yskään timjami- tai salviatee. Kiinnostuin nuorena yrteistä ja keräsin mm. listaa yrteistä ja ruokakasveista, jotka tappavat viruksia ja taudinaiheuttajabakteereja. Sekoitin niistä tällaisen juoman:

Chillari

lasillinen vettä, johon lisäksi
murskattu tai raastettu valkosipulinkynsi
1 tl raastettua inkiväärinjuurta
½-1 sitruunan mehu
10 tippaa tabascokastiketta

ja juodaan Pohjanmaan kautta, niin väkevyys tuntuu kurkussa vasta kun lasi on tyhjä. Jos yrittää siemailla, saattaa juoma jäädä lasiin. Tätä voi tehdä pullollisen ja juoda 2-3 lasillista päivässä flunssa-aikana ennaltaehkäisyyn, flunssan ensi oireisiin tai helpottamaan flunssan oireita. Tabascossa oleva chili supistaa limakalvoja, joten se helpottaa nenän tukkoisuutta. Inkiväärissä on paljon hyviä flunssaisen oloa helpottavia aineita.

Flunssassa keho pyrkii vauhdittamaan myrkkyjen ja kuona-aineiden poistamista kehosta, ts. keho pyrkii puhdistumaan. Kuume sekä eritteet nenän ja kurkun sekä joskus silmienkin kautta ovat tätä puhdistumista. Liman tulo on hyvä asia, eikä sitä pidä tukahduttaa apteekin tuotteella, joka vähentää nenän vuotamista! Kuumettakaan ei pidä laskea, ellei se nouse korkeaksi.

Kehon puhdistautumista tulee auttaa. Koulumme terveydenhoitaja sanoi hyvin: "Syömisen kanssa ei oo niin höperön nuukaa, mutta juoda pitää". Kaikki tietävät, että flunssassa pitää juoda paljon, huomaapa hikoilevansa tai ei. Ei sokeri- eikä lisäainejuomia vaan vettä, tuoreita lingottuja tai puristettuja mehuja ja ehkä yrttiteelaatuja. Mehuista olen viime aikoina pari kertaa blogittanutkin.

Syömiseenkin pitää kiinnittää huomiota. Luonnon oma keino on heikentää flunssaisena ruokahalua. Kunnon flunssassa makuaisti tilapäisesti huononee tai katoaa kokonaan, joten syöminen ei tuota mielihyvää. Keventämällä syömistä ja syömällä helposti sulavaa ruokaa ruoansulatuselimistö pääsee helpommalla ja energiaa jää enemmän taudin voittamiseen. Kevytpaasto puhdistaa kehoa.

Kun ruokahalu on heikentynyt, saatat päästä irti sokeri- tai muista ruoka-ainehimoista flunssan aikana. Monen ei tee mieli kahvia tai alkoholia tai tupakoijan edes tupakkaa sängyssä potiessaan. Pari päivää taukoa sokerituotteisiin tai ylenmääräiseen leivän syöntiin voi tehdä tehtävänsä niin, että kun ruokahalu jälleen palaa, ei tarvetta karkkeihin, pullaan, pitsaan tai vaikka siihen kahviin enää ole. Paras on silloin olla kokeilemattakaan, mahtaisivatko ne vielä maistua, koska niihin koukuttuu nopeasti uudelleen. Flunssa voi näin jopa auttaa sinut eroon epäterveellisistä kaloripommeista.

Eläintuotteet kuten liha, muna ja meijerituotteet kestävät pitkään sulaa. Rasvaiset ruoka-aineet kuten pähkinät ja siemenet vaativat nekin ruoansulatukselta paljon. Helpoiten sulavat hedelmät, marjat ja kasvikset, ja ne myös auttavat elimistöä puhdistumaan. Mehustamalla tai soseuttamalla niistä voi tehdä vatsalle ja suolistolle vielä helpompia käsitellä.Voit tehdä vaikka tällaisen:


Porkkananas

Perusainekset:
isohko porkkana
puolikas tai kolmannes ananasta
appelsiini tai verigreippi tai muutama klementiini
(1/3 tuoretta chiliä)

lisäksi jotain lehtivihreää kuten kourallinen pinaattia/lehtikaalin lehtiä keskiruoti poistettuna/rooman- tai muuta salaattia/vuonankaalia/nokkosta tai muita villivihanneksia/viherjauhetta (kuvan miksissä ei ole niitä, koska halusin oranssin värin)

flunssan oireita lievittämään joitakin tai kaikkia seuraavista mausteista:
½ tl kanelia (tai enemmän)
hyppysellinen neilikkaa
1/4 - 1/2 tl kardemummaa

Paloittele porkkana ja ananas ja lohko sitrushedelmä(t) tehosekoittimeen, lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä jos sekoitin sitä vaatii toimiakseen. Tulos on miellyttävän paksu mutta juotava. Hyvä ateria muutenkin, ja kuidut pitävät kylläisyyttä yllä.

Pääasiassa raakaravintoa pitkään syöneet ihmiset eivät juuri sairasta flunssia. Jos haluaa lopettaa flunssiin ja moniin muihinkin tauteihin sairastumisen, kannattaa siirtyä vähitellen ainakin puolittain raakaravintoon ja kokeilla mitä vaikutuksia tulee. On tärkeää syödä riittävästi. Tuorekasvisravinto lisää immuniteettia ja puhdistaa kehoa. Kun ei syö paljon huonolaatuista mahantäytettä, eivät kehon puhdistuselimetkään ylikuormitu. Lisäksi täytyy juoda riittävästi, harrastaa liikuntaa, pystyä käsittelemään stressiä ja elää sellaista elämää, joka tuntuu mielekkäältä.


tiistai 25. helmikuuta 2014

Raakaruokapäiväni

Harva raakailija syö yksinomaan raakaruokaa. Raakailijaksi voi sanoa henkilöä, joka saa vähintään 75% syömänsä ruoan painosta tuorekasvisravintona. Se ei merkitse mitään gramma-prosenttilaskeskelua vaan on noin-arvio. Katsotaan, että 75% raakaravintoa riittää korjaamaan jäljellä olevan 25% kuumennetun ruoan haitat. Niihin palataan myöhemmin.

Raakaruoan syömistä on hyvä lisätä varovaisessa tahdissa, jotta vatsan ja suoliston bakteerikannat ehtivät muuttua raakaravinnon käsittelemisen tarpeisiin. Tähtäimenä ei mielestäni pidä alussa pitää kokonaan raakaruoalle siirtymistä vaan yksinkertaisesti raakaruoan lisäämistä sekä kokonaisten raaka-aterioiden syömistä: ensin yksi kokonainen raaka-ateria, siis ateria ilman mitään kuumennettuja aineksia. Tarkoitushan ei perimmältään ole olla sataprosenttisen raaka vaan voida hyvin ja energisesti, vai mitä?  

Joillekuille raakasuuntaan meneminen käy vaivattomasti, niin kuin pitäisikin. Oma haasteensa tietenkin ovat tunnesyöminen sekä taipumus liikasyömiseen. Toiset taas menevät jopa ohjausta saatuaan jotenkin solmuun sen kanssa, mitä syödä päivän mittaan. Huolia on jos jonkinlaisia. Huomaan, että jotkut kaipaavat hyvin yksityiskohtaisia ohjeita.

Ryhmävalmennuksissani esittelen usein eri ihmisten ruokapäiviä. Seuraavassa minun eilinen ruokapäiväni. En enää juuri tarkkaile ravintoaineiden saantiani. Jos yhtenä päivänä jokin jäisi vähälle, se korjaantunee seuraavana. Tuorekasvisruoka on valtavan ravintoainetiheää. Pistän myös asioita mittasuhteisiin: suurin osa maailman ihmisistä ei ole huolissaan täysipainoisesta ravinnosta. Heidän suurin huolensa on saada ylipäätään jotain, mitä tahansa syötävää lapsilleen ja itselleen. Usein oletetaan, että raakailijan "pitää" syödä luomua ja minulta kysytään, tuleeko se kalliiksi. Itse syön luomua osittain. Luomuvihannekset ovat niin kalliita, että jos söisin pelkästään luomuruokaa, liian iso osa tuloistani uppoaisi vain minä-minä-minuun. Luomua tai ei, kasvisten ja raakaruoan syömisen reipas lisääminen hyödyttää terveyttä valtavasti joka tapauksessa. Sen olen runsaan kymmenen vuoden aikana huomannut.

Aamu alkoi yön yli seisoneella H2O:lla. Nestettä ei moni tule nauttineeksi riittävästi päivän mittaan. Aikuisella on yleensä janon tunne vasta sitten, kun hän jo on nestehukassa. Vettä tai vaikka yrttiteetä juon aterioiden välissä, en aterioilla.


Sitten kirmasin päivän ensimmäiselle lenkille kera personal trainerini. Tuima tyyppi vie usein interventilaatioharjoituksiin (vai mikä se termi oli), joissa välillä kävellään mutta myös mennään eikä meinata.


Pari kiloa aamumehuaineksia: lehti-, puna-, parsa- ja hapankaalia (eri kaaleissa on paljon suoja-aineita, suojaavat mm. syöpäsairauksilta), omena, punajuuri, porkkanoita ja kurkkuja.


Hyvin mitoitettu, sillä juuri litran verran herui.


Mehupurkin kanssa katsomaan päivän posti ja vastailemaan. Vaihtoehtoisesti aamuhartaus.

Puuroainekset olivat yön yli liossa: tattarin- ja hirssinjyviä sekä muutama kuivattu aprikoosi. Kastikkeeksi miks banaanista ja mustaherukoista ja lehtivihreäksi kesällä kuivaamaani nokkosta, jossa myös nokkosensiemeniä.


Huomasin mausta, että eivätpä olleetkaan herukoita vaan aroniamarjoja - valtavan terveellisiä mutta yäk - joten sekoitin mukaan kourallisen mansikoita. Oikein hyvää. Soppaan meni myös klorellaa ja spirulinaa. Otin lisäravinteena D- ja B12-vitamiinia.


Suurella puuroannoksella jaksoi pitkään. Sitten tein kaksi lautasellista ituruokaa:


mungpavun ituja vajaa puoli litraa, kukkakaalia, oliiveja, wakamemerilevää (lehtivihreää ja paljon mineraaleja) ja hapankaali hoiti salaatinkastikkeen viran pätevästi. Idut sisältävät valtavasti vitamiineja, mineraaleja ja helposti sulavaa proteiinia. Ruoka valmistui tv-ohjelman mainoskatkolla, että se siitä aikaaviepyydestä, jota jotkut pelkäävät.

Mutta päivän rasva-annoshan oli vielä saamatta! Sitä illemmalla tekemään, ja rasvaa tuli kyllä seuraavankin päivän edestä, aineksina avokado, 3 banaania, reipas kökkäle pähkinätahnaa (kaupan tuote, ei raakaa), muutama kuivaviikuna sekä carob- ja aniksensiemenjauhetta. Ei tietenkään mahtunut kaikki tähän astiaan kerralla, piti käydä santsaamassa. Kuono jäätelöön ja autuus.


maanantai 24. helmikuuta 2014

Vitamiinit vartissa verenkiertoon

Eilinen aamiaiseni:


Kuidut mehulingon kuituastiaan, mehu vatsaan ja siitä vitamiinit suoraan verenkiertoon. Mikä määrä vitamiineja, mineraaleja, lehtivihreää, antioksidantteja, entsyymejä, flavonoideja, herkullista makua ja muuta hyvää rakentamassa immuniteettia heti aamusta! Väestölle annettu suositus puolesta kilosta tai jopa vain 400 grammasta kasviksia päivässä on naurettava, tai pikemminkin itkettävä. Mehussa ovat ravintoaineet ja kalorit. Kuidussa on... pääasiassa vain kuitu, joten ei mielestäni kannata kantaa huolta, jos ei keksi sille käyttöä. Voi panna osan krakkeritaikinaan tai jos syö kuumennettua ruokaa niin sämpylätaikinaan, patoihin, pyöryköihin, vuokiin tai mihin nyt keksii.

Useimmiten linkoan tai puristan aamumehuni suoraan litran kannuun.


Tuloksena on yleensä mehua väriltään jotain vihreän ja ruskean väliltä. Kuitenkin lähes samalla vaivalla saa vaikka kolmen mehulajin aterian. Kokeillessa löytää uusia herkkumakuja itselle ja toisille. Jo väreillä on vaikutusta vireyteen! Ylimmäisen kuvan aineksista syntyi tällaisia kimaroita:


Vehnänorassatoa odotellessani tein vihermehun näistä aineksista:


Kurkkua, parsa- ja lehtikaalia. Mehupuristin irrottaa lehtikaalista paremmin mehun kuin mehulinko. Maku: niittyinen.

Aniliininvärinen mehu syntyi näistä:


Pieni sormenpään kokoinen pala inkivääriä kuorittuna - siis vain pieni palanen kuvassa olevasta inkiväärinjuuresta - sekä verigreippi ja puolikkaan sitruunan mehu. Vähän vettä lantringiksi. Maku kirpeä.

Pinkki mehu oli paras, monimakuinen.


Omena, lohko punakaalia ja fenkoli. Monet kaalit maistuvat mehuissa kitkeriltä, jopa polttavilta, joten lisää niitä mehuun varovasti. Kukkakaalia en mehusta ollenkaan, keräkaalia jonkin verran. Kyssäkaali on oikein hyvää. Tottumattoman kannattaa pistää paljon pienempi kaalinlohko kuin kuvassa. Omena ja fenkoli sopivat mielestäni mehuun kuin mehuun. Kasvismehujen juontia aloittelevan on hyvä lisätä mehuihin omenaa, sillä se tekee mehuista tutumman makuisia ja antaa makeutta.

Sinä voit kuitenkin tehdä mehua vaikkapa vain lasillisen verran, jos et ole kaltaiseni litrahuuli. Hyödyt siitä kyllä. Te mehu vaikka näistä tavallisista aineksista:


Sikainfluenssaepidemiaa kuulemma odotellaan. Itselläni ei ole vuosiin enää ollut flunssaa, mikä on ihanaa. Ei tarvitse peruuttaa töitä, tapaamisia tai muita suunnitelmia taudin takia. Olin sairastellut koko elämäni paljon flunssia, jotka yleensä kestivät puolitoista kuukautta ja jättivät nuutuneen olon. Lapsuudesta asti söin penisilliiniä keuhkokuumeisiin ja angiinoihin. Antibioottikuurien jälkeen oli pitkään väsynyt olo enkä jaksanut harrastaa liikuntaa. Laulu taukosi.

Ylimmässä kuvassa oli vielä porkkanoita. Mihinkäs ne menivät? No, teki mieli vielä lisää mehua, joten mehustin porkkanat ja lisäsin vielä toisen kurkun. Tuloksena sameanruskeaa mehua, ei kuvaa. Mehustuksen alkuvuosina ei litrankaan mehu pitänyt minulla kylläisyyttä yllä. Puolen tunnin päästä täytyi syödä joko iso lautasellinen raakapuuroa tai kolme varttilitraa vanukasmaista marja-hedelmäpehmiksiä. Nykyään iso mehu pitää minut kylläisenä tunteja ja olon kevyenä.

Tammikuussa blogasin perusasioita mehustamisesta otsikolla Samalla pikaruoka ja elämän eliksiiri. En onnistu linkittämisessä.


torstai 20. helmikuuta 2014

Elävä ravinto pisti vatsan kuntoon

"Mulla nyt on aina ollut vatsa sekaisin."

Kuulen tätä työssäni jatkuvasti. Jopa juuri aikuisikänsä aloittaneet nuoret tuntuvat alistuneen kohtaloonsa elää päivittäin vatsakipujen, turvotusten, ummetuksen ja muiden oireiden kanssa. Monet koettavat päästä hankaluuksia aiheuttavien ruokien jäljille voidakseen sitten välttää niiden syömistä. Moni myös saa avun, kun kokeilee olla jonkin aikaa ilman maitotuotteita ja gluteenia. Syyllinen löytyy. Usein se ei ole niin yksinkertaista, ja joskus radikaaleja ruokamuutoksia ei tehdä systemaattisesti. Lääkäreillä on yleensä käyty ja tutkimuksia tehty. Elämä on hankalaa, kun vatsan kulloinenkin kunto sanelee, mitä milloinkin jaksaa ja pystyy tekemään, ja voiko esim. lähteä ulos syömään kavereiden kanssa.

Vatsavaivoista kärsi ennen myös 21-vuotias Noora Ollanketo. Odottelin radiohaastattelun alkamista uuteen osoitteeseen muuttaneessa kasvisravintola Silvopleessa Helsingissä. Ravintolan salipuoli ei vielä ollut auki, mutta ravintolan uusi smuutibaari oli auennut aamukahdeksalta. Noora oli baarissa ruokia laittamassa ja myymässä, ja minä vanhana toimittajana kävin häntä hetkeksi jututtamaan.

 Ruokasalin puolelta voi nurkkapaikassa istuessaan katsella alas smoothiebaariin vaikkapa Nooran hääräilyä.

Terveysongelmat ajoivat Nooran etsimään apua ruokamuutoksista.

