perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ruusuvanukas, sokeriton

Ajan aatetta "Ruokaa puistosta". Ruusun terälehdissä ei ole paljon kaloreita, mutta niissä on toisenlaista energiaa. Jos joku moittii, että viet kauniit kukat yhteisestä puistosta, kerro hänelle, että uusia kasvaa. Ja minusta ruoka kyllä menee kauneuden edelle. Ruusu maustaa vanukkaan hienostuneesti, ja sopii tarjottavaksi vaikka kenelle.


Jätin jokin aika sitten irtosokerin pois ruokavaliostani. Sen osuus ei ollut suuri aikaisemminkaan, mutta vegaanisia leivonnaisia kovin mielelläni söin usean kerrallaan jos kohdalle sattui. Jätin myös kuivahedelmät minimiin. Gluteenin olin saneerannut vähän aiemmin. Kun luin, että gluteenille herkkä henkilö voi saada kahvista samoja oireita kuin gluteenista, jätin äskettäin kookosmaitokahvinkin, satunnaisen mutta yhä yleisemmäksi käyvän ryystöhetkeni. Olen kymmenvuotisen raakailijuuteni alkupisteessä, koska silloin jätin nämä tuotteet. Alkoholi jäi myöhemmin, mutta kahden oluen rentoutushetket tulivat takaisin. Ne jätin, mutta se oli pienempi muutos. Energiataso on nyt tasaisempi, olo rauhallisempi, ja elämän muu sisältö on tullut taas merkityksellisemmäksi. Parin päivän sokerittomuuden ja lähes hedelmättömyyden jälkeen ei ollut enää makean- tai muitakaan voimakkaita mielitekoja. Tästä olotilasta pidän kiinni. Raakailijan ruoasta vähintään 75% on raakaa, ja täysraakailija olen ollut kausittain. Eilen leivoin ensimmäiset gluteenittomat teeleipäni, en tärkkelysjauhoista, koska se ei olisi mikään terveysaskel, vaan tattari-, hirssi- ja riisijauhoista. 

Olen aiemmin käyttänyt ruoissa reippaasti tuoreita ja kuivahedelmiä makeutteena. Ruusuvanukkaan makeuttaa stevia. Kannattaa katsoa kaupassa tuoteseloste tarkasti, ettei mukana ole sokeria, koska erilaisia tuotteita on kaupan ainakin marketeissa. Steviaa voi kasvattaa itsekin, ja lehtiä kuivaamalla saa makeaa satoa talveksi. Isoista marketeista saa jo myös chiansiemeniä, jotka vanukastavat tämän ruoan. Ruoanvalmistukseen käytettävää ruusuvettäkin löytyy eko- ja luomukaupoista, jos ei ole mahdollisuutta kerätä ruusun terälehtiä. 

Puuroksikin tätä voi nimittää, ohjeesta tulee nimittäin lautasellinen.

½ dl manteleita tai mantelijauhetta
2 dl vettä
2 rkl chiansiemeniä
10 ruusunkukkaa
vaniljaa lusikankärjellinen
6 tippaa steviaa tai jauheena annosteltuna aivan pieni pöläys, kokeile

Ruusuissa on paljon medenkerääjiä, joten varo niitä kun keräät terälehtiä. Kuivata terälehdet esim. lakanalla, ritilällä tms. alustalla. En ole koettanut tehdä vanukasta tuoreista terälehdistä. Kuivuvat vuorokaudessa, jos ilma on kuiva.

Tee mantelimaito: liota manteleita 12 tuntia. Jos ovat kuorellisia, liota vuorokausi ja vaihda vesi välillä. Puristele ja hinkkaa kuoret pois. Vaihtoehtoisesti voit jauhaa kuorettomat mantelit kuiviltaan jauhoksi. Mantelijauhoakin saa valmiina kaupasta, jos haluat käyttää sitä. Liotetut mantelit kuitenkin sulavat paremmin, ja niiden ravintoaineet imeytyvät täydellisemmin. Maidostakin tulee tällä tavoin parempaa.

Pane mantelit tai jauho tehosekoittimeen ja lisää vesi kahdessa erässä kun sekoitat niin kauan, että saat tasaisen maidon. Jotkut haluavat pusertaa maidon harsokankaan läpi erottaakseen kuidut maidosta, minä en. 

Murusta kuivuneet terälehdet kannuun, lisää stevia ja vanilja ja jatka sekoittamista. Minä haluan, että vanukkaassa näkyy pinkkejä terälehtipilkkuja, joten lisään terälehdet vasta valmiiseen maitoon ja sekoitan sitten vain vähän aikaa.

Kaada ruusumaito pieneen kulhoon ja sekoita siihen huolellisesti chiansiemenet, jotta ei jää paakkuja. Sekoita 5 min kuluttua vielä uudelleen. Maista ja lisää makeutta tai vaniljaa jos kaipaat. Viilennä.

Seuraavalla kerralla sekoitan ruusuvanukkaaseeni muutaman mansikan tai vadelman.