tiistai 25. helmikuuta 2014

Raakaruokapäiväni

Harva raakailija syö yksinomaan raakaruokaa. Raakailijaksi voi sanoa henkilöä, joka saa vähintään 75% syömänsä ruoan painosta tuorekasvisravintona. Se ei merkitse mitään gramma-prosenttilaskeskelua vaan on noin-arvio. Katsotaan, että 75% raakaravintoa riittää korjaamaan jäljellä olevan 25% kuumennetun ruoan haitat. Niihin palataan myöhemmin.

Raakaruoan syömistä on hyvä lisätä varovaisessa tahdissa, jotta vatsan ja suoliston bakteerikannat ehtivät muuttua raakaravinnon käsittelemisen tarpeisiin. Tähtäimenä ei mielestäni pidä alussa pitää kokonaan raakaruoalle siirtymistä vaan yksinkertaisesti raakaruoan lisäämistä sekä kokonaisten raaka-aterioiden syömistä: ensin yksi kokonainen raaka-ateria, siis ateria ilman mitään kuumennettuja aineksia. Tarkoitushan ei perimmältään ole olla sataprosenttisen raaka vaan voida hyvin ja energisesti, vai mitä?  

Joillekuille raakasuuntaan meneminen käy vaivattomasti, niin kuin pitäisikin. Oma haasteensa tietenkin ovat tunnesyöminen sekä taipumus liikasyömiseen. Toiset taas menevät jopa ohjausta saatuaan jotenkin solmuun sen kanssa, mitä syödä päivän mittaan. Huolia on jos jonkinlaisia. Huomaan, että jotkut kaipaavat hyvin yksityiskohtaisia ohjeita.

Ryhmävalmennuksissani esittelen usein eri ihmisten ruokapäiviä. Seuraavassa minun eilinen ruokapäiväni. En enää juuri tarkkaile ravintoaineiden saantiani. Jos yhtenä päivänä jokin jäisi vähälle, se korjaantunee seuraavana. Tuorekasvisruoka on valtavan ravintoainetiheää. Pistän myös asioita mittasuhteisiin: suurin osa maailman ihmisistä ei ole huolissaan täysipainoisesta ravinnosta. Heidän suurin huolensa on saada ylipäätään jotain, mitä tahansa syötävää lapsilleen ja itselleen. Usein oletetaan, että raakailijan "pitää" syödä luomua ja minulta kysytään, tuleeko se kalliiksi. Itse syön luomua osittain. Luomuvihannekset ovat niin kalliita, että jos söisin pelkästään luomuruokaa, liian iso osa tuloistani uppoaisi vain minä-minä-minuun. Luomua tai ei, kasvisten ja raakaruoan syömisen reipas lisääminen hyödyttää terveyttä valtavasti joka tapauksessa. Sen olen runsaan kymmenen vuoden aikana huomannut.

Aamu alkoi yön yli seisoneella H2O:lla. Nestettä ei moni tule nauttineeksi riittävästi päivän mittaan. Aikuisella on yleensä janon tunne vasta sitten, kun hän jo on nestehukassa. Vettä tai vaikka yrttiteetä juon aterioiden välissä, en aterioilla.


Sitten kirmasin päivän ensimmäiselle lenkille kera personal trainerini. Tuima tyyppi vie usein interventilaatioharjoituksiin (vai mikä se termi oli), joissa välillä kävellään mutta myös mennään eikä meinata.


Pari kiloa aamumehuaineksia: lehti-, puna-, parsa- ja hapankaalia (eri kaaleissa on paljon suoja-aineita, suojaavat mm. syöpäsairauksilta), omena, punajuuri, porkkanoita ja kurkkuja.


Hyvin mitoitettu, sillä juuri litran verran herui.


Mehupurkin kanssa katsomaan päivän posti ja vastailemaan. Vaihtoehtoisesti aamuhartaus.

Puuroainekset olivat yön yli liossa: tattarin- ja hirssinjyviä sekä muutama kuivattu aprikoosi. Kastikkeeksi miks banaanista ja mustaherukoista ja lehtivihreäksi kesällä kuivaamaani nokkosta, jossa myös nokkosensiemeniä.


Huomasin mausta, että eivätpä olleetkaan herukoita vaan aroniamarjoja - valtavan terveellisiä mutta yäk - joten sekoitin mukaan kourallisen mansikoita. Oikein hyvää. Soppaan meni myös klorellaa ja spirulinaa. Otin lisäravinteena D- ja B12-vitamiinia.


Suurella puuroannoksella jaksoi pitkään. Sitten tein kaksi lautasellista ituruokaa:


mungpavun ituja vajaa puoli litraa, kukkakaalia, oliiveja, wakamemerilevää (lehtivihreää ja paljon mineraaleja) ja hapankaali hoiti salaatinkastikkeen viran pätevästi. Idut sisältävät valtavasti vitamiineja, mineraaleja ja helposti sulavaa proteiinia. Ruoka valmistui tv-ohjelman mainoskatkolla, että se siitä aikaaviepyydestä, jota jotkut pelkäävät.

Mutta päivän rasva-annoshan oli vielä saamatta! Sitä illemmalla tekemään, ja rasvaa tuli kyllä seuraavankin päivän edestä, aineksina avokado, 3 banaania, reipas kökkäle pähkinätahnaa (kaupan tuote, ei raakaa), muutama kuivaviikuna sekä carob- ja aniksensiemenjauhetta. Ei tietenkään mahtunut kaikki tähän astiaan kerralla, piti käydä santsaamassa. Kuono jäätelöön ja autuus.