tiistai 2. joulukuuta 2014

Banaanisuklaa tai banaanikonvehdit

Mitäs joulunameja sitä tarjoilisi? Tai jotain natustettavaa pikkujouluun?

Kotikuivurissa kuivattu banaani on aivan erilainen kuin kaupan lisämakeutettu kova tuote. Jos banaania kuivattaa paksuina viipaleina kahdeksisen tuntia (arvio), saa ensin tulokseksi ihania vaahtokarkkimaisia nameja. Jos kuivattaa ohueksi viipaloitua banaania, saa sitkaista toffeeta. Maku on kuin paistetussa banaanissa. Toffeutumiseen voi kuivurista riippuen mennä esim. kuutisentoistakin tuntia. Kuivuri kannattaakin ladata täyteen ruokaa, kuivattaa mitä tahansa.

Vaikka olisi raakailijakin, ei kuivuri ole ollenkaan välttämätön. Mutta joka on saanut maistaa kuivurikuivattua banaania, muffeja, pitsaa, "juustosipsejä" tai juurespihvejä, saattaa alkaa miettiä, mihin keittiössä saisi pistettyä kuivurin. Kuumennetun ruoan syöjäkin nauttii kuivuriherkuista. Seinäjoella pidin kurssia, jolle kokoonnuttiin viikottain. Eräs kurssilainen sanoi, että hän oli kuivattanut muutaman tunnin kukkakaalipalasia. Hän oli ajatellut lisätä niihin popparimausteet vasta kuivattamisen jälkeen. Ei ehtinyt, sillä isäntä tuli kotiin ja söi lasten kanssa kaikki kaalit sellaisinaan suoraan kuivurista. Tässä piilee varoitus: kuivuriruoka on koukuttavaa. 

Mutta takaisin banaaniin. Kuivattu banaani on siltäänkin herkkua, mutta voi sille ennen kuivatusta ripotellakanelia ja muita kakkumausteita. Viipaleille voi painella karkeaa saksanpähkinärouhetta. Curryä voi kokeilla. Chiliä? Mitä nyt keksii. Suklaa ei ole hassumpi idea.

Kuvassa erilaisia pähkinöitä, kuivattuja banaaniviipaleita, 
edessä banaania suklaan kanssa ja porkkanaviipaleita.


 Jouluna on perinteisesti sohvapöydällä pähkinä-rusinasekoitusta. Porkkanakolikot sopivat hyvin makunsa ja rakenteensa puolesta pähkinöiden, rusinoiden ja banaaninamien kanssa ja keventävät herkuttelua. Tervetullut asia, koska joulusyöminen on usein raskaahkoa. Uskon, että porkkana hupenee siinä kuin muutkin narskuteltavat. 


Vanhin oma tapani tehdä suklaata oli tällainen
1 osa kaakaovoita
1 osa raakakookosöljyä
1 osa kaakaojauhetta
1 osa carobjauhetta, joka hoitaa myös makeutuksen
lisäksi hippunen suolaa, maun mukaan vaniljaa ja lisäksi milloin mitäkin, esim. kakkumausteita ja chiliä. Jos ei ole carobia - sitä kuten paljon muutakin löytyy luomu- ja ekokaupoista - suklaan voi makeuttaa vaahterasiirapilla. Steviakin käy, mutta makuun kestää vähän totutella. Viherjauheitakin voin lisätä suklaaseen. Rasvat sulatetaan vesihauteessa eli kuumaa vettä isoon kulhoon tai kattilaan, ja sinne kellumaan pienempi kulho, johon rasvat. Kun rasvat ovat sulaneet, sekoitetaan muut ainekset. Kaadetaan lautaselle tai muotteihin jähmettymään. Pakastimessa kovettuu 20 minuutissa.

Nykyisin pistän silmämääräisesti jauheita vähän enemmän kuin rasvoja. En pidä suklaata terveystuotteena ja käytänkin ihan tavallista reilun kaupan kaakaojauhetta enkä raakakaakaojauhetta. Lisäksi suklaassani on yleensä rusinoita ja ehkä joitain muita kuivattuja marjoja, pähkinärouhetta tai joitain siemeniä ja kuivattuja tattarinituja.Tämä kuva on vanha.


Tämä sattumasuklaa on vuosien aikana sisältänyt yhä enemmän sattumia. Nykyään se on lähinnä erittäin suklaista mysliä kimpaleena, jos itselleni teen.

Banaanin voi palastella myös pitkin päin. Jokainen banaanilla lapsena leikkinyt tietää, että banaani koostuu pitkittäin kolmesta osasta, jotka voi käsin erotella toisistaan. Leikkaa banaani poikittain kolmeen osaan ja puristele ne varovasti pitkittäin kolmeen pitkään osaan. En ala dippailla jokaista palasta erikseen suklaaseen, vaan kaadan sulan suklaan banaanikeon päälle.

Sitten vain kylmään kera toiveen, että jähmettyisivät pian. Hellattoman kokin raa'assa namikirjassa näitä nameja on karkeista kakkuihin ja jäätelöihin aika tavalla. Suurimman osan nameista tekee tehosekoittimen avulla. Joissakin käytetään monitoimikonetta, mutta olen antanut myös ohjeet, miten torttuja, muffeja, toffeita sun muita voi tehdä tehosekoittimen kanssa, jos ei ole monitoimikonetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti