maanantai 19. toukokuuta 2014

Laiduntamaan!

Nyt on monen kuukauden jakso, että lehtivihanneksia ei tarvitse ostaa kaupasta, jos etsii laiduntamispaikan. Mitä kauempana autoteistä, sen paree. Suomalainen elää vielä niin lähellä luontoa, että osaa tunnistaa arvokkaista syötävistä ja juotavista ainakin nokkosen, voikukan, horsman ja apilan. Näitä ruoaksi hyödynnettäviä luonnonkasveja sanotaan villivihanneksiksi. Niissä on moninkertaisesti enemmän ravintoaineita kuin jalostetuissa ja tiettyyn paikkaan istutetuissa ja lannoitetuissa lehtisalaateissa, vaikka nämä olisivat luomuakin.

Elävään ravintoon perehtyneet tietävät, että lehtivihreä on mitä terapeuttisin aine, jota voi syödä runsaasti ja mielellään joka päivä. Villivihanneksia voi panna ravintolisäksi kaikenlaisiin raaka- ja kypsennettyihin ruokiin: salaatteihin, krakkeri- ja sämpylätaikinoihin, keittoihin, patoihin ja erilaisiin dippeihin ja pateisiin. Kerää vain kasveja, jotka tiedät myrkyttömiksi. Villivihanneksia kannattaa myös kuivata talven varalle, niin saa ilmaista viherjauhetta pirtelöihin ja muihin ruokiin.

Vuohenputki (kuva oikealla, taaempana myös raparperia) on peittokasvi ja siten monen kotipuutarhurin harminaihe. Jos joku siis valittaa tulevansa vuohenputkien saartamaksi ja repii niitä irti rikkaruohoina, apuun heti! Vuohenputki täytyy oppia tunnistamaan kunnolla, ettei sitä sekoita pariin muuhun myrkylliseen kasviin. Vuohenputken varsi ei oikeastaan ole putki vaan ura. Vuohenputkia kannattaa syödä keväällä pieninä versoina. Seinäjoella eli IV-vyöhykkeellä kausi on nyt. Sitä on nopea kerätä. Myöhemmin tulevat kukinnotkin ovat syötäviä.

Pitkässä maassamme etelässä kasvukausi alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin pohjoisessa. Joitakin kasveja voi kerätä vain lyhyen aikaa. Monet kasvit ovat parhaimmillaan versoina kuten nokkonen ja vuohenputki, ja kun lehdet ovat kasvuvaiheessa, kuten koivu ja pihlaja.                                              


 Nokkonen (versoja vasemmalla) on ehkä arvokkain villivihanneksemme. Se on paitsi ruoka-aine myös hyvä teeaines. Ruokalusikallinen tuoretta nokkosta mukilliseen lähes kiehuvaa vettä minuutti hauduttaen ja kolme mukillista päivässä hörppien parin viikon kuurina, niin saa puhdistus- ja virkistyskuurin. Itselläni on unentarve vähentynyt kevään nokkosteekuurilla. Tehosekoitin hajottaa nokkosen niin, että sitä on turvallista syödä tuoreena vaikkapa pirtelössä tai tuorekeitossa.
 
 Alkukesästä saa kerätä kuusenkerkkiä (alla), joista monet keittävät sokerin kanssa siirappia. Kerkkiä voi kuitenkin syödä tuoreina sellaisinaan tai panna taas viherlisäksi vaikka tuorekeittoon. Joku           maustaa niillä myös raakajäätelönsä.

Kuusenkerkistä voi tehdä myös voimistavaa teetä ja kerkkä auttaa ylähengitystien sairauksissa, vaikka C-vitamiini keitettäessä tuhoutuu. Kerkkien moninaisista terveysvaikutuksista on kirjoitettu paljon. Niitä voi myös pakastaa. Kerää vain sieltä täältä, että kuusen kasvu ei häiriinny. Kerkästä ja monista muista hyödynnettävistä kasveistamme voi lukea esim. netistä löytyvästä Bioteollisuuteen soveltuvia Lapin erikoiskasveja (MTT Rovaniemen tutkimusasema) sekä lukuisista kirjoista.

Suuresti villivihannesten ravintoaineista hyötyy mehustamalla, koska mehustin hienontaa kasvit paljon hienommiksi kuin hampaamme pystyvät tekemään. Näin kehoon imeytyy suurempi osa ravintoaineita.



















Mehu kannattaa juoda tyhjään vatsaan, jolloin ravintoaineet imeytyvät vartissa verenkiertoon. Syödä kannattaa vasta myöhemmin. Mehupuristin saa lehtivihanneksista enemmän mehua irti kuin mehulinko. Kannattaa tutustua kasveihin maistelemalla niitä sellaisinaan. Voikukan kaikki osat ovat hyvin terveellisiä, voikukka on hyvin puhdistava ja vahvistaa maksaa. Maku vain on niin karvas, että sitä lisää mehuihin ja ruokiin mielellään vain pieniä määriä.

Vihermehu

- pari suurta tiukkaa kourallista villivihanneksia, kuten esim. vuohenputkea, maitohorsmaa, nokkosta, apilaa, osaksi voi olla voikukanlehtiä/kukkia/nuppuja
- ½ sitruunan mehu
- kurkku
Tästä tulee puhdistava mehu, joka ei kulinaarisia palkintoja tule voittamaan. Vedellä voi laimentaa. Herkullista mehua saat, jos mehustat lisäksi omenan tai palan ananasta. Salaattifenkolilla tulee vielä parempaa.
Puhdistavuutta ja emäksistyttävää vaikutusta voi vielä lisätä varsisellerillä.

Kauhajoen raakakurssilla teimme viime viikonloppuna ekskursion kauniiseen luontoon, ja opiston lähipiiristä saatiin saaliiksi nokkosta teetarpeiksi sekä tapenadea varten apilaa ja voikukkaa. Bataattivoikkarit saivat uuden ilmeen. Noh, tomaatti kerta kaikkiaan sopii happoisena makunsa puolesta makean bataatin kanssa loistavasti yhteen, ja tomaatin pehmeä rakennekin on hyvä kontrasti rapealle juurekselle.


 Villitapenade

Aineksia ei tarvitse mitata kovin tarkasti. Maun vuoksi joku voi haluta lisätä tähän oliiviöljyä, kuten tapenadessa kuuluisi olla. Elävän ravinnon sääntöjen mukaisesti en mielelläni sekoita samaan ruokaan useita erilaisia rasvoja, joten käytin tässä vain avokadoa. Jos on käytössä pieni leikkuri tai haketin, voi tällaisen pienen annoksen saada siinä hyvin sekoitettua ja saa mukavan levitteen. Silloin voi vaihtaa avokadon ½ dl:aan öljyä.

1½ dl oliiveja
2 dl villivihanneksia, meillä oli apilaa ja lisäsimme muutaman voikukannupun
½ avokadoa
1 tl basilikaa
2 rkl sitruunanmehua
valkosipulinkynsi

Poista oliiveista kivet: litistä oliivit leikkuuveitsen lappeella. Kivet on sitten helppo irrottaa. Muussaa avokado haarukalla. Saksi tai hienonna terävällä veitsellä villivihannekset ja oliivit mahdollisimman pieneksi silpuksi muiden ainesten kanssa. Mukana voi tietysti olla myös viljeltyjä kasveja kuten lehti- tai vuonankaalia tai persiljaa.

Kuori bataatti ja leikkaa se 3 mm ohuiksi kiekoiksi. Levitä niille tapenadea ja päällystä tomaatilla, kurkulla tai paprikalla. Hapankaalikin sopii hyvin mukaan.

                                Tapenaden teki ammattikokin ottein Ilkka Salonen Tuusulan
                                Jokelasta. Espoolaisella Mirjami Vuorella ilmeikäs hymy, kun
                                sanoin kuvaa ottaessani, että "sanokaa seksi". Toinen sanoi.

Kurssiväki ihmetteli, miten moneksi raakaruoka taipuu, ja miten paljon nopeammin raaka-aterioita valmisti kuin kuumennettuja ruokia konsanaan. Makeat herkut kuten jäätelö ja laku hämmästyttävät kursseilla yleensä eniten.

Apilatapenadea maistettuani tein kotiin päästyäni vielä uuden satsin hormanversoista. Krakkerina oli Kauhajoen kurssin pitsanalustaa idätetystä tattarista ja liotetusta pellavasta. Päälle vielä linssinituja ja retiisiviipaleita.