Nopea raakaruokapäiväni

Raakakeittiössä ruoanlaitto kestää yleensä muutaman minuutin ja nautiskelu paljon pidempään. Koska ison ruokasalaatin perinpohjainen rouskuttelu voi kestää vaikka 50 minuuttia, tykkään moniajosta, eli luen usein syödessäni. Meitä on kerta kymmenennen jälkeen neuvottu, että aterialla pitäisi keskittyä yksinomaan syömiseen. Se on hyvä neuvo työpöytänsä ääressä tai autossa hotalehtijalle tai sellaiselle, joka syö liikaa. Itse olisin lapsenakin lukenut syödessäni, mutta ruokapöytään ei saanut tuoda kirjaa. Seurassa tokikaan en lue.

Aamun lämminvesituopillisen jälkeen tein tapani mukaan ison mehun. Tällä kertaa siinä oli iso kurkku, fenkoli, punajuuri, muutama porkkana, omena, mustakaalinlehtiä, muutama pieni kurkuma, pala inkivääriä, öljyliraus ja mustapippuria. Vettä tai yrttiteetä menee päivän mittaan nesteytykseen.

Ensimmäinen kiinteä ateriakin oli tuopissa. Siinä oli puoli tuntia vesikupillisessa lionneena 

2 rkl chiansiemeniä 

2 rkl rouhittuja pellavansiemeniä 

sekä

pieni kupillinen puolukkasurvosta

saman verran pakastemansikoita

n. 3/4 dl viime kesän kuivattua nokkosta rouheena

luomubanaani kuorineen, kovat päät poistettuina

1 tl klorellaa, en tottuneena maista sitä

vaniljaa
vähän vettä

Tehosekoittimessa sekoitin siemeniä ja niiden nestettä lukuun ottamatta muut ainekset. Chiaa ja pellavaa sekoitin vain vähän aikaa, jotta chia pysyi sammakonkutumaisena. Näin puurosta tuli mukavan kiisselimäinen, tosin kiisseliä paksumpi.

Päivällissoffalle istuin iltaseitsemän aikoihin. Koska jääkaapissa on iso tilaa vievä keräkaali, nyt syödään kaalia lähes joka päivä. Sen lisäksi salaatissa on parsakaalia, avokado, tomaatti, oliiveja ja hapankaalia sekä kastikkeena munanmakuisen salaatin kastike täältä:
http://hellatonkokki.blogspot.fi/2015/03/jos-kirjan-voisi-syoda.html

Salaatin kanssa pari tattarista tehtyä kuivurikrakkeria, jonka päällä sitruunalla maustettua avokadoa. 

Nälkä ei tänään enää tule, mutta saatan juoda pullollisen kombuchaa jos oikein mieli tekee.

Raakaravinto auttoi makeanhimosta

Kristiinan ruokapäivä ennen: karkkia, juustoa ja teetä.

Nyt: salaattia, puuroa ja pakuria.

Ennen: koko päivä lähes syömättä, illalla pääasiassa lohtuherkuttelua.

Nyt: kunnon aterioita pitkin päivää.

Olo on aika paljon virkeämpi. 

 

Kristiina Sandman teki vuosia 10-12-tuntisia työpäiviä ja usein lauantait päälle. Velvollisuudentunto ja potilaiden auttaminen menivät omien tarpeiden edelle niin, että syömäänkään ei ehtinyt. Työpäivä meni usein teellä ja muutamalla työpaikan kahvihuoneesta napatulla keksillä. Kristiina rakasti työtään mutta oli kroonisesti väsynyt. Sitä oli vaikea myöntää edes itselle. Alkuvuodesta hän sai lahjaksi laboratoriokoepaketin, ja siinä paljastui anemia ja korkeahko kolesteroli. Kilo juustoa viikossa, runsas päivittäinen suklaan syönti sekä jäätelö olivat nostanut rasva-arvoja, ja yksipuolinen syöminen sekä litra-pari teetä päivässä olivat romahduttaneet rauta-arvot. Kristiina muisti erään kollegansa todenneen, että jokaisen lääkärin tärkein tehtävä on omasta työkunnostaan huolehtiminen. Kristiina löysi tiensä Tuoretta talveen -raakaravintovalmennukseen.

Raakaravinnon Kristiina oli löytänyt jo nuorena ja pitänyt raakajaksojakin. Nuoruuden ehdottomuus "kaikki tai ei mitään" -periaatteella oli kuitenkin vieneet motivaation muutaman viikon hyvän alun jälkeen. Näin tapahtuu monelle, joka tekee ruokamuutoksia riuhtaisemalla ja yrittää muuttua sinnikkyydellä ilman iloa ja rentoutta. Kristiinan ruokatottumukset olivat vuosien mittaan menneet niin epäterveellisiksi, että vatsa ei enää tuntunut edes kestävän juuri tuorekasviksia.

Kristiinalla on tapana juosta työmatkat, 10-15 km/pv. Hän lähti ilman aamiaista, sillä illan raskaasta syömisestä johtuen aamulla ei ollut vielä nälkä. Työpaikalla meni paljon teetä ja joka kuppiin useita keinomakeutusrakeita. Päivän aikana Kristiina pisti suuhunsa mitä kahvihuoneessa sattui olemaan tarjolla, suklaata tai muutaman keksin. Silloin tällöin hän nielaisi pussikeiton tai jogurttia.

Juostuaan kotiin iltakuuden tai -kahdeksan aikoihin Kristiina oli puhki ja nälästä kiukkuinen. Kaapista saattoi löytyä suuhun riisikakkuja, rasvaista juustoa, rahkaa, soijavanukasta, jäätelöä, hedelmä tai kasvis ja paljon karkkia. Teen runsas makeuttaminen makeutusaineilla piti koko päivän yllä makeanhimoa ja makeutteisiinkin jäi koukkuun. Vitamiineja hän nautti lisäravinteina.

Kristiinan kunnolliset ateriat olivat harvassa. On hämmästyttävää, että hän kuitenkin jaksoi urheilla ja juoksi viikossa 50-100 kilometriä ja vielä ui useita kertoja viikossa, vaikka olo tuntui jatkuvasti nuutuneelta! 39-vuotias Kristiina oli myös huomannut, että iän karttuessa palautuminen hidastui ja ilmeni erilaisia kremppoja.

Valmennukseen tullessaan Kristiina halusi oppia ja motivoitua syömään pääosin raakaravintoa, löytää kunnollisen ateriarytmin loppuelämäkseen, lisätä hyvinvointia sekä hoitaa väsymyksensä pois. Hän halusi myös alkaa elää vegaanisesti ja ekologisesti.

"Haluaisin myös olla luovempi, innovatiivisempi ja utelias uusille asioille ja ajatuksille", Kristiina kirjoitti. "Harmittaa myös, että viime vuosina on ollut talven mittaan muutama raju räkätauti, jollaisia en aiemmin juuri sairastellut. Ruokavaliolla lienee ollut varsin suuri rooli asiassa."

Valmennus aloitti ison muutoksen

Valmennukseen lähteminen oli käännekohta. Jo valmennuksen alussa hän kirjoitti ryhmän Facebook-seinälle päivityksen: "Tattaria oli kulunut lähes 2 kg vajaassa 2 viikossa! Olen ihastunut tattaripuuroon, jota teen idätetystä tattarista, puolukasta ja stevialla hieman makeutan. Kuin mummon marjapuuroa!"

"Olen onnistunut tekemään muutoksia "raakaan" suuntaan ja olo ollut selvästi virkeämpi. Avokadoa, siemenkastikkeita ja hapankaalia yms. tarvikkeita löytyy nyt kotoa ja ateria on helppo koota nopeasti valmiiksi. Yllättäen makeaa ei enää tee niin mielikään. Jos olen työreissussa syönyt leipää yms. perusmättöä, olo on ollut ihan vetämätön. Käyn nykyään kasvisravintolassa aamu-uinnin jälkeen juomassa vihershotin ja jonkin muun kasvismehun ja noudan sieltä päivän eväät. Syön myös paljon ituja, versoja ja muuta vihreää. Tosi helppoa, eikä enää ole vatsavaivoja."

Kuva: Mea Salo

Juomiinkin on tullut iso muutos. "Valmennuksessa neuvomasi palutusjuoma auttaa jaksamaan lenkillä. Teen olen vaihtanut pakurihaudukkeeseen ja makeutuksessa siirtynyt steviaan. Makeutusaineet eivät taatusti olleet terveellisiä. Ennen join myös viikonlopun ekstraherkkuna ja palkintona 1,5 litraa kevytkokista tai muuta limpparia. Nyt juon kombutsaa tai vissyä."

Kristiina kertoo saaneensa valmennuksesta myös energiaboostin lähteä vihdoin keskustelemaan ammattilaisen kanssa elämästään laajemmin. Hän oli pohdiskellut asiaa jo pitkään.

"Tämä valmennus on aloittanut ison muutoksen elämässäni. Sain tietää, että toimitusjohtajamme on vegaani ja heillä kotonaan vegaaniruokaa laittava au pair. Aion itsekin hakea kotiini vegaanista au pairia, jolloin voisin myös adoptoida kodittoman kissan ja koiran. Näin saisin lemmikeille hoitajan sekä valmista vegaaniruokaa kotona. Olen tosi innoissani."

Heti valmennuksen alussa Kristiinalle tuli vastaan "raakailijoille" osuva runo, jonka hän jakoi kanssamme:

"Kun haaveet lantrataan,
jää pelkkää vettä vaan,
ne täytyy ottaa raakana
tai ei ollenkaan."

Anna-Leena Härkönen

Osuva viisaus koko elämää ajatellen!

Uusi raakaravinnon ja elävän ravinnon perusvalmennus alkaa pian, heti vapun jälkeen. Oletko sinäkin kauan halunnut selättää sokerihimon ja saada oikeasti lisää energiaa, mutta et ole omin voimin kyennyt tekemään asialle mitään ratkaisevaa? Täsmäohjaus ja ryhmätsemppi ovat vahva apu. Tule mukaan seuraavaan perusvalmennukseen, lisätiedot täällä:

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2015/03/j.html

Raaka ruokapäiväni

Tässäpä tänäinen ruokapäiväni. Ateriat valmistuivat muutamassa minuutissa.

Aamu alkoi vesituopillisella. Hieman lämmitettynä se menee hyvin alas, jos ei ykkösellä niin kakkosella.

Päivän ensimmäinen ateria aamupäivällä: fenkoli, kurkku, muutamoita porkkanoita, pari kurkumaa, pala inkivääriä, hapankaalia, appelsiini sekä karoteenin paremmaksi imeytymiseksi tilkka (pellava)öljyä ja kurkuman hyvien ainesten paremmaksi imeytymiseksi mustapippuria. Kuvasta puuttuu mustakaali, joka on lehtikaalilaji ja jota muistin työntää mehupuristimeen lehtivihreää lisäämään kuvan oton jälkeen. Viimeiseen jäljellä olevaan mehutilkkaan lisäsin vielä jodia ja paljon kalsiumia sisältävää kelp-merileväjauhetta sekä spirulinaa.

Aterian valmistaminen ja nauttiminen kesti muutaman minuutin. Mehumuodossa.

Toinen ateria, tuoremysli, oli alkuiltapäivällä. 

Yön yli liotettua kuorittua kauraa eli kaurasuurimoita, liotettuja auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, rusinoita, mustikoita, tyrnimarjoja ja nokkosensiemeniä. Nautiskeltiin ulkoilmassa. Joskus teen siemenmaidon, mutta yleensä en, koska en tarvitse sitä. Tuoremysli on kostea ja mukavaa pureskeltavaa. Liotettu kaura napsahtelee hampaissa mukavasti ja maistuu hieman makealta.

Päivän mittaan juon jonkun vesituopillisen tai osittain jotain muuta juomaa.

Kolmas ateria alkuillasta oli mureke: ruukullinen salaattia pediksi, jonka päälle keko monitoimikoneessa rouhiutunutta keräkaalia, fenkoli, avokado, kuivatomaattia, kuivattua nokkosta ja mausteita. Keon peittämiseksi tomaatti, hapankaalia ja kapriksia. 

Olen viime aikoina saanut vähentää ruokamääriä laihtumatta, ts. lihon jos syön kuten ennen. On hienoa, kun olen voinut vähentää ateriakertoja. Iso mehu + kaksi ruokailukertaa tuntuu hyvältä ja riittävältä. Jotkut sanovat, että heidän (tai kaikkien muidenkin, paratkoon) tarvitsee syödä esim. kolmen tunnin välein, jotta verensokeri pysyy tasaisena. Minun energiatasoni ja oloni pysyy tasaisena nyt näin. Tasapainoisista raaka-aterioista ei tule flegmaattista oloa, ja energiaa vapautuu tasaisesti. 

Syömistä ei pidä vähentää, ellei ole alkanut tarpeettomasti lihoa tai ellei ole tarkoitus laihtua. Ruokamäärien kanssa ei pidä leikitellä, jotta ei sairastu syömishäiriöön. Minulla ruoan tarpeen väheneminen luultavasti pääasiassa liittyy ikään, jolloin aineenvaihdunta luonnollisesti hidastuu, vaikka olisikin terve. 

Jotkut ovat huolissaan, että isot mehuannokset nostaisivat verensokerin piikkiin. Niin voikin tapahtua, jos ruokailu ei ole kovin terveellistä ja esim. syö paljon rasvaa ja sellaista prosessoitua mahantäytettä, jossa ei ole paljon ravintoaineita. Jos on jo kehittynyt metabolinen oireyhtymä, ei pidä tehdä makeita mehuja. Itse lisään kasvismehuun hedelmää pääasiassa vain herkullista makua antamaan. Juureksetkin ovat makeita. Runsas tuopillinen mehua ei minulla tunnu erityisesti miltään. Sen sijaan jos söisin hedelmämiksin, jossa on sekä banaaneja että kuivahedelmiä, minua alkaisi väsyttää.

Ruoan hyvä ja kiireetön pureskelu on tärkeää, samoin kiitollisuus.

Munattomat säilykekikhernepurkinliemimarengit

Ja siinä heti alkuun vähän yhdyssanakielioppia ja lisää tulee.

Vegaanisesta säilykekikherneenliemimarenkireseptistä meidän on kiittäminen herraa nimeltä Goose Wohlt, joka innovatiivisesti keksi säilykepurkkiliemelle muutakin käyttöä kuin viemäriin kaatamisen. Kikkariliemimarenkeja ei pysty erottamaan munanvalkuaismarengeista. Näin sanovat ne, jotka ovat maistaneet myös kanaparkojen tuotteista tehtyjä marenkeja. 

Kikhernetölkkiliemi vaahtoutuu kuin munanvalkuainen, sillä siinä on sopivasti keitetyistä kikherneistä liuenneita proteiineja ja tärkkelystä. Kunhan vaahdon maustaa sopivasti, suolaisuus ja kikherneiden maku katoaa kokonaan. Papupurkinliemet toimivat kuulemma myös.

Resepti on syystäkin levinnyt kulovalkeana netissä viime viikkoina. Jopa minä riehaannuin, vaikka teen pääasiassa raakaruokaa enkä paljon käytä tavallista sokeria. Kanamarenkeja olen tainnut elämässäni maistaa vain ne kaksi kertaa, kun nuorena tein uunijäätelöä. Mutta täytyihän tämä ihmeellinen ilmiö kokea oman käden kautta, varsinkin kun resepti vaikutti yksinkertaiselta. Tosin olen ollut aika hyvä epäonnistumaan uunileivonnaisten kanssa, ja kun herneliemimarenkireseptikeskusteluketjuja selailin, olivat monet kokeneet katkeran marenginleipomisyrityspettymyksen.

Pyrin nyt kirjoittamaan ratakiskonväännösreseptin, jotta onnistuisit. Kuluuhan marenkien valmistumisessa melkoinen aikarupeama. Lopputuloksen onnistuminen on kuitenkin kunkin kokin omalla vastuulla, eikä postaajalta kannata vaatia korvauksia, jos värkit menevätkin hukkaan ja mieli pahoittuu.

Ohje on yhtä pellillistä varten, kuitenkin niin, että tuorevaahtoakin jätetään herkuttelemista varten eikä kaikkea siis pursoteta/mäiskitä pellille.

Monissa lukemissani ohjeissa on käytetty erilaisia kidesokereita, mutta itse pelaan varman päälle vaahdotuksen onnistumiseksi ja käytän tomusokeria. Sitä kaikkein epäterveellisintä eli valkaistua sokeria. Tässä ei nyt yritetä terveillä vaan tehdä marenkeja. 

Yhdessä lukemistani ohjeista käytettiin muiden ainesten lisäksi xantaania. Sitä löytyy markettien leivontapuolelta. Xantaania käyttävät monet gluteenittomasti leipovat, ja se on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamis- ja kuohkeuttamisaine. Ajattelin, että kun sitä kerran hyllystäni löytyy, niin kaikki avittavat keinot otetaan käyttöön.

1 dl säilykekikhernepurkinlientä

1 dl tomusokeria (tai hieman enemmänkin)

2/3 tl sitruunanmehua (joissakin ohjeissa lirautetaan viinietikkaa)

½ tl xantaania

jotain maustetta kuten 1 tl vaniljasokeria/kaakaojauhetta/

lakritsijauhetta/muuta, mitä?

Säädä uuni 110 asteeseen. (Useimmissa ohjeissa suositellaan 100 astetta. Toimi kuten haluat.)

Mittaa liemi kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tai - vielä parempaa - yleiskoneen vatkaimella liemi ensin keveäksi mutta kiinteäksi vaahdoksi. Tässä ei nyt selvitä käsin vispaamalla, ellei sinulla ole suunnilleen rumpalin rytmikestävyys ja -nopeus.

Vatkausaika riippuu koneen tehosta. Tehokkaalla yleiskoneellani aikaa kului ehkä 3 min. Jotkut kertovat paljon pidemmistäkin vispausajoista. Kokonaisvispausaika on ratkaisevan tärkeä marenkien onnistumisen varmistamiseksi. 

Jatka vatkaamista ja lisää sitruunanmehu. Ala samalla vatkaten lisätä sokeria lusikallinen kerrallaan ja lisää myös mauste. Minulta kului sokerin lisäämiseen ehkä pari minuuttia, jonka aikana vaahto kiinteytyi ja kovettui lisää. Testasin sitten kovuutta pysäyttämällä koneen hetkeksi, tökkäämällä massaa sormella ja katsomalla, nouseeko massa jo teräviksi korkeiksi piikeiksi. Piikin pitää pysyä jämäkästi pystyssä, eikä kärki saa alkaa nuokkua. Jos nuokkuu, jatka hetken vatkaamista ja testaa taas. Vaahto on jäykkää kuin syöntivalmis hieman pehmennyt jäätelö. Piikkikoe on kuitenkin se tärkeä mittari. 

Pursota/lusikoi/roiski marenkivaahto empimättä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille haluamasi kokoisiksi kiekoiksi tai nyppylöiksi ja jätä hieman rakoa marenkien väliin. Työnnä pelli heti uuniin. 

Paista pieniä marenkeja n. 1,30 h ja isompia n. 1,40 h. Älä avaa uuninluukkua välillä! Sammuta uuni ja jätä marengit uuniin, kunnes uuni on kokonaan jäähtynyt, 1-2 tunniksi. Tunnustele lämpötilaa uuninluukun päältä.

 Toisissa blogeissa voi nähdä hienoja spiraalimaisia

identtisiä marenkeja. Ei tarvi olla samanlaisia, miks pitäs?
Oikealla on ihan selvä pingviini.

Ensimmäinen marenkieräni levisi mehuksi uunissa. Olin katsonut jostain ohjeesta, että lientä vatkataan viitisen minuuttia. Yleiskoneen ääni oli niin karmea, että lähdin olkkariin hillumaan. Viiden minuutin kuluttua vaahto oli hyvin kiinteää. Pelkäsin, että nyt olisi kiire sokerin kanssa, jottei vaahto menisi pilalle, kuten muistelin kermavaahdon tehneen liian pitkäaikaisesta vaahdottamisesta. Lappasin sokerin muine aineksineen kulhoon tiheään tahtiin vispaamisen aikana. Sammutin koneen, käänsin kulhon ylösalaisin ja totesin vaahdon pysyvän hievahtamatta paikallaan. Ajattelin että bingo, hyvää tulee. Huomasin jo leivinpaperille vaahtoa levittäessäni, että vaahdon tymäkkyys alkaa vähetä. Uunissa kävi huonosti muutamassa minuutissa. 

Tämä ei vielä ole riittävän jämäkkää,

vaahtopiikki nuupahti.

Kuukelsin muutaman marenkiohjeen lisää ja ryhdyin uudelleen taistoon. Kökötin kuulosuojaimet korvillani yleiskoneen ääressä silmä tarkkana havaitakseni, milloin vaahto olisi ratkaisevan jämäkkää ja aloin lisätä aineita rauhallisemmin kuin edellisellä kerralla. Opinko kerrasta? Onnistunko ensi kerralla? Tai tuleeko ensi kertaa? Ehkäpä vaahdotan papuliemen, käytän makeutusta vähemmän ja mausteita runsaasti enemmän ja nautin vaahdon tuoreeltaan marjojen kanssa tai suoraan sormin kulhosta koukkimalla. Vaahto nimittäin oli minusta paljon parempaa kuin itse marenki. Pelkän vaahdon kanssa voin myös vaihtaa helpommin tavallisen sokerin edes hiukan terveellisempään inkkarisokeriin. Näitä muitakin sokereita voi käyttää, mutta helpointa on valkaistu pölysokeri.

Mitäs marengeille voi tehdä? Jos olet pursotellut laakeita kiekkoja, niistä voit tehdä pavlovia lisäämällä niiden päälle vaikka soijavispistä tai cashewpähkinöistä tekemääsi kermaa ja marjoja tai hedelmäpaloja. Marenkeja voi lisätä jäätelöön tai tortuille ja kakuille. Minä lisäsin niitä suklaavanukkaalleni mangopalojen kanssa.

  SUKLAAVANUKAS
avokado
4 pientä tuoretta taateleita, kivet poistettuna
n. 1½ rkl kaakaojauhetta (tai maun mukaan)
½ rkl carobjauhetta
ripaus suolaa
vettä sen verran kuin tehosekoitin tarvitsee toimiakseen, tai vaikka puristamaasi appelsiinimehua
voi lisätä myös muita terveellisiä aineksia kuten viherjauheita ja macaa

Tehosekoita ainekset tasaiseksi. 

Sain raakaravinnolla syömiseen tasapainon

Riina Meriläinen oli lopen kyllästynyt dieetteihin tullessaan mukaan jokin aika sitten päättyneeseen Tuoretta talveen -nettivalmennusryhmään. Viikkojen kuluessa ateriarytmi, mieluisat ruoat ja sopivat annoskoot löytyivät. 
 

"Ensimmäisen kerran moneen vuoteen minun ei tarvitse vahtia itseäni joka suupalalla. Raakaillessa paino ensin laski hieman ja nyt pysyy paikallaan, vaikka annoskoot ovat suuria. Ihania herkkuja on löytynyt", Riina iloitsee.

Kuva: Ulla Hellsten
 

Riina aloitti mm. tuoremehustuksen. 

 
"Lapset kommentoivat ensin mehujani litkuiksi. Perheen 12-vuotias kasvistenvihaaja innostui kuitenkin mehukoneesta niin, että nyt mehustamme joka päivä! Nuorukaisen ruokavalio on rikastunut hedelmillä ja marjoilla ihan tuosta vaan, kun koneella tehdään myös marja- ja hedelmäjäätelöitä. Perheen 14-vuotias on innostunut salaateista. On mukavaa, että äidin raakailuintoilu on saanut perheeltä vastakaikua.Yhteinen innostus auttaa suunnittelemaan perheen ruokailuja niin, että voin lisätä raakaruuan osuutta omalla lautasellani ja silti syödä lähes samaa ruokaa kun muu perhe."

Riina valmistuu rakennusinsinööriksi, ja kevät on ollut hektinen. Hän on toiminut työnjohtoharjoittelijana vaativassa korjausrakennuskohteessa. Riina kuuluu myös valtakunnallisen urheilujärjestön johtoryhmään ja urheiluseuransa hallitukseen sekä valmentaa junioreita. Perheessä on aviomies ja kaksi lasta. Riina pystyy ajamaan useita projekteja samanaikaisesti kovienkin paineiden alla, ja myös laihdutusprojekteja on ollut. Ruokavalmentajana näin tässä haastetta. Arvioin, että Riina pystyisi repäisemään itsensä vaikka täysraa'aksi lyhyeksi ajaksi jos niin päättäisi tehdä, mutta entä kun muutoksia pitäisikin tehdä maltillisesti? Riinan tavoitteena oli oppia lisäämään terveellisiä ruokia ruokavalioon niin että epäterveelliselle ei olisi enää paljon tilaa. 

 

"Kommentoit toimintaani projekteiksi ja todellakin sellainen olen. Innostun jostain ja sitten teen sitä täysillä kunnes joku toinen projekti vie huomion mennessään. Mielenkiintoinen huomio, koska olin kuvitellut olevani keskitien tallaaja. Minua vähän naurattaa tämä..."

Tasapainoisen syömisen löytyminen on ollut hakusessa. Raskaudet ovat luonnollisesti vaikuttaneet painoa nostavasti.

"Molempien raskauksien aikana lihoin yli 25 kiloa ja molempien jälkeen laihdutin lähelle alkupainoa noin vuodessa. Vuoden 2006 tienoilla sain monenlaisia oireita. Kuljin lääkäriltä toiselle, kunnes yksi lääkäri alkoi taipua kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosin suuntaan. Aloitin kokeeksi tyroksiinilääkityksen ja se auttoi. Jokunen vuosi meni hyvin. Pikkuhiljaa aloin lihoa. Onnistuin pudottamaan pari kertaa muutaman kilon eri dieeteillä ja myös karppaamalla, mutta söin väärin ja liian vähän ja laihdutus kaatui mahdottomuuteensa."

Alkuselvitykseensä Riina oli miettinyt tavoitteensa selkeästi. 
 
"Terveyden paraneminen kokonaisvaltaisesti olisi tärkeää. Kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa monella tavalla: kehon toiminta hidastuu ja pää ei aina ole skarppi. Haluan jaksaa paremmin. Painon hallinta pitkällä tähtäimellä on ensimmäinen asia. Haluaisin oppia syömään niin, ettei tarvitse koko ajan vahtia mitä suuhun laittaa. Tasapaino."

Riina on tehnyt päivittäin kokonaisia raaka-aterioita osana ruokavaliotaan ja päässyt hyvään rytmiin. 

Kilpirauhaslääkitys minimissään

"Joka päivä olen pyrkinyt syömään ainakin puolet raakaa. Varsinkin aamupala on tärkeä. Raakaruoka pitää kylläisenä pitkään. Lounas on pääosin salaattia. Iltapalaksi puristan mehua. Päivällinen vaatii vielä huomiota. Välillä se on raaka. Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Kilpirauhaslääkityskin on ollut kuukauden päivät tähänastisessa minimissä! Raakaruoka on tuonut lisäenergiaa. Lueskelen valmennuspaketteja vieläkin kun aikaa on. Joka kerta esiin tulee eri asioita. Hellaton kokki -kirja on käden ulottuvilla. On loistavaa, että omassa tahdissa ja kotitietokoneen ääressä on voinut saada ohjeita,vertaistukea, ihania reseptejä ja inspiraatiota."

"Oman henkilökohtaisen valmennukseni alkuselvityksessä olin vastaillut Mean kysymyksiin. Sain niihin huolellisesti laaditun vastauksen. Valmiiden pakettiratkaisujen sijaan Mea keskittyi henkilökohtaisessa valmennuksessa ennemminkin ongelmien syihin ja sai minut ajattelemaan ja myös kyseenalaistamaan monia omia ajatusmallejani ja toimintatapojani. Sain Mean tarkkanäköisten huomioiden avulla itselleni välineitä tunnistaa omia epäedullisia tapojani toimia, sekä niiden kautta lisää rentoutta ja tasapainoa ruokailuun. Kiitos Mea!"

Riina on saanut voimia myös luonnosta.

"Kävin pahimman koulustressin aikana kävelemässä avojaloin kevätauringon lämmittämillä kallioilla lähimetsässä ja pureskelemassa havuneulasista pihkan makua suuhun. Luonto hoitaa stressiä parhaiten. Lopputyöstäni on huippuarvosana tulossa. Tästä eteenpäin aion tähyillä villivihanneksia mehun joukkoon ja lähteä tietoisesti rauhoittamaan mieltä ja arkea."

Valmennusryhmän tuki on ollut Riinalle tärkeä.

"Facebook-ryhmässä vallitsi positiivinen, innostava ja kannustava ilmapiiri. Jaoimme kuvia ruokakokeiluista, puimme yhdessä raakailussa eteen tulleita haasteita ja hehkutimme onnistumisia. Mea toi hyvin esille sen, että raakaruokailu on kaikkea muuta kun dieetti, jota pitää noudattaa pilkuntarkasti onnistuakseen, vaan jokainen voi etsiä oman tapansa raakailla. Ryhmässä vallitsee epäehdottomuus ruokailun kanssa, oma hyvä olo on kaiken perusta. Mea oli aktiivisesti läsnä kommentoimassa, jakamassa hyviä ideoita ja kannustamassa kokeilemaan uusia reseptejä."

Olisiko tuleva perusvalmennus Hehkua kesään sinun ryhmäsi? Lue siitä tästä ja tule mukaan!

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2015/03/j.html

Lemon curd -muffit

Pääsiäiseksi jotain keltaista, mielellään nopeasti ja ilman koneita. Lemon curd - jo ajatus saa kielen kostumaan. Lemon curd -sitruunatahnaa ei suinkaan tarvitse keitellä levyllä. Se valmistuu parissa minuutissa kulhossa lusikan ja raastimen avulla. Jos haluat tahnasta kauniin keltaista, vaihda käyttämäni vaahterasiirappi johonkin valkeaan tai vaaleaan sokeriin. Koska tahnasta tulee vaahterasiirapin kanssa vaaleanrusehtavaa, kaadoin joukkoon purkillisen valmista mangososetta. Vaaleanrusehtava lemon curd on varsin herkullista, mutta nyt tarvittiin väripesua.  Vauvan mangosose ei ole raakaa, mutta käytettävänä ei nyt ollut pakastemangoa ja tuoreet ovat vielä kovia. Jos lisäät mangoa reseptin lemon curdiin, lisää myös mantelijauhetta n. ½ dl seoksen paksuntamiseksi. Ei se nynniin tarkkaa oo.

Hyvää pääsiäistä! Minulle se on kristillinen juhla.

Muffien sijasta voit tehdä taikinasta ja sitruunatahnasta tortun.

Marketeista löytää leivonta- tai kuivahedelmäpuolelta valmista mantelijauhoa. Jos sellaista haluaa käyttää, on ekonomisempaa ostaa vajaan kilon pusseissa kuin pikku pussukoissa. Terveellisempää on käyttää kokonaisia manteleita/pähkinöitä/siemeniä, koska jauhaessa rasva härskiintyy pian. Kursseilla käytämme kuitenkin toisinaan valmista jauhoa ajan ja korviemme säästämiseksi. Tehosekoitin jauhaa pähkinöitä yms. helposti, mutta kun  kurssilla on usea kone käynnissä samaan aikaan, meteli on infernaalinen. Valmis jauho on pelastus. Tahnaa jää yli, mutta ei liene vaikea saada käytetyksi. Voit vaikka makeuttaa sitä hieman lisää ja jäädyttää sen mehujääksi.

Voit toki käyttää myös kokonaisia manteleita tai vaihtaa ne cashewpähkinöihin tai vaikkapa auringonkukansiemeniin. Jauha ne kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa. 

Muffipohjat 

2½ dl mantelijauhoa

1½ dl kookoshiutaleita

3 rkl vaahterasiirappia TAI 1½ dl mieluiten vaaleita rusinoita

1½ tl manteliuutetta tai vaikka 1/3 tl kardemummaa

ripaus hyvää suolaa

(hieman vettä)

Jos käytät rusinoita, on hyvä jos ehdit liottaa niitä muutaman tunnin. Saksi ne sitten silpuksi näin: kaada ne juomalasiin, työnnä saksenkärjet sinne ja leikkele. 

Jos et liota rusinoita, lisää aineksiin n. 1½ rkl vettä ja vaivaa kaikki ainekset yhteen käsin tai monitoimikoneessa, kunnes taikinaa voi muovata käsissä.  

Lemon curd

1½ dl mantelijauhoa

0,75 dl vaahterasiirappia

1 miel. luomusitruunaa (mehu ja hienoksi raastettu kuori)

lisäksi vauvanruokapurkillinen makeuttamatonta mangososetta, joka ei siis kuulu lemon curd -ohjeeseen mutta se raikastaa värin  
pistinpä muuten vielä kurkumajauhettakin väriä voimistamaan ehkä 1/3 tl

Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori hienolla terällä. Halkaise sitruuna ja purista mehu ja sekoita kaikki ainekset lusikalla yhteen tasaiseksi.

Pyörittele muffitaikinasta pingis- tai golfpallon kokoisia palloja. Litistä ne ja muovaile laakeiksi kupeiksi. Itse muovailen painelemalla niiden pohjaa lautasta vasten ja nostan niihin reunat. Reunat halkeilevat hieman, jolloin nipistän ne yhteen. Keramiikan harrastajille helppoa. Jos taikina on liian murumaista, voit lisätä siihen lusikallisen vettä. 

Täytä kolot sitruunatahnalla ja koristele halutessasi hedelmäpaloilla, mintun- tai sitruunamelissanlehdillä, kookoshiutaleilla, kuivatuilla marjoilla tms.  

 Jos haluat tulla hienoon valmennusporukkaamme heti vapun jälkeen ja oppia lisäämään raakaravintoa omaan ruokavalioosi ja keventää syömisiäsi, tutustu infoon tästä:

 http://hellatonkokki.blogspot.fi/2015/03/j.html

 

Lihaton vegaaninen raaka pääsiäismureke

Pääsiäismureke sopii tarjottavaksi suunnilleen kaikille; siinä ei ole mitään eläintuotteita eli ei esim. lihaa, maitoa eikä munaa. Jos on pähkinäallergikkoja, voit vaihtaa pähkinöiden osuuden auringonkukansiemeniin, kuorittuihin hampunsiemeniin tai manteleihin tai mantelijauhoon. Voit mielellään valmistaa sen edellisenä päivänä, maku vain paranee. Nostat sen vain tarjolle suoraan viileästä.

Pähkinämureke
2 dl 5-8 h liotettuja auringonkukansiemeniä
2 dl 2-5 tuntia vedessä liotettuja pekaani- tai saksanpähkinöitä
2½ dl aurinkokuivattua tomaattia paloiteltuna (myydään useimmiten lasipurkkisäilykkeenä)
keskikokoinen punasipuli pilkottuna
2 kuivattua taatelia kivi poistettuna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
(1½ rkl balsamicoa)
2 tl ruusu- eli roseepippurirouhetta tai -jauhetta
1 rkl chilimaustetta
1 rkl jeeraa
1 rkl korianteria
(suolaa tarvittaessa)

Valuta liotusvedet pois ja huuhtele siemenet ja pähkinät. Sekoita ainekset monitoimikoneessa. Tuloksen ei tarvitse olla aivan sileää, vaan se voi jäädä hieman murumaiseksi. Jos monitoimikonetta ei ole, jauha auringonkukansiemenet kuiviltaan kuivassa tehosekoittimessa jauhoksi. Rouhi liotetut pähkinät isolla veitsellä pieneksi rouheeksi. Silppua kuivatomaatti saksilla. Yhdistä kaikki ainekset kulhoon ja sekoita käsin massaksi.
Maista ja lisää halutessasi mausteita ja suolaa. Huomaa, että kuivatomaatti on valmiiksi suolaista. Painele mureke irtopohjavuokaan. Sellaisen voit myös itse tehdä leikkaamalla jäätelörasiasta tai muusta ohuesta muovirasiasta pohjan pois. Valmista kukkakaali"riisi".

Kukkakaalimuru
Kukkakaali on raakana neutraalin makuinen, ja sen kanssa sopivat monet muut maut. Voit myös käyttää osaksi raakaa juuriselleriä, palsternakkaa tai parsakaalia.

kukkakaali
1½ dl hapankaalia
10 cm:n pätkä purjoa renkaina
runsas 1 tl kurkumaa
1½ tl jeeraa
valmiiseen seokseen voit lisäksi sekoittaa pakasteherneitä

Jauha ainekset pieneksi muruksi monitoimikoneessa. Jos monitoimikonetta ei ole, voit kokeilla jauhaa kukkakaalia tehosekoittimessa tai sitten rouhit kaalin isolla veitsellä sekä pilkot purjon. Lisää muut ainekset ja painele riisi pähkinäseoksen päälle. Pane ruoka jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli tekeytymään, jos on aikaa. Koristele vihanneksilla ja lisää mielellään myös jotain vihreää. 

 

Haluatko tulla mukaan hyvään porukkaan?

Raakaravinnon ja elävän ravinnon perusvalmennus 

HEHKUA KESÄÄN 4.-29.5.2015

http://hellatonkokki.blogspot.fi/2015/03/j.html

Lähipäivinä julkaisen blogissani edellisen Tuoretta talveen -perusvalmennuksen osallistujien muutoskertomuksia. Seuraavassa esimerkkejä jo muutaman viikon aikana tapahtuneista muutoksista:
 

Riina Meriläinen: "Ensimmäisen kerran moneen vuoteen minun ei tarvitse vahtia itseäni joka suupalalla ja silti en liho. Raakaillessa paino ensin laski hieman ja nyt pysyy paikallaan, vaikka annoskoot ovat suuria. Ihanaa syödä paljon! Ihania herkkujakin on löytynyt, ja olen opetellut jättämään syyllisyyden sivuun syödessä. Kilpirauhaslääkityskin on ollut kuukauden päivät tähänastisessa minimissä. On loistavaa, että omassa tahdissa ja koti-tietokoneen ääressä on voinut saada ohjeita,vertaistukea, ihania reseptejä ja inspiraatiota. Ja Facebook-ryhmä on ihan paras."

Sari Mäki-Välkkilä: "Vuosia vaivannut turvotus hävisi, yleinen nivelten jäykkyys on poissa, nivelsäryt loppuivat miltei kokonaan, selittämätön ihottuma (selässä, vatsassa, kasvoilla) katosi kokonaan, ripset, hiukset ja kynnet vahvistuivat, ajatuksen juoksu on selkeämpää, muistini toimii paremmin, ihoni on siloisempi ja mielialani on valoisampi, kilpirauhaseni toimii paremmin (lääkkeen annostusta on ehditty jo kerran laskea), kolestroli aleni ja hemoglobiini on parempi kuin vuosiin. Nyt on olo tasaantunut hyväksi ja ihmetellen voi odotella mitä mukavia muutoksia tuleva raakailu vielä tuokaan. Paino on tippunut 6 kg (nestettä varmaankin puolet). Rasva on sulanut tässä raakaherkutellessa aivan itsestään, ilman nälkää ja kidutusta."