torstai 22. joulukuuta 2016

Silvopleetä kirjaksi

Satu Silvo puhui kirjan, jonka Virpi Melleri kirjoitti. Syntyi Silvoplee: elinvoimaa kasvisruoasta (WSOY, 2016).


Näyttelijä Satu Silvo kertoo kirjassa ruokaelämäntarinansa. Silvo kärsi ruokaperäisistä ja invalidisoivista vatsakivuista lapsesta asti. Myöhemmin tuli tulehduskierre jatkuvine antibiootteineen. Löydettyään elävän ravinnon hänen suolistonsa toipui ja vastustuskyky parani. Nykyään elävä ravinto on osa Silvon ruokavaliota, kuten on ravintolassaan Silvopleessäkin Helsingin Hakaniemessä. Sain kirjan arvostelukappaleena.

Silvo rupattelee omaa tarinaansa ja puhuu myös ravitsemuksesta helppolukuisesti. Hänellä on ollut hyviä opettajia: elävän ravinnon hän löysi itseltään Marjatta Svennevigiltä, jonka oppiäiti oli elävän ravinnon ruokaohjelman kehittänyt Ann Wigmore. Myöhemmin Silvo oppi lisää biokemisti Paula Heinoselta kulkiessaan luennoimassa tämän kanssa. Heinonen oli niin ikään saanut aikoinaan avun vaivoihinsa ruoan avulla.

Silvo uskaltaa sanoa kirjassaan sen, mitä minä en tulevassa kirjassani. Suora lainaus: Toiset tekevät hidasta itsemurhaa juomalla, toiset tekevät samaa hienovaraisemmin epäterveellisellä ruoalla. He eivät anna itselleen edes mahdollisuutta hyvinvointiin.

Kirjassa on myös paljon Silvon subjektiivisia mielipiteitä. Hän oli nuorena hetken aikaa vegaani. Hän koki kuitenkin, että vegaanien suhde luontoon on ristiriitainen margariinin käytön takia. Hei Satu, suurin osa vegaaneista valitsee elämäntapansa eläinoikeuksien takia. Vegaanit eivät myöskään ole yhtenäinen joukko, joka syö samalla tavoin. Osa haluaa syödä pääasiassa rasvaista mättöä, osa taas ei koske margaariiniin, osa on jopa raakailijoita. Elävä ravintokin on vegaaniruokaa. Silvo väittää, että "Täytyy olla hemmetin sinnikäs pystyäkseen noudattamaan kaikkia itselleen asettamiaan tiukkoja sääntöjä." Se on varmaan hänen oma kokemuksensa, jota monet vegaaneista eivät kuitenkaan jaa. Kun tietyt valinnat on tehnyt ja osaa laittaa hyvää ruokaa valitsemissaan rajoissa, voi nauttia hyvästä ruoasta eikä tarvitse mitenkään kipuilla itsensä kanssa.

Silvo puhuu paljon rakkaudestaan nimenomaan elävään ravintoon. Ruoka todellakin auttaa kehoa paranemaan sairauksista ja teksti on innostavaa. Elävän ravinnon menetelmiä ei kuitenkaan opeteta kirjassa juuri lyhyttä yhden kappaleen mittaista idätysohjetta enempää. Resepteistä suurin osa on yllättäen kuumennettua ruokaa. Reseptit ovat ravintolasta peräisin ja annokset kauniisti aseteltuja, ammattitaitoinen ravintolahenkilökuntahan on ollut asialla. Aineslistat ovat mukavan lyhyitä ja ruoat helppovalmisteisia. Makeita herkkuja on myös runsaasti. Monet ruoat jäisivät minulta kokeilematta runsaan rasvamääränsä vuoksi, mutta reseptit ovat monipuolisia, ja suuri osa niistä vegaanisia.

Valmistin ensin Annan pastasalaattia punajuuripestolla. Se oli todella hyvää, ja pastan kanssa tehty punajuuripesto valmistettiin kuumentamatta, mikä myös oli plussaa. Hampunsiemenet lisäsivät lähiruokamaisuutta. Olen valmistuttanut sitä vegaaniruokakursseillanikin, ja tykätty on. Resepti on Anna Lounajan. Ruoka ei kaivannut mielestäni enää salaattia, joten tässä hieman proosallinen mätkäys nälkäisen ihmisen lautasesta:


250 g esim. papu- tai tattaripastaa
1 tl suolaa
loraus oliiviöljyä
kourallinen punamangoldinlehtiä
1 varsi kevätsipulia
tuoretta basilikaa

pestoon:
1 punajuuri
1 dl kuorittuja hampunsiemeniä
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa
½ sitruunan mehu
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen tuoretta basilikaa


Keitä pasta pussin ohjeen mukaan suolavedessä

punajuuren kanssa. Lisää oliiviöljy.

Laita punajuuri ja muut peston ainekset

tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi.

Sekoita pesto pastan joukkoon. Pese

punamangoldinlehdet,

hienonna kevätsipuli

ja lisää nekin pastan joukkoon. Tarkista maku.

Koristele vielä tuoreella basilikalla.

Kokeilin myös "Melkein perunasalaattia", jossa ei ollut perunaa ja jota en kokenut perunasalaattimaiseksi, mutta mielelläni senkin söin. 

Neljälle


Laita cashewpähkinät likoamaan haaleaan veteen noin

puoleksi tunniksi, kunnes ne ovat hieman pehmenneet.

Kaada vesi pois ja huuhtele pähkinät.

Sulata herneet, jos käytät pakastettuja. Kuutioi omena,

kesäkurpitsa, kurkku ja sipulit.

Tee kastike tehosekoittimessa: mittaa kannuun

tahini ja cashewpähkinät, mausta suolalla ja sekoita

tasaiseksi. Lisää tarvittaessa vettä.

Sekoita kastike muihin aineksiin ja tarkista maku.

4 dl cashewpähkinöitä
1 dl herneitä (tuoreita tai pakaste)
1 hapan omena
1 kesäkurpitsa
1 hapan- tai suolakurkku
2 kevätsipulinvartta
½ punasipuli
2 rkl tahinia
suolaa
(vettä)