sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan syömisestä?



Otsikko mukailee suosittua ja hauskaa tv-ohjelmaa. Lauseen alku on kuitenkin yleisesti käytössä. Kysymyksestä voi murjaista monenlaista: pitää olla huolissaan jos ei syö. Terveysnäkökulmasta jonkun mielestä uusia toisensa ristiriitauttavia tutkimustuloksia ja niiden mukana tulevia huolestuksenaiheita riittää loputtomasti, joten ikinä ei tunne syövänsä oikein. Silloin syömisiin liittyy usein syyllisyydentunne. Niin ei pitäisi olla. On muitakin kuin terveysnäkökohtia. Niistä myöhemmin. 
 
Seuraavassa syömisohjeita, jotka uskoakseni sopivat monelle. Niiden tärkeys on mielessäni vahvistunut, kun tein tässä kuussa ilmestyvää kirjaani Hellattoman kokin elävä raakaravinto. Älä uuvu listan alle. Voit halutessasi valita niistä jonkin tai joitakin ja antaa itsellesi aikaa muutosten tekemiseen. Lista ei tietenkään ole täydellinen, mutta se sisältää tärkeitä asioita.

Syö paljon kasviksia. Edes tästä ravitsemustieteilijät, -terapeutit ja useimmat muut ravinto-opastajat ovat yleensä yhtä mieltä, samoin kuin kehotuksesta syödä ainakin osa kasviksista raakaruokana. Jos et luonnostasi tykkää kasviksista, se johtunee yleisimmin syystä, että kokemuksesi kasvisruoista ovat yksipuolisia. Erilaisista kasvituotteista saa laitettua vaikka minkälaista ruokaa. Sellaistakin, jota et edes tunnista vegaaniruoaksi ja jota popsisit mielelläsi. Suuri osa tykkää marjoista. Niissä on paljon paitsi ravintoaineita, myös monenlaisia suoja-aineita.


Syö paljon ja vaihtelevasti lehtivihreää sisältäviä kasveja, esim. parsa- ja lehtikaalia, pinaattia, versoja, vihersalaatteja, villivihanneksia. Lehtivihreäkasveissa on paljon ravintoaineita. Lisäksi lehtivihreä itsessään on meille hyvin hyödyllistä. 

Iduissa ja versoissa on kasvin alku ja näin ollen ne ovat pullollaan ravintoaineita hyvin sulavassa muodossa.

Huolehdi omega-3-rasvahappojen saannista. Tärkeintä ei ole syödä paljon omega-3-rasvahappoja, vaan omega-3-rasvahappojen ja omega-6-rasvahappojen saannin suhde toisiinsa. Koska suurin osa meistä saa ruoastaan valtavasti omega-6-rasvahappoja, omega-3-rasvaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Hyvä rasvahappotasapaino on pellavan-, hampun- ja chiansiemenissä, saksanpähkinöissä ja rypsiöljyssä. Älä syö pellavansiemeniä yli kahta ruokalusikallista päivässä. Siementen lisäksi tai sijaan voit nauttia myös pellavan- ja hampunsiemenöljyä. Chian- ja pellavansiemeniä ei saa syödä kuiviltaan, koska ne voivat limaa ympärilleen kehittävänä ahtauttaa ruokatorven. Niitä pitää liottaa runsaassa nesteessä, jotta ne turpoavat. Reseptejä löytyy netistä paljon.

Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista. Täällä pohjoisessa tarvitsemme sitä ruokavaliosta riippumatta lisäravinteena ympäri tai lähes ympäri vuoden. Suomalaisia koululaisia tutkittiin, ja D-vitamiinipuutos osoittautui hälyttävän yleiseksi, vaikka tutkimus oli tehty heti kesäloman jälkeen, jolloin D-vitamiinivarastot olivat korkeimmillaan, koska aurinko on hyvä D-vitamiinin lähde. D2-vitamiini on kasviperäistä, D3-vitamiini eläinperäistä. Markkinoilla on nyt myös kasviperäistä D3-vitamiinia. 100 mikrogrammaa pidetään nykytutkimusten valossa hyvänä päiväannoksena. Viralliset suositukset laahaavat jäljessä. 

Me vegaanit tiedämme, että meidän täytyy ottaa B12-vitamiinia lisäravinteena. Harvat sekaanit tietävät, että heillä esiintyy paljon B12-vitamiinin puutosta, joten lisäravinne olisi monelle paikallaan. Iän myötä ravintoaineiden imeytyminen heikkenee, joten ravintoaineiden tarve lisääntyy.
Juo vettä aterioiden välillä. 

Ihmiset eivät uskalla lopettaa maitotuotteiden käyttämistä, koska pelkäävät kalsium- ja muita puutoksia. Kuitenkin maissa, joissa käytetään eniten maitotuotteita, esiintyy eniten osteoporoosia. Myös eturauhassyöpä on yleinen. Sen sijaan maissa, joissa ei maitotuotteita juuri käytetä, ei osteoporoosia suinkaan esiinny runsaasti. Monissa kasviruoka-aineissa on paljon kalsiumia, esim. seesaminsiemenissä, nokkosessa ja muissa vihreissä kasveissa. Luiden kuntoon vaikuttavat monet muutkin asiat. Tarvitset esim. D-vitamiinia ja liikuntaa. Kahvi liottaa kehosta kalsiumia. Eläimen tissimaito ei ole terveystuote.

Rajoita sokerin, valkean vehnäjauhon, einesten, voimakkaasti prosessoitujen tuotteiden, kofeiinin, alkoholin ja lisäaineiden saantia.

Täysin kasviperäisellä ruoalla voit luultavasti paremmin kuin maitotuotteita, munia ja ruumiinosia sisältävällä ruoalla. 

Gluteenittomalla, monipuolisella vegaaniruoalla voit luultavasti paremmin kuin gluteenipitoisella.
Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten liikunta, suhteet, elämän mielekkääksi kokeminen ja itselle tärkeiden asioiden tekeminen ja stressinkäsittelytaidot. Olen kristitty, joten itselleni Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden lukeminen ja rukoilu ovat tärkeitä. 

Hyvä ruoka on herkkua

Ja nyt: saarna-allergikot siirtykööt käytävällä eteenpäin. Hymynaama.

Et ehkä pidä kaikesta mitä sanon, mutta hommani ei ole toistella yleisimpiä hokemia. Etelä-Pohjanmaalta ei liene kotoisin kovinkaan moni kansainvälinen diplomaatti. 

Ymmärrän, että kieli muuttuu koko ajan. Se ei estä minua harmistumasta, kun sanojen merkityksiä muutetaan. Kun aloin pienenä käyttää kieltä, opin, että sana ”herkku” tarkoittaa mitä tahansa, joka maistuu hyvältä. Yleensä puhuttiin herkkuruoasta, joka tarkoitti ateriaruokaa. Nyt on monta vuotta herkku-sanalla tarkoitettu pelkästään epäterveellisiä, useimmiten makeita nautintasyömisiä: leivonnaisia, makeisia, jäätelöä. Jos nämä on valmistettu terveellisemmin, tykätään käyttää ilmaisua ”sallittu herkku”. Ihan kuin joku olisi kieltänyt aikuisia ihmisiä syömästä jotain, siltähän meistä tuntuu. (Kuviteltuja) kieltoja vastaan tekee mieli kapinoida.

Joten minun elämässäni herkkua on edelleen hyvä ruoka ja muu syötävä sen terveellisyysasteesta riippumatta.

 Raakakurssilla lasagnea, lindströminpullia ja sun mitä.

Tarttuvat naistenlehtihokemat

Muutama hokema, joita me naiset toisillemme mutta pääasiassa itsellemme hoemme. Kyllä minäkin silti naistenlehtiä mielelläni selailen, niissä on paljon hyvääkin.

”Elämästä pitää nauttia.”
Huolimatta tavastani syödä tai ehkä juuri siitä syystä: en saata nauttimasta laata. Aterioinnista ja makupaloista voi nauttia. Jotta syöminen ei jäisi ainoaksi nautinnoksi, tarvitsee voida iloita elämästä. En tiedä, voiko onnellisuuden saavuttaa siihen pyrkimällä. Voin pyrkiä siihen, että elämä tuntuu merkitykselliseltä, ja että elämä on riittävän hyvää. Joskus se on keskittymistä selviytymiseen.

”Pitää löytää kultainen keskitie. Mikään ääripää ei ole hyvä.”
Keskitie syömällä hieman kakkua, karkkeja, sipsejä ja muuta epäruokaa ei onnistu sille, joka ei pysty lopettamaan hiemanin jälkeen. On eläinrääkkäystä tuputtaa nautintariippuvaiselle kakkupalaa kyllä-sä-nyt-palan-voit-ottaa-tyylillä. Helpompi tai ylipäätään toimiva vaihtoehto sellaiselle on totaalikieltäytyminen tietyistä syömisistä ainakin joksikin aikaa. On myös niitä, joilla ei ole tarvetta vähän väliä maistella sokeria, tärkkelystä ja rasvaa. Pitäisikö heidän kompromissoida terveellinen syömisensä kuuluakseen laumaan?

”Ei sitä voi koko aikaa terveyttä ajatella.”
Olen samaa mieltä. Kukaan ei sellaiseen saa toista aikuista ihmistä velvoittaa. Ei myöskään kannata närkästyä siitä, että tietoa ja ohjausta on tarjolla, vaikkei itseä sattuisikaan kiinnostamaan. Sitten on myös kivaa, jos ruoan terveellisyyttä ei pidä tarpeellisena ajatella usein, kun on jo hankkinut itselle toimivat hyvät ruokarutiinit. Jos taas tietää, että joistakin syömisistä saa ikäviä oireita, nauttii ehkä elämästään enemmän, jos ei kovin usein ratkeile juhlissa joutuakseen sen jälkeen makaamaan yön kipumykkyrässä. Ja sekin on ymmärrettävää, että joskus haluaa nauttia samasta kuin muutkin, tietoisena siitä, että joutuu myöhemmin kärsimään.

”Itseään pitää helliä.”
Mahtaako sitä olla tarpeen muistuttaa? Arvelisin, että keskivertonainen ajattelee syömistä yhtä usein kuin keskivertonuorimies seksiä. 

Parempi pipo kireällä kuin silmillä. Itseäni taas vähän harmittaa, että nytkin tapan itseäni istumalla. Tutkimukset näet tietävät kertoa, että istuminen tappaa.
 Olen tosi tikissä, tulisivat jo ne bikinisäät.

Jos haluat saada lisää virtaa arkeen, luoda uusia helppoja ruokarutiineja, saada henkilökohtaista opastusta ja ryhmätsemppiä ruokamuutokseesi, tule 9.2. alkavaan nettivalmennukseen. Lue lisää tästä:
 http://hellatonkokki.blogspot.fi/2017/01/mea-salon-raakaravintovalmennus-netissa.html