- Minulla todettiin haavainen paksunsuolentulehdus sekä kilpirauhasen liikatoiminta. En halunnut aloittaa niihin lääkehoitoa. Lähdin Hippocrates Health Instituuttiin Floridaan.

Instituutti on Elävän ravinnon keskus, jonka johtaja Brian Clement työskenteli aikoinaan itsensä elävän ravinnon ruokaohjelman kehittäjän Ann Wigmoren kanssa. Instituuttiin menee eri mittaisiksi ajoiksi apua saamaan mitä moninaisimmista vaivoista kärsiviä ihmisiä, myös syöpäsairaita. Monet vakavastikin sairaat parantuvat pitkäaikaisella tiukalla elävän ravinnon ruokaohjelmalla ja mentaalivalmennuksella sekä muilla tukihoidoilla. Brian ja hänen ruotsalaissyntyinen vaimonsa Anna Maria ovat olleet usean kerran Elävän ravinnon yhdistyksen kutsusta luennoimassa Helsingissä.

Noora miettii, mitkä asiat kolmen viikon instituutissaoloaikana parhaiten auttoivat häntä terveyden tielle.

- Ehkä tärkeimmät oppimani asiat olivat hyvä ateriarytmi ja vihermehujen nauttiminen kahdesti päivässä sekä se, että opin kuuntelemaan itseäni.

Noora sanoo kärsineensä ennen sairastumistaan pitkään stressistä. Hän kertoo instituutissa oppineensa, että keho lähettää pieniä merkkejä muutostarpeista, ja että niitä merkkejä voi oppia huomaamaan.

Noora on vegaani, joka siis syö pelkästään kasvikunnan tuotteita, ei siis esim. maitotuotteita tai munia. Hänen ruoastaan noin 80 % on raakaravintoa. Lääkkeitä hän ei edelleenkään tarvitse. Mistä Noora sitten suosittelisi aloittamaan ruokavaliomuutoksen terveydentilan parantamiseksi?

- Vihermehuilla saa nopeiten vaikutuksia. Tuorepuurot ovat myös hyviä. Puuroihin suosittelen mukaan proteiinipitoisia chiansiemeniä.



Terveellisen ja terapeuttisen vihermehun pohjana ovat yleensä kurkku ja varsiselleri ja lisänä lehtivihanneksia kuten lehtikaalia (poista kova keskiruoti), persiljaa, herneen-, auringonkukan- tai muiden kasvien versoja tai vihersalaattikasveja. Kesäaikaan voi kerätä luonnosta nokkosta, horsmaa, vuohenputkea ja muita myrkyttömiä viherkasveja mehulinkoon tai -puristimeen. Kaikkein tehokkain vihermehu tulee viljanoraasta, joita voi itse kasvattaa mullassa sisäviljelynä. Orasmehuun täytyy totuttautua hissukseen ja aloittaa teelusikallisesta. Vihermehuista blogaan myöhemmin erikseen.

Lisää ihmisten kertomuksia tervehtymisistä voit lukea Valmennus-osiosta ryhmävalmennuksen alta. Olisiko valmennus sinun juttusi tänä keväänä? ELÄVÄÄ! Raakaravintoremontti netissä alkaa 14.3. ja siihen kuuluu myös henkilökohtainen valmennuskerta.



Kun minä haastattelin Nooraa, toimittaja Justus Laitinen haastatteli Silvopleen pitkäaikaista kokkia, Helga Lindtiä.




Haastattelumme tulee tänään perjantaina 21.2. Yle Radio Suomen asemalta klo 17.30 ja menee sitten kuunneltavaksi Areenaan Yle Radio Suomen Taustapeilin Ruokapöytään osoitteeseen http://areena.yle.fi/radio/2148456. Yle Radio Suomen Facebook-sivuilla on ruokieni reseptejä kuvineen.
Lautaselleni Silvopleessa keräsin tällaista:



Ituja, versoja, kasviksia, kastikkeita, tahnoja. Muistan ravintoloitsija Satu Silvon kertoneen ruoistaan aikaan, jolloin hän oli löytänyt elävän ravinnon ja oli vielä naimisissa näyttelijä Heikki Kinnusen kanssa. Hän kertoi syövänsä viikot elävää ravintoa ja viikonloput Kinnusen läskisoosia. Viimemainittua ei puhvetista löydy, vaikka kypsennettyjä ruokia siellä raakaravinnon lisäksi onkin.

Tältä näyttää ennen ravintolan aukeamista. Lounasaikaan istuinpaikkaa sai hakea.

Ruokaseuranani tällä kertaa Elävän ravinnon yhdistyksen puheenjohtajinakin toimineet Helena Hietanen ja Birgit Bäckman, joille elävä ravinto on ollut elämän edellytys. 

 Helenan kyljessä vielä minä silmät turvoksissa edellisen päivän rasvaisten ravintolapäiväleivonnaisten syönnistä. Osa kakkujen päällysteestä olisi ehkä ollut parempi hieroa ihoon... Hyvää oli kumminkin.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Mustikka-lakumiks

Rakastan lakun makua. Vielä ystävänpäivän kunniaksi



mukillinen mustikoita (saa olla suoraan pakkasestakin)
2 banaania
1 päärynä
1 rkl lakritsijauhetta
(1 rkl aniksensiemenjauhetta)
Tehosekaisin.















lauantai 8. helmikuuta 2014

Raakavegaani halva ystävänpäivänamiksi

Seuraa toffeen makuista ystävänpäivähalvaa, joka sulattaa sydämet jos on sellainen tarkoitus. Pehmeät liotetut seesaminsiemenet napsuvat hampaissa mukavasti. Sitä ennen ystävänpäivän henkilökohtainen muistelupätkä. Hyppää kuvaan jos haluat lukea pelkästään halvasta.

Hyvää ystävänpäivää -toivotuksen kuulin ensimmäisen kerran joskus 25 vuotta sitten. Olin Kansallisteatterissa kuiskaajana, ja ihana näyttelijä Aarre Karén (johon olin hieman lätkässä) toivotti päivää kaikille ylitsevuotavan riemukkaasti. (Monet meistä olivat ensimmäisinä ystävänpäivinä vähän nuivalla mielellä. Ystävänpäivän kun lanseerasi Suomeen postilaitos saadakseen suomalaiset lähettämään ystävänpäiväkortteja.) Illalla Vanja-enon näytöksessä Aarre juoksi suu vihreää omenaa täynnä asianmukaisesti näyttämöltä pois, työnsi päänsä ei-niin asianmukaisesti kuiskaajankopin aukosta sisään ja mäiskäyttä pusun suoraan suulle. Siitä lähtien sain omenapusun joka Vanja-enolla. Sittemmin tulin huomaamaan, että tapa ei ollut niinkään harvinainen, ainakaan kun oli kyseessä nuori kuiskurinainen. Suomi-filmien hulivili Tommi Rinne (johon olin hieman lätkässä) teki tätä vielä eläkeläisnäyttelijänäkin näytöksen lopussa ja ilman omenaa.

Ja nyt halvaan: joskus sekaanina eli sekasyöjänä maistoin hunajan kanssa tehtyä kaupan halvaa. Se oli niin äkkimakeaa, että pieni sirunen riitti viemään makeanmieliteon. Riitti viemään myös halvanmieliteon.

Nyt voit tehdä halvaa helposti. Halvan voi tehdä vaikka vain kahdesta aineksesta, seesaminsiemenistä ja taateleista, mutta monipuolisempi maku tulee näistä:

Seesaminsiemeniä, vaniljaa, kuivattuja taateleita ja hyvää suolaa, joka ei erotu kuvassa.

Seesaminsiemenet ovat luonnon parhaita kalsiumlähteitä. Ne täytyy kuitenkin kalsiumin hyödyntämiseksi liottaa yön yli eli noin kahdeksan tuntia. Kun huuhteluveden on kaatanut pois, siemenet voi jättää vielä huoneenlämpöön "itämään" muutamaksi tunniksi. Itämisprosessi alkaa ja ravintoaineet lisääntyvät, vaikka näkyvää itua ei tulekaan. Tässä halvassa osa liotetaan ja osa käytetään kuiviltaan. Halvan voi myös pakastaa ja syödä suoraan pakkasesta. Rasvan suuri määrä mahdollistaa tämän. Kokeile.

Kuorimattomissa seesaminsiemenissä on parempi ravintoarvo. Voit kuitenkin käyttää myös kuorittuja, hieman miedomman makuisia seesaminsiemeniä.


2 dl n. 8 h liotettuja seesaminsiemeniä
2 dl kuivattuja taateleita kivet poistettuina
4 dl kuiviltaan jauhettuja seesaminsiemeniä
8-10 tippaa vaniljaa tai muuta vaniljamaustetta jossain muodossa
1/3 tl hyvää suolaa kuten esim. ruususuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa

Liota 2 dl seesaminsiemeniä n. 8 h runsaassa vedessä. Kaada vesi pois ja huuhtele siemenet. Valuta vesi hyvin pois.
Jauha 4 dl seesaminsiemeniä pesemättä, kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa. Siemenet ja sekoitin täytyy olla kuivat, muuten jauhaminen ei onnistu. Lopeta jauhaminen heti, kun siemenistä on tullut jauhoa. Jos jatkat, öljy erottuu siemenistä ja nameista tulee hyvin rasvaisen tuntuisia.
Jos sinulla on monitoimikone, sekoita siinä kaikki ainekset tasaiseksi. Jos ei ole monitoimikonetta, saksi taatelit mahdollisimman pieneksi ja sekoita taikinamassa käsin hyvin.
Muotoile halva haluamallasi tavalla. Jos taatelit olivat kovin meheviä, tarvitset ehkä lisää seesamia jauhettuna, jottei tulos kovin tartu sormiin.

Halvaa voi myös maustaa esim. kaakao- tai carobjauheella tai kakkumausteilla ja lisätä ystävänpäivän väriin sopivia marjoja.



Muutakin toimintaa kuiskaajankopissa oli: esityksissä tappeluissa olleet ja mukapaikatut ja kursitut urhot työntyivät koppiin löystyneitä siteitään kiristyttämään, heidän joukossaan Risto Aaltonen, johon olin ollut lätkässä jo pikkutytöstä asti kun hän näytteli tv:n Hanski-komediasarjassa renttua. Vanja-enossa hän oli lääkäri Astrovin roolissa, vastanäyttelijänään Eeva Eloranta. He pussas näyttämölläkin. Kuiskaajana osasin koko näytelmän kaikkien vuorosanat ulkoa äänenpainoja myöten, ja toivoin kovasti, että Eeva saisi flunssan ja pääsisin pelastamaan näytöksen astumalla Jelenan saappaisiin ja hienoon mekkoon. Kattia kanssa.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Miksi kannattaa idättää

Kuvitteellinen mainos sanomalehdessä:

"Miljoonapalkkio tiedosta, joka johtaa sellaisen syötävän kasvin keksimiseen, joka kasvaa kaikissa ilmastoissa, vetää ravinnepitoisuudessaan vertoja naudanlihalle, kypsyy 3-5 päivässä, voidaan kasvattaa milloin tahansa, ei vaadi maata eikä auringonpaistetta, sisältää yhtä paljon C-vitamiinia kuin appelsiini ja tomaatti, josta ei kerry jätettä, joka voidaan syödä valmistamatta ja prosessoimatta, on hyvin sulava, edullinen, säilyy useita päiviä ilman jääkaappia, on vähäkalorinen sekä sisältää täydellistä proteiinia, kasvi, joka on testattu ja jota on jo käytetty sekä ruokana että lääkkeenä tuhansia vuosia."

Tällaisen ajatusleikin tarjosi elävän ravinnon ruokaohjelman kehittäjä Ann Wigmore kirjassaan The Hippocrates Diet and Health Program (suomennos omani).

Idut ovat täydellistä ja edullista ruokaa. Kerrostaloasukaskin voi ruveta itufarmariksi ja harjoittaa sisäviljelyä vaikka yksiössä ja saada tuoreinta mahdollista ruokaa keskellä talveakin. Siemenet tuottavat muutamassa päivässä moninkertaisen sadon ituina. Itujen proteiinit ja muut ravintoaineet sulavat ja imeytyvät hyvin. Ituja voi lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan, mutta niitä ei kannata kuumentaa.

Miksi ituja on väheksytty ja niitä harvoin ruoissa näkee? Sanotaan, että ei niillä nälkä lähde. Pienen koon takia vai? Suuri osa maailman väestöä puputtaa vehnä- ym. leipää, joka on tehty jauhoista, joka on tehty pienistä jyvistä. 

 Mungpavunituja idätysastiassa.

Kuivattu siemen on horrostilassa. Kastuessaan siemenen sisällä oleva alkio alkaa käyttää siemenen vararavintoa ja alkaa itäminen. Siemen kasvaa veden avulla ensimmäiset päivät, ennen kuin se alkaa muodostaa juuria ja ottaa ravintoaineita mullasta. Idätysprosessissa idun ravintoaineet moninkertaistuvat, jopa monisatakertaistuvat. Folaatti-niminen B-vitamiini voi lisääntyä 600-prosenttisesti itämisen aikana. Linssissä C-vitamiinin määrä lisääntyy 2 mg:sta 23 mg:aan ja alfalfassa eli sinimailasessa 7 mg:sta 39 mg:aan. Idussa kehittyy myös sellaisia ravintoaineita, joita siemenessä ei vielä edes ollut. Ei ihme, että itu on niin ravintopitoinen. Siinä on kasvin alku.

Useimmat pavunidut on kuitenkin tarpeen myös nopeasti keittää, koska ne ovat kypsentämättöminä vaaraksi terveydelle. Mungpavunituja voi syödä kuumentamattomina, ja ne ovatkin ehkä suosituimpia ituja. Niiden maku muistuttaa hernettä.

Media ei paljon ituja ole esille ottanut paitsi salmonellatapauksissa. Itujen aiheuttamat tartunnat ovat kuitenkin häviävän pieni osa muiden ruokien aiheuttamista salmonellatartunnoista. Esimerkiksi suklaa on rasvaisuudessaan ja sokerisuudessaan oiva kasvualusta salmonellabakteerille, mutta pitkän hyllyajan vuoksi suklaapatukkaa on vaikea jäljittää salmonellan lähteeksi. Idättäminen on turvallista, kun huolehtii hygieniasta, huuhtoo siemenet ja idut kunnolla ja säilyttää valmiit idut varastoimisen ajan kylmässä.

Tavallisin idätystapa on väh. puolen litran kokoinen lasipurkki tai idätysastia. Muitakin on.

Lasipurkki: kiinnitä purkin suulle tiukasti kumilenkillä idätyksen ajaksi kerros tekokuituharsoa (puuvillaharsoon voi tulla haitallista bakteerikasvua) tai kaistale ohutta sukkahousua. Hyttysverkkoakin voi käyttää. 

Idätysastia: näitä saa ostaa luomu-, eko- ja luontaistuotekaupoista. Idätysastian pohjassa olevista rei'istä ylimääräinen vesi pääsee tippumaan pois.

Idätysohjeet

Tässä postauksessa annan ohjeet mungpavun idätykseen. Jotkut ihmiset ovat arkoja alkamaan idätyksen, joten ei kaikkea kerralla. Periaatteessa kaikki siemenet idätetään samalla tavoin, mutta liotus- ja idätysajat vaihtelevat, samoin jotkin muut yksityiskohdat.

1. Ota esim. 2 dl mungpapuja. Näitä kuten useita idättämiseen käyviä siemeniä saa useista marketeista, joistakin myös luomuna. Ei-luomut siemenet itävät myös. Pienten siementen kuten alfalfan tulisi vain peittää purkin pohja. Isojen siementen ei pitäisi täyttää astiaa yli kahdeksasosan. Poista siementen joukosta näkyvät roskat, torajyvät ja vioittuneet siemenet. Kaada siemenet leveäsuiseen lasipurkkiin ja täytä vedellä. Peitä astia.

2. Pane mungpavut likoon n. 80-asteiseen veteen 12 tunniksi. Vesi tietenkin jäähtyy vähitellen. Veden täytyy peittää siemenet reilusti myös liotuksen lopussa. Vesi voi olla lähes kiehuvaa, ja itäminen alkaa silti. Kuuma vesi edesauttaa mungpapujen itämistä. Kylmässä vedessä liotettujen papujen joukkoon saattaa jäädä itämättömiä papuja, jotka pureskellessa saattavat rikkoa hampaan tai paikan. Ikävä kokemus.

3. Kaada liotusvesi pois. Vettä ei saa juoda tai käyttää ruoanlaitossa. Sen sijaan se on ravinteikasta viherkasvien kasteluvettä. Huuhdo siemenet useassa vedessä hyvin, kunnes vesi on kirkasta eikä synny enää vaahtoa. Jotkut pesevät pavut ja jyvät vielä hieromalla niitä kämmentensä välissä.

4. Valuta ja ravistele vesi hyvin pois. Pavut ja siemenet eivät saa jäädä makaamaan märkyyteen. Itujen yleisin kuolinsyy on hukkuminen. Tarkimpana täytyy olla pienimpien siementen kanssa. Idut eivät myöskään saa täysin kuivua.

5. Siirrä purkki esim. astiakaappiin kaltevasti ylösalaisin noin 45 asteen kulmaan. Näin ylimääräinen kosteus pääsee vielä valumaan pois, mutta siemenet eivät peitä koko suuaukkoa, vaan ilma pääsee kiertämään. Varsinaista idätysastiaa käyttäessäsi pane rei'itetty kansi astian päälle ja astian pohjan alle toiselle sivulle vaikka pullonkorkki nostamaan astian pohja kaltevaksi. Parasta olisi idättää pimeässä, mutta älä pane idätyspurkkia suljettuun kaappiin. Astiakaapissa ilma kiertää hyvin. Itäminen onnistuu päivänvalossakin, varjoisassa paikassa.

6. Huuhdo mungpavun idut noin 12 tunnin välein eli aamuin illoin. Jo vuorokausi idättämisestä voit halutessasi syödä kuormasta. Idätysaika 2-3 vrk.

Varastoi idut jääkaappiin 8-12 h viimeisestä huuhtelusta, jotta idut ovat ehtineet kuivua riittävästi.

Uusin kirjani Hellattoman kokin elävä raakaravinto -kirjasta (Moreeni, 2017) löydät paljon tietoja idättämisestä ja elävästä ravinnosta muutenkin. Kirjassa on n. 180 reseptiä ja 288 sivua.

Simppeli salaatti

Omat salaattini syntyvät yleensä otetaan-mitä-on-reseptistä, muutamasta aineksesta. Vaikkapa näistä:


Mungpavunituja, salaattifenkoli, avokado, hapankaali. Vähäsokerinen salaatti.

En omiin salaatteihini useinkaan tee erityistä salaatinkastiketta. Hapankaali hoitaa kosteuden, happamuuden ja mukavan makulisän. Sitä saa olla paljon enemmänkin kuin kuvassa. Avokado tuo rasvaisuutta, E-vitamiineja ja mukavaa pehmeää rakennetta. Salaattifenkoli maistuu anikselta ja lakritsalta, joten se on mielikasvikseni. Sen päällys on kovakuituinen, joten kuori se kuorimaveitsellä. Leikkaa ensin pois vihreät "sormet", niin ne on helppo kuoria yksitellen. Leikkaa pois n. 4 mm kovaa pohjaa. Viipaloi ohuesti.

Alakuvassa makeampi salaatti. Jos kaipaat totuttelua itujen makuun, vähennä niiden määrää ja lisää salaattiin voimakasmakuisia ja/tai makeita aineksia. Sekoita ainekset.

Salaatissa pohjalla pinaattia, päällä hapankaalia, pieneksi raastettua porkkanaa, avokadoa, mungpavunituja ja ananasta (ei tölkki- vaan tuore-).

LISÄYS MYÖHEMMIN: Heinäkuussa 2017 alkaa viimeinen nettivalmennukseni. Tule mukaan, jos haluat lisätä raakaravintoa ruokavalioosi, oppia juuri itsellesi sopivat hyvät ruoanlaittorutiinit ja voida paremmin. Ilmoittaudu pian. Lisätiedot täältä:
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2017/05/hellattoman-kokin-raakaravintovalmennus.html


tiistai 4. helmikuuta 2014

Tee itse hammastahna tai hammasjauhe

Jos haluaa välttää vahingollisten lisäaineiden käyttämistä, menee sormi suuhun jo kaupassa raaka-aineluetteloita tavatessa. Eihän niitä osaa takeltelematta edes lukea ääneen, saati että tietäisi mitä monet niistä ovat. Kenties lyhyempiä luetteloita on eko- ja luomukauppojen hammashoiteissa, mutta en minä niistäkään selvää saa. Tarvitsemmeko jostain syystä kaupan tahnoja? Reikiintyvätkö hampaat ilman niiden käyttämistä? Onko turvallisia vaihtoehtoja?

Voit tehdä turvallisen, lisäaineettoman, hyvänmakuisen ja halvan hammastahnan tai -jauheen parissa minuutissa. Ekologinenkin on kun ei tarvita tuubia, pahvipakkausta eikä hammastahnatehtaita.


Hammasjauhe. Namia.

Tavallisissa hammastahnoissa on vahingollisia aineita. Tahnojen fluori on alumiiniteollisuusjätettä ja haitaksi terveydelle monella tavalla. Vaahtoamisaineet aiheuttavat joillekuille suuhun aftoja. Glyseriini (jota jotkut lisäävät myös kotitekoiseen hammastahnaansa) jättää hampaan pinnalle katteen, jonka alle saattaa jäädä bakteereita. Ei ole yhdentekää, millaista hampaanpuhdistusainetta käyttää, koska suun limakalvot imevät tehokkaasti aineita verenkiertoon, jonka mukana aineet leviävät koko kehoon.

Voit tehdä joko hampaanpesujauhetta tai hammastahnaa. Tahnaksi jauheen tekee raakakookosöljy, joka on myös antibakteerinen. En tiedä, voiko öljy ajan mittaan kertyä viemäriputkistoihin ja tukkia sen, joten tykkään itse käyttää enimmäkseen jauhetta. Se tuntuu ja maistuu hyvältä.

Bentoniittisavijauhe on jauheen hellästi hankaava pääraaka-aine, ja se turpoaa kostuessaan. Bentoniittisavi sisältää paljon mineraaleja, joten se mineralisoi hampaita. Lisäksi se poistaa kehosta raskasmetalleja ja muita myrkkyjä. Savi ei ole ruoka-aine, joten se ei imeydy elimistöön. Bentoniittisavi on myös emäksinen ja neutraloi näin esim. sokeria, joka on happamoittava. Monet sekoittavat savea myös juomaveteensä ja tekevät siitä kasvonaamioita. Savijauhetta saa esim. luontaistuotekaupoista ja se on halpaa.

Ruokasooda toimii hankausaineena. Hammastahnoissakin on hankausjauhetta. Paras hampaidenpesuaine on sellainen, joka auttaa hankaamaan plakin theokkaasti pois mutta ei vahingoita kiillettä. Eri hammastahnoissa on kussakin oma hankausasteensa. Voit halutessasi jättää ruokasoodan pois tai tehdä soodattoman jauheen lisäksi toisen jauheen, johon lisäät ruokasoodaa ja käytät tätä jauhetta harvakseltaan. Ruokasoodaa ja soodan ja suolan sekoitusta on käytetty hampaiden puhdistukseen kauan. Jotkut ovat käyttäneet soodaa kymmeniä vuosia. Se on sopinut heille, ja hampaat ovat pysyneet valkeina. Joidenkuiden hampaita taas on vihlonut jonkin aikaa soodan käytön aloittamisen jälkeen. Moni sanoo hampaidensa tummentumien hävinneen vähitellen soodan käytön ansiosta. Ks. tuonnempana eri aineiden hankaavuusarvot.

Stevia tuo makeutta, mutta ravitsemusasiantuntija Gillian McKeith suosittelee stevian käyttöä myös hampaiden suojaamiseksi. Hammaslääketieteen yliopiston Hiroshima School of  Dentistryn tutkimus osoittaa, että stevia vähentää hammasbakteerien kasvua ja estää siten reikiintymistä. Stevian vaikutuksia ei ole vielä tutkittu paljon. Käytä mieluiten kuivattuja ja jauhettuja stevianlehtiä kuin nesteitä tai uutetta. Kuivatussa stevianlehdessä ei ole muita aineita. Puhdasta steviaa löytää ainakin eko-, luomu- ja luontaistuotekaupoista.
Kaneli ja neilikka ovat antibakteerisia ja antavat makua. Annostele neilikkaa varovasti, ettei maku ala hallita.

Puhdas merisuola on sekin antibakteerinen. Käytä hyvin hienoa suolaa, jottei se hankaa liikaa.
Mausteeksi voit lisätä vaikka Carmolis-munkkitippoja, joita löytyy monen kotoa. Muita vaihtoehtoja ovat esim. piparminttu-uute ja kuivatut ja jauhetut mintunlehdet.

Eri hammastahnoilla on siis eri hankaavuusarvo, RDA-arvo, joka alkaa 00:sta.. Seuraavassa joitakin arvoja vertailtavaksi:
04 Vesi ja harja
07 ruokasooda
30 Elmex Sensitive Plus
83 Colgate Sensitive Maximum Strength
104 Sensodyne Extra Whitening
124 Colgate Whitening
150 Pepsodent

Aikamoisia eroja, vai mitä?

Ainesten määrien kanssa ei ole nöpön nuukaa, mutta voit aloittaa vaikka tällaisesta:
4 rkl bentoniittisavea
½ rkl hienoa merisuolaa
2 tl ruokasoodaa
½ rkl kanelia tai vähän vähemmän neilikkaa tai osaksi molempia
½ rkl stevianlehtijauhetta
vaihtoehtoisesti 2 rkl mintunlehtijauhetta/muutama munkkitippa/muutama piparminttutippa
(raakakookosöljyä jos haluat tahnaa)

Sekoita ainekset keskenään ja lisää halutessasi kookosöljyä niin, että tulee tahna. Jauhetta voi käyttää vaikka niin, että kaataa n. ½ tl jauhetta kämmenelle, ja hieraisee jauheen kostealla hammasharjalla harjaan.

Hampaiden suojaamiseksi ei tarvita keinotekoista fluoria. Kalsiumia ja muita tarpeellisia ravinto- ja suoja-aineita saamme riittävästi vegaanisesta ruoasta ja raakaravinnosta. Raakailijoiden tulee huolehtia hammastenhoidosta hyvin, sillä olemme riskiryhmässä saada reikiä.

LISÄYS MYÖHEMMIN: Uusin kirjani Hellattoman kokin elävä raakaravinto (Moreeni, 2017, 288 s.) sisältää elävän raakaravinnon perusteet, runsaasti ohjeita ja n. 180 reseptiä. Hanki kirjakaupasta.

Heinäkuussa 2017 alkaa viimeinen nettivalmennukseni. Tule mukaan, jos haluat lisätä raakaravintoa ruokavalioosi, oppia juuri itsellesi sopivat hyvät ruoanlaittorutiinit ja voida paremmin. Ilmoittaudu pian. Lisätiedot täältä:
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2017/05/hellattoman-kokin-raakaravintovalmennus.html

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kolmen aineksen raitaruoka

Tiedän, että on toiveita täysin ei-makeista resepteistä. Niitä on tulossa. Tässä kuitenkin vielä makea.

Huomenna aamiaiseksi? Kirpeyttä, makeutta, aromikkuutta, C-vitamiinia, kaliumia.



3dl mustaherukoita
2 banaania
1 mango

Kypsä mango on hieman pehmeä painettaessa, ja sisustan pitäisi olla lämpimän keltainen.


Kuori mango kuorimaveitsellä ja leikkaa hedelmäliha ison litteän kiven ympäriltä. Muitakin käsittelytapoja on.
Sekoita tehosekoittimessa massaksi. Kaada astiaan.
Sekoita mustaherukat ja banaanit tehosekoittimessa sileäksi.
Kaatele miksejä vuorotellen laseihin.



Aineksia voi helposti vaihdella. Mangon voit vaihtaa esim. kiiviin tai ananakseen ja mustaherukat vaikka mustikoihin. Tai mangon voi vain viipaloida herukkamiksiin.
Söin tämän lounaaksi ja sekoitin herukkaosuuteen myös tuoretta pinaattia.