maanantai 23. kesäkuuta 2014

Yhden päivän ruokapäiväkirjani

Yleensä syön automaattisesti ja sen kummemmin ajattelematta sen verran, että paino pysyy suunnilleen vakiona. Vaa'alle ei tarvitse hypätä, asian kyllä kertoo housunnappi. Viime viikkoina on kuitenkin nappi ollut kireällä ja vähitellen myös vetoketjun vetämisen kanssa on saanut äheltää. Kun katsoo blogituksiani, näkee että olen todistettavasti syönyt viime viikkoina pelkkää raparperia ja kuusenkerkkää. En ymmärrä!

Lihominen on oikeastaan vääränlainen sana. Sehän viittaa lihaan, lihaksiin. Vatsalihakset eivät suinkaan ole kasvaneet vaan ihan toisenlainen massa, josta on syytä hankkiutua eroon. Siispä viime torstain ylösmerkitty ruokapäivä on vähän tavallista köykäisempi. Nälässä ei tarvinnut olla.

Aamu alkoi isolla vesimukillisella, jonka nielaisin ja lähdin Bican kanssa ulos. En tunne janoa juuri koskaan, mutta juoda pitää. Jos tulee jano, tiedän, että silloin on jo nestehukkaa.

Lenkiltä tultuamme laitoin tapani mukaan ison aamumehun ja Bicalle ruokaa. Bicakin sai ruokaan sekoitettuna vähän vastapuristettua mehua. Siis nokkosta iso kourallinen, kurkku, ananasta, muutama porkkana ja punakaalilohko.


Teinpä vielä jälkiruokamehun. Muutama retiisi, lohko punakaalia ja appelsiini. Punakaali on hyvää mehustettavaa, siitä ei tule sillä tavalla kitkerää kuin kerä- tai kukkakaalista.


Nämä pitivät minut työn touhussa pari tuntia. Sitten tein kinoapuuron kinoaniduista. Kinoa itää nopeasti, mutta voit myös liottaa kinoaa 8 h ja käyttää sitten. Osa kinoaa itää usein jo liotusvaiheessa. Kinoassa on paljon mineraaleja, mm. rautaa, ja sillä on täydellinen aminohappokoostumus. Pari blogitusta sitten tein toisenlaisen kinoapuuron keittämällä.

Kinoan idätys: Huuhtele kinoansiemenet hyvin. Liota runsaassa vedessä 3-8 h. Kaada vesi pois ja huuhtele. Valuta vesi hyvin pois. Anna itää muutama tunti, korkeintaan vrk. Silloin täytyy jo huuhdella välillä. Tuoksun on oltava raikas, ei tunkkainen.


Kinoamarjapuuro
Määrät ovat noin-määriä. Marjat otin pakastimesta sulamaan kun en halunnut jääkylmää puuroa syödä. Koostumukseltaan tämä oli samantapainen kuin yleensäkin pehmiksini eli mahdollisimman paksua. Suutuntuma olikin pehmiksinen eikä puuromainen.

1½ dl kinoanituja
1½ dl mustikoita
1½ dl mansikoita
pieni kourallinen nokkosta (voi olla muitakin villivihanneksia kuten apilaa, vuohenputkea, horsmaa, piharatamoa ym. myrkytöntä villikasvia)
panaani
1 rkl hamppuproteiinia (voi jättää pois tai sijaistaa rouhitulla hampulla)
1 dl vettä käy hyvin, mutta kun tein puuron valmiiksi heti mehustamisen jälkeen, mehustin vielä puuroon 1 dl:n porkkanamehua
hippunen ruususuolaa

Tehovekottimella tasaiseksi. Tuli tuopin kokoinen puuro.

Sitten vuorossa täyttävä salaatti.


Nokkos-hernepesto
Annos on parille hengelle, mutta jos lisäät mausteita enemmän, voi riittää useammallekin.

2 dl pakaste- tai tuoreherneitä
½ tiukkaan puristettuja nokkosia, paksut varret poistettuna
½ avokadoa mutta ei välttämättä tarvitse
½ sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 rkl soijakastiketta (tai suolaa)
1 rkl kuivattua basilikaa tai mieluummin tuoretta vaikka kokonainen puska
mustapippuria muutama pyöräytys
1½ dl vettä

Sekoita ainekset keskenään monitoimikoneessa tai jos on vahva tehosekoitin niin siinä. Tehosekoitin saattaa tarvita lisää nestettä, joten lisää vettä tarpeen mukaan. Jotkut eivät pistä pestoihinsa vettä ollenkaan vaan lorottavat öljyä. Itse käytän aika vähän irtoöljyjä.

Sekoitin suunnilleen puolet pestosta 3 dl:aan mungpavunituja ja ripotin päälle vielä oluthiivaa n. 2 tl. Irrotin isosta tuoreesta herkkusienestä varren ja täytin kolon pestolla. Tuore sienihän ei maistu paljon millekään, mutta tykkään syödä monen rakenteisia ruokia. Paloittelin tomaatin tuomaan hapokkuutta ja kiekon ananasta, joka sopii lähes joka paikkaan kuten pestokin. Pestoa voi syödä mm. uunikasvisten kanssa ja tietysti pottujen ja pastan jos niitä tykkää syödä.

Päivälliseksi sitten omatekokirsikka-verigreippi-suklaajäätelöä.


Resepti ensi kerralla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti