sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Miten uudenvuodenlupauksen voi pitää?

Uuudenvuodenlupauksia tehdään leikillään, puolileikillään ja tosissaan. Kevyestikin heitetyissä "lupauksissa" on toivonsiemen, että voisi ne toteuttaa, tai edes mennä parempaan suuntaan, pysyvästi. Tavallisimmin lupaukset koskevat tupakanpolton lopettamista, raitistumista tai ainakin alkoholin juomisen vähentämistä, säännöllisen liikunnan aloittamista tai lisäämistä, laihtumista tai ruokavalion parantamista. Monessa perheessä on myös tivattu puolisoa lupaamaan, että ensi vuonna vietetään enemmän aikaa perheen kanssa.

Pitääkö joku pyhiä päätöksiään viikkoa pidempään? Vai sortuvatko ne ensimmäiseen kiusaukseen? Jos olet monta kertaa luvannut itsellesi tehdä muutoksia uutenavuotena tai muulloin ja aina epäonnistunut, on paikallaan toimia toisin. Samalla tavalla toimimisesta nimittäin saa samanlaisia tuloksia.

 

Miten olisivat lupausten sijaan uudenvuodentavoitteet? Sellaiset, joita istuu ensin miettimään kynän ja paperin kanssa ja joita myös haluaa tosissaan toteuttaa?

Ei maagisia voimia 

Uusi neitseellisen puhdas vuosi edessä, nyt repäisen ja alan laihduttaa/liikkua/kirjoittaa sitä romaania. Vahinko vain, että repäisyllä tuskin on toivottua lumipalloefektiä, koska vuodenvaihteella ei ole mitään maagista voimaa käynnistää motivaatiomoottoriamme. Tottakai jotkut ovat lopettaneet tupakoinnin uudeltavuodelta tai onnistuneet jossain muussa muutoksessa. Isäni oli yrittänyt lopettaa tupakointia moneen otteeseen ja kertonut siitä ympäristölleen aina lopettamiseen ryhtyessään. Joillakuilla toimii hyvin, että epäonnistumisen häpeää välttääkseen on onnistuttava lupauksessaan jota on toisille kuulutellut. Tupakka oli kuitenkin lujassa. Isäni onnistui viimein, kun lopetti kaikessa hiljaisuudessa ja yllätti muut. Siitä on parikymmentä vuotta. 

 

Onnistumiseen johtanut päätös on yleensä vaatinut harkintaa ja kypsynyt vihdoin toteutukseensa. Impulsiivisesti keksityt lupaukset tuskin johtavat tuloksiin, ne ovat pikemminkin toivehduksia. Kova halukaan ei riitä. Jos tahtoo esim. laihtua tai kirjoittaa sen mielessään kehittelemänsä romaanin, täytyy myös miettiä, mitä tekee silloin kun tielle tulee vastuksia ja kiusauksia. Kun ei huvita syödä vähärasvaista ruokaa tai lähteä harrastamaan yhtään minkäänlaista liikuntaa, tai tv vetää puoleensa enemmän kuin romaanihenkilöiden järjestäminen mehevään liemeen. Moni haluaa muutoksen mutta harva on valmis tekemään matkaa sinne. Moni haluaa olla vaikkapa raakailija, voida paremmin ja olla energisempi, mutta se mikä halutaan on valmis tulos, ei pitkäaikaista pienten mutta määrätietoisten askelien ottamista, lähtökitkan voittamista yhä uudelleen ja uusissa tilanteissa uusien valintojen tekemistä vanhojen automaatioiden sijaan. 

 

 

Millä motivoida itsensä pysyvästi esim. uusiin ruokatottumuksiin, niin että jäljelle ei jää vain taas yhtä laihdutuspyrähdystä, jonka jälkeen tuntuu ainoastaan kohtuulliselta ottaa pari päivää lomaa ruokasäännöstelystä ja syödä mitä ja miten paljon tahansa tekeekin mieli? Miten saada itsensä kuntoilemaan, kun päivä olisi täynnä muita askareita? Miksi istuisin selvittämään romaanini kuvitteellisten henkilöiden suhdevyyhtejä?

Tällaisiin kysymyksiin on hyvä vastata paperilla itselleen, niin niistä saa kiinni. Kun näkee perustelut, saa myönteisen lähtökohdan pyrkiä tavoitteisiinsa.

Haluan taas mahtua viisi vuotta vanhoihin farkkuihini.



Haluan lisää energiaa niin, että töiden jälkeen jaksan vielä nauttia vapaa-ajasta tekemällä jotain kivaa.

Haluan nähdä, millaisen romaanin saan kirjoitettua ja miten onnistun suuressa haaveessani.
Brittiläinen raakaravintovalmennusvalmentajani (phiuu mikä sana!) Karen Knowler tekee uudenvuoden tienoilla aina uudenvuodensuunnitelman. Hän kirjaa, mitä asioita hän haluaa saavuttaa yksityiselämässään ja työssään. Hänen työnsä on edennyt ja kasvanut kuin raketti, ja hänellä on paitsi raakaravintovalmennettavia myös elämäntapa- sekä bisnesvalmennettavia pitkin maailmaa. Hänen kerrottuaan suunnitelmastaan meille, ensimmäisille valmentajavalmennettavilleen, tein itse oman suunnitelmani heti seuraavana uutenavuotena. Tein sen jopa samoin kuin hän, sängyllä loikoen. Se piti yllä tiettyä rentoutta. Kirjoitin sensuroimatta pitkän listan asioista, joita halusin tapahtuvan lähivuosina tai joihin halusin yltää. Ainoastaan nimesin asiat enkä kirjoittanut niistä sen pidempää suunnitelmaa tai jakanut osatavoitteisiin.

Jokin aika sitten papereitani kollastaessani käsiini osui tämä toivelista. Luin listan läpi. Monet toiveet ja tavoitteet olivat vuosien aikana toteutuneet, toiset onneksi eivät. En onneksi muuttanut maaseudulle, vaikka kävin katsastamassa muutaman talosen. Kun valitsee joitakin asioita, rajaa samalla väistämättä toisia pois. 

Miten asettaa tavoitteet?


On tärkeää pysähtyä ja varata aikaa toiveidensa ja tarpeidensa kuuntelemiseen. Tavoitteet voi ensin muotoilla tarpeiksi tai elämässään kokemikseen puutteiksi.

Mitä tarvitsen, kaipaan, mitä minulta puuttuu tai ei ole tarpeeksi? Nimeämiensä asioiden alle voi jättää tilaa täydennystä varten.

Mitkä ovat muutoksen esteitä? Mitä voin tehdä niille?

Mikä pidättää, hidastaa, epävarmentaa, huolestuttaa minua?

Mitkä näistä ovat ulkoisia ja olosuhteista tai muista ihmisistä johtuvia pidäkkeitä, mitkä omia, sisäisiä jarrujani? Meillä on herkästi taipumus panna olosuhteiden tai muiden ihmisten syyksi asioita, jotka ovat viime kädessä omia valintojamme.

Mitkä ovat elämäni aikasyöppöjä? Kaupoissa kuljeskelu ja tavaroiden hypistely (myös nettikauppojen selailu), turha tv:n katselu, postien ja erilaisten kommenttien jatkuva tarkistaminen tietokoneelta?

Mitkä asiat vievät voimiani? Onko elämässäni aikuisia ihmisiä, jotka vaativat kohtuuttomasti ja loputtomasti huomiotani, apuani ja kuulevaa korvaa? Voisiko heille asettaa rajoja? Vai ovatko jotkut ihmissuhteet jopa niin vahingollisia, että ne olisi parempi päättää?

Tavoitteille ja uusille asioille täytyy luoda tila, jossa ne mahtuvat toteutumaan. Täyteen vuorokauteen ei voi ahtaa mitään. Uudistukset eivät tule väkisin elämäämme. Mitä vanhaa joutaa pois? Tavoitteiden täytyy saada konkreettinen muoto ja tapahtumisaika, ja elämämme asioiden tärkeysjärjestyksen tulee olla kirkas.

Repsahdukset kuuluvat kehitykseen: kolme askelta eteenpäin, yksi taaksepäin, ja eteenpäin mennään. Täytyy kestää pettymyksiä jos repsahtaa, ja aloittaa uudelleen saman tien. Repsahdettuaan täytyy vastustaa itsensä helpolla päästämistä ja läskiksi lyömistä. Keskeyttämiseen on voimakas kiusaus, ja yleensä syväksi uraksi asteltu polku valmiina. Valmistaudu vastuksiin edeltä käsin. Huippu-urheilijatkin pitävät tavoitteen kirkkaana mielessään ja tekevät mielikuvaharjoituksia, myös pahojen loukkaantumisten jälkeen ja mahdollisesti pitkinäkin toipumisaikoina.

Nyt eikä hamassa tulevaisuudessa


Kehotan aina raakaravintokurssilaisiani ryhtymään uusien ruoanlaittorutiinien luomiseen heti kurssin jälkeen, kun ruoanlaittotavat ovat tuoreena muistissa. Muuten muutosten teko saattaa jäädä vanhojen tottumusten ja kiireen jalkoihin, ja kurssi jää vain kurssiksi muiden joukkoon. Kerran kysyin kurssilaisilta, milloin he alkavat tehdä näitä uusia ruokia. Eräs raakaruoanlaitosta innostunut ja raakaruoista pitänyt monisairas yli viisikymppinen nainen huokasi raskaasti ja sanoi: "En tiedä. Ehkä sitten eläkkeellä ehtii". Hänen ikätoverinsa tokaisi leikillään: "No eläkkeellä ei ainakaan ehdi!".

Sanailu oli ehkä tarkoitettu puolittain leikiksi, mutta tulkitsin siinä itsensä uhriuttamista. "Kyllähän minä haluaisin ja tämä olisi tärkeääkin, mutta ei näiden ruokien laittamiselle jää aikaa, kun pitää aina tehdä toisille ja minun tarpeeni tulevat aina viimeisinä."

Joihinkin tavoitteisiinsa voi saada mukaansa toisiakin, ainakin jonkun kaverin. Yhteinen tsemppi vahvistaa. 


Jossain vaiheessa alkaa myös herätä siihen, että ihan kaikkea ei ehdi tehdä elämänsä aikana. Silloin viimeistään on hyvä alkaa miettiä, minkälaiset tekemiset olisivat hyviä juuri minulle, mikä taas ehkä turhaa haikailua.

Jos haluat tehdä elämässäsi ruokamuutoksen raakaravintoon ja kasvisruokaan päin, voin suositella netissä 12.2. alkavaa ja toteutuvaa ravintoremonttia TUORETTA TALVEEN

Kun teet haluamasi kaltaisia muutoksia ohjauksessa, sinun ei tarvitse tehdä kaikkia virheitä, joita minä tein, tai kaikkia niitä jotka olet tehnyt aikaisemmin. Raakaruoat ja kuumennetut vegaaniruoat valmistuvat helposti. Kun sinulla jo on motivaatiota muutokseen, siihen pystyy puhaltamaan lisää hönkää. Laitat uusia ruokia ja luot uusia rutiineja. Otat ruokailun haltuusi niin, että et enää ole makeanhimon tai ylensyömisen halun ja muiden vahingollisten tarpeiden heiteltävänä. Sinulle hyvää tekevien ruokien valitseminen ja sopivien annosten syömiseen pystyminen on mahtava vapauden tunne.

Toivotan hyvää vuotta raakastelijoille ja muillekin!