perjantai 12. syyskuuta 2014

Kun syöminen menee läskiksi

Varsinkin naisten tulee herkästi vertailtua omia syömisiä toisten ruokiin. Työpaikalla varmaan jokainen osaa sanoa, millaiset eväät kukin taukotilassa syövä tuo mukanaan, ja millaista vaihtelua niissä on. Kuka tuo tekemänsä salaatin, kuka tyrkkää eineksen mikroon. Ja ruoasta puhutaan usein. Tämän tietäen on kiusaus tuoda töihin pienet eväät, varsinkin jos toivoo laihtuvansa. Mielellään näyttää toisille, että näin pieniruokainen olen, ja syön paljon kasviksia.



Jos päivän menee läpi pienillä eväillä, alkuillasta tai viimeistään tv:n edessä on herkästi tarve ottaa takaisin eli syödä paljon, vielä senkin jälkeen kun on jo kylläinen. Tekee mieli ahtaa sisään helpposyöntistä mössöruokaa kuten leipää ja muita leivonnaisia, pastaa, juustoja, karkkia. Suklaata.


Hiilihapotkin tuntuvat suussa mukavalta joten siideriä, kokista. Illatkin pimenevät, ja jos illat ovat rauhallista aikaa ja vapaita velvollisuuksista, herkuttelusta tulee oma hetki, oma aika. Ruoka hellii aina, jos hellyyttä ja arvostusta ei muuten aina riittävästi saa. Nyt vielä syön näitä, ensi viikolla aloitan ryhtiliikkeen. Siihen on vielä hyvää aikaa.

Ryhtiliike, ääh

Mediassa on paljon haastatteluja ja artikkeleita siitä, miten se ryhtiliike on tehty. Nyt syön ruokaa, joka on minulle hyväksi. En ole nälässä. Energiaa riittää ja koko vaatevarasto meni uusiksi kun vanhat vaatteet roikkuivat päällä.

(Olen aloittanut uuden blogin http://tuumaajatuunaa.blogspot.fi/2014/09/miesten-pikkutakista-naiselle-syysjakku.html ja vinkkaan, että vaatteita voi helposti pienentääkin.)

Sen sijaan ratkeamisista saa lukea lähinnä vain keskustelupalstoilla ja vertaistukisivustoilla. Kyllähän lehtien haastattelujen onnistujatkin niistä kertoivat, mutta artikkelin nykyhetki kuvataan onnistumisen harjalla. Tv:n ankarissa laihtumisrupeamissa ohjelman loppuun asti menestyksellisesti kulkeneet sanovat: "Olen vasta matkalla, ja tästä tie jatkuu vain ylöspäin." Kuinkahan paljon mahtaakaan olla niitä, joiden kanssa tv-ohjelman kuvaaminen täytyy keskeyttää, koska laihduttaja ei jaksanutkaan jatkaa?

Suuri osa meistä löytää itsensä ääripäiden välistä. Voi olla pitkiä tasaisia hyviä jaksoja, jolloin on tyytyväinen moniin hyviin ruokatottumuksiinsa., eivätkä satunnaiset repsahdukset johda kierteeseen. Toisilla taas on mielessä harva se päivä ajatus, että vielä minä tästä. Ajatus voi olla realistinen, jos on aiemminkin innostunut tekemään ruokaremontin, pienen tai ison. Tai miete on pelkkä itsensä lohdutus: joskus sitten mutta nyt jatkan tässä edelleen, näillä mennään. Varmuuden vuoksi lohdutetaan itseä riittävän isolla aikomuksella: jätän pois leivän ja kaiken sokerin ja laihdutan 20 kiloa.

Ryhdistäytyminen on vaikeaa. Siinä on ajatuksena jotain, mitä meille sanottiin jo lapsena. Olemme tehneet jotain pahaa, tai sitten emme ole tehneet mitä pitäisi ja olemme laiskotelleet. Tee käännös, kokoa itsesi, ole toisenlainen, reipas, aktiivinen. Sellaisena me sinusta pidämme enemmän. Sellaisena me osoitamme sinulle hyväksyntää. Ryhdistäytymisvaatimuksessa eteemme asetetaan se ikävä asia, jota olemme tehneet tähän asti ja nytkin teemme. Meidän pitäisi nähdä tilamme, hävetä ja tehdä täyskäännös. Emme edes tarvitse ketään toista moittimaan itseämme. Osaamme tehdä sen ihan itse. Muuttumispyrkimykset ovat ankeita näistä lähtökohdista.

Teen yhden asian

Ruokatottumusten muutos, haluaapa sitten jättää liian leivän puputtamisen, harventaa jokapäiväistä namien syöntiä tai sitten lisätä reippaasti kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiä ja tehdä niistä uusia mieliruokia, täytyisi lähteä myönteisestä mielestä. Etsin sellaisia ruokia, joista pidän. Opettelen syömään uusia vihanneksia. Pyrin tekemään ruoanlaitosta niin sujuvaa, että ajan mittaan se käy ilman kummempia ponnistuksia ja on osa tavallista päivän kulkua. Teen asioita johdonmukaisesti, joka päivä, mutta sen kokoisina, että en kyllästy tai näänny tekemiseen ja suunnitteluun. Olen tyytyväinen siihen, että tänään kokeilin ensimmäistä kertaa pihlajanmarjaa mangon kanssa ja tykkäsin. Perhekin maistoi. Tein puuron ja huomasin, että hirssiä oli liikaa minun makuuni. Tästä lähin osaan pienentää sen osuutta. Kukkakaalin kanssa maistuvat hyvältä monenlaiset siemen- ja pähkinäkastikkeet. Linkoan aamulla ison mehun ja töissä aamupäiväkahvin sijasta syönkin tuorepuuroaamiaisen ja jaksan hyvin. Ja niin edelleen. Olen tyytyväinen, onnistun tässä!

Hyväksyn aaltoliikkeen

Ei meillä terveysruokaopettajillakaan - ainakaan minulla - ole jatkuvasti samanlainen ruokavalio. Tykkään kyllä rutiineista, esim. päivittäisestä isosta raakapuurostani, jonka aineksia vaihtelen. Välillä syön samanlaista puuroa pidemmänkin aikaa. On kausia, jolloin en halua syödä raakakrakkereita, mutta voi pojat, pehmeä tuore leipä maistuu. Leivässä on paljon tärkkelystä, tärkkelys on sokeria, ja sokeri väsyttää minua. Eikä yksi pala leipää kerralla riitä. Joten joudun kamppailemaan vapautuakseni leivänsyöntiputkesta, vaikka en leipää päivittäin syökään. Viimeksi keksin ratkaisuksi itse tehdyn gluteenittoman näkkileivän, jonka paistan uunissa. Raakailijana oleminen tarkoittaa, että vähintään 75% syödyn ruoan painosta on raakaruokaa. Siinä saan hyvin käytettyä hirssiä, josta en raakaruoassa oikein pidä. Pureskelen herkullista hirssi-kinoa-kaura-mehulingonkuitu-siemennäkkäriäni niin, että pää tärisee, enkä kaipaa kaupan leipää. Erävoitto! Sen jälkeen huomaan, että en kaipaakaan näkkäriä, kunhan syön suuren salaatin, jossa on runsaasti kaalia. Pureskeleminen rauhoittaa ja tekee tyytyväisen olon, minulle ainakin.

Monelle auttaa, että asioita voi pohtia porukalla, ja jostain pitäisi saada välillä uutta inspiraatiota, motivaation vahvistusta. Kaksi vuotta sitten pidin ensimmäisen ryhmävalmennuksen netissä. Pidän näitä muutaman vuodessa. Voisiko se olla sopiva muutoksen alku sinulle? Teet asioita omassa tahdissasi ja lisäät kasviksia ja uusia ruokia ruokavalioosi juuri sen verran kuin itse haluat. Matkantekoahan tämä on. Vielä tänään on mahdollisuus ilmoittautua edullisemmalla hinnalla. Huomisesta lähtien hinta on kahdeksan euroa enemmän, ja kahden viikon päästä aloitetaan. http://hellatonkokki.blogspot.fi/2014/08/raaka-suunta-syksyyn-ruokaremontti-2014.html Namejakin voi syödä, tietenkin. Lisäaineettomia nameja voi tehdä helposti itse. Raakamaailman namit sisältävät vitamiineja mutta eivät maistu "terveellisiltä".



Miten käyttää pihlajanmarjaa niin, että sen hienot makuvivahteett pääsevät oikeuksiinsa, mutta liika kirpeys taittuu? Sekoita tehosekoittimessa kypsä kuorittu mango pariin ruokalusikalliseen pihlajanmarjoja ja maista! Vaihtelua saa sekoittamalla mukaan vaikka nektariinin. Minusta 1/3 tl hyvää klorellaa viherlisäksi sopi maun puolesta myös hyvin.