perjantai 16. toukokuuta 2014

Aika vaatii osallistumaan


Hyvää Esterin nimipäivää. Auringonpaistetta odotellessa.

Otsikko on Juicen biisistä Pikkuneiti ja vaari, 90-luvulta. Pikkuneidin vanhemmat ovat kiireisiä: "Äiti kulkee osallistumassa, aika vaatii osallistumaan". Lausetta käytettiin 80-90-luvun taitteessa enemmältikin.

Pidän työkseni raakaruokakursseja, osaksi livenä, osaksi valmennuskursseja netissä. Kurssien etukäteisjärjestelyissä on oma työnsä. Osa kursseista on yksityisiä, osa järjestetään opistoissa.

Kursseille ilmoittaudutaan etukäteen. Jos väkeä on tulossa vähimmäismäärä, kurssi pidetään. Julkista tukea saavat opistot eivät tuota voittoa. Erään kansalaisopiston rehtori kertoi, että heidän kunnassaan kurssilainen maksaa vain 10% kurssin kokonaiskuluista (opistorakennuksen kunnossa- ja ylläpito, työntekijöiden palkat, esitteet, mainokset ym.), loput maksavat veronmaksajat. Tämän kurssimaksun hinnalla ei ravintolassa saisi edes sen lajisia monipuolisia aterioita, jollaisia valmistamme ja nautimme kursseilla. Ei silti, raakapuhvetteja ei Suomessa monta edes ole.

Joskus kurssille ilmoittautunut peruu ilmoittautumisensa. Sen ymmärtää, jos on kyseessä sairaustapaus tai jotain muuta kertakaikkiaan osallistumisen estävää. Peruutusten varalle ilmoittautuneita otetaan jonoonkin. Jotkut eivät edes peruuta vaan vain jättävät tulematta. Opistojen kurssiesitteissä mainitaan, että tällaisilta ihmisiltä peritään kurssimaksu. Kun tällaisia on useita joillakin kursseilla, epäilyttää, toteuttavatko opistot kuitenkaan sen mitä sanovat.

Jotkut opistot ja koulutustahot keräävät kurssimaksut hyvissä ajoin ennen kurssin alkamista. Toiset laskuttavat vasta kurssin jälkeen. Etukäteen kurssinsa maksaneet ovat jostain syystä terveempää porukkaa. Erityisen hyvin tulevat paikalle ne, joilta on kerätty ilmoittautumismaksu, jota ei palauteta, vaikka osallistuminen peruttaisiin.

Hyvät opistot: kunpa keräisitte kurssimaksut etukäteen.

Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset ilmoittautuvat kursseille ja muihin tapahtumiin hyvin herkästi ja peruuttavat yhtä herkästi, etenkin juuri kurssin alla. Viime tipassa ei useinkaan enää löydy jonosta halukkaita tulemaan peruutuspaikoille. Varsinkin viikonloppuisin on jo sovittu muuta menoa. Peruuttajien takia monia kursseja ei voida pitää, ja moni kurssille ilmoittautunut pettyy. Kurssittajan työ valuu hukkaan ja elantoa jää saamatta. Ruokakurssien ruokatarvikkeetkin on ehkä jo ostettu. Opistossa on tehty turhaa työtä, paikallislehdessäkin on ehkä ilmoiteltu jne.

Julkista tukea saavat opistot kärsivät tässä pitkäaikaisessa lamassa niin, että kursseja on jouduttu vähentämään. Pidetään tutut kurssit, joille vanhastaan tiedetään väkeä tulevan, mutta uusia ei uskalleta ottaa. Kansalaisopistojen kurssien hinnat kallistuvat ensi syksystä. Ne maksavat kurssilaisille itselleen edelleenkin kuitenkin vain murto-osan kokonaiskustannuksista.

Kurssit eivät jää toteutumatta usein, mutta harvoinkin on turhan paljon, jos ilmoittaudutaan eri tapahtumiin ajatuksella, että ne voisivat kiinnostaa, mutta ajankohdan lähestyessä huomataan, että on buukattu itseä liian moneen paikkaaan. Ei jaksetakaan mennä mukaan kaikkeen joten peruutellaan. Ehkä tämä teksti auttaa joitakin ihmisiä ymmärtämään, että osallistumisen riittävä harkitseminen olisi toivottavaa, samoin sitoutuminen ilmoittauduttaessa tapahtumaan tai kurssiin. Omalla toiminnalla on vaikutusta toisiinkin ihmisiin.

Kurssien anti seuraa virkistyksenä arkielämään ja tuo jopa terveyttä ja elämänmuutosta, uusia tietoja ja taitoja, tapaamista samoista asioista kiinnostuneiden kanssa ja uusia yhteyksiä. Tervetuloa kurssille!

Tämä kuva on myös shelfie.


Tämä taas ei. Eikä myöskään selfie.


Oletko sinä jo nauttinut vihanneksista tänään